*

Markkinatalous ei perustu ikuisen talouskasvun odotukselle, mutta talous voi kasvaa ikuisesti

Markkinatalouden sanotaan perustuvan oletukselle ikuisesta talouskasvusta. Käytössämme on kuitenkin vain rajallinen määrä luonnovaroja ja tämän vuoksi ikuinen talouskasvu ei ole mahdollista, eikä markkinatalous täten ole hyvä järjestelmä. Näin kuuluu eräs yleinen ja virheellinen perustelu markkinataloutta vastaan.

 

Tämä yleinen perustelu rakentuu kahden väärinkäsityksen varaan:
1) Markkinatalous vaatii toimiakseen ikuisen talouskasvun, ja
2) Ikuinen talouskasvu ei ole mahdollista, koska resurssimme maapallolla ovat rajalliset.

 

Aloitetaan ensimmäisestä väitteestä. Sen kumoaminen on helppoa, sillä markkinatalous tarkoittaa ainoastaan sitä, että ihmisillä on mahdollisuus käydä keskenään, haluamillaan tavoilla kauppaa. Valtion roolina markkinataloudessa on ainoastaan puuttua kaupankäyntiin mikäli siitä syntyy haittaa ulkopuolisille. Kuten huomaamme, markkinatalous ei mitenkään perustu talouskasvun odotukselle vaan vapaan kaupankäynnin odotukselle. Ihmisten tarpeet ovat loputtomat ja jatkuvasti muuttuvia, minkä seurauksena näiden tarpeiden täyttämisessä on rajaton määrä tekemätöntä työtä ja mahdollisuuksia kaupankäyntiin. Talouskasvu on tämän kaupankäynnin ja muun taloudellisen yhteistyön sivutuote.

 

Tarkastellaan seuraavaksi toista väitettä: voiko talous kasvaa ikuisesti? Vastaus tähän kysymykseen on yksinkertainen: Kyllä voi mutta sen ei tarvitse.

 

Yleensä kun puhutaan talouskasvun tulevaisuudesta, yleinen esitettävä vasta-argumentti on rajallinen planeettamme ja sen rajalliset resurssit. Mutta ensinnäkään emme ole sidottuja tälle planteetalle. Jos maan resurssit joskus loppuvat, voimme alkaa asuttaa myös muita planeettoja tai hakea tarvitsemiamme resursseja muualta. Mutta tämä ei edes ole oleellista, sillä yksinkertaiset talouden lainalaisuudet estävät luonnonvarojen loppumisen.

 

Esimerkiksi kupari oli muutama vuosisata sitten harvinainen ja kallis metalli. Sähkön keksimisen ja kaupallistumisen jälkeen kuparin kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti, koska kuparia tarvittiin sähköjohtojen valmistamiseen. Kasvanut kysyntä ja sen luoma taloudellinen motiivi johti kuparin etsimisen ja jalostustekniikoiden kehittymiseen. Kasvanut tarjonta laski kuparin hintaa ja tämän ansiosta lähes joka koti saatiin sähköistettyä. Nyt, 2000-luvulla kuparin hinta on jälleen noussut tunnettujen esiintymien huvetessa. Tämän seurauksena kuparin käytöstä ollaan monella alalla luopumassa. Esimerkiksi puhelin- ja muu dataliikenne kulkee nykyään enimmäkseen valokuitukaapeleissa, joiden valmistukseen ei tarvita kuparin kaltaista niukkaa resurssia.

 

Tämän lisäksi on muistettava, että esimerkiksi käytetty kupari ei suinkaan ole kadonnut mihinkään maapallolta. Vaikka olisimme jo nyt käyttäneet kaikki maailman kuparivarannot, voisimme uudelleenkäyttää niitä loputtomasti kierrättämällä olemassaolevaa kuparia vanhasta käyttökohteesta uuteen. Kierrätys muuttuu taloudellisesti kannattavaksi automaattisesti, kun jokin resurssi muuttuu liian harvinaiseksi eli kun sen hinta nousee tarpeeksi. Tällöin on järkevintä etsiä lisää tätä resurssia esimerkiksi kaatopaikoilta kuin maaperästä. Kaikki edelle kuvatut mekanismit toimivat muuten täysin automaattisesti, ilman mitään valtiojohtoisuutta tai sääntelyä. Itse asiassa, valtion puuttuminen talouteen lähinnä häiritsee näitä luontoa suojelevia markkinatalouden mekanismeja toimimasta.

 

Mutta edes rajallinen määrä luonnonvaroja ei estä talouden kasvua. Esimerkiksi internet on osoittanut, että voimme luoda uutta hyvinvointia ja uusia työpaikkoja ilman, että siihen tarvitaan käytännössä katsoen lainkaan uusien luonnonvarojen käyttöä: internetin vapaassa markkinataloudessa kuka tahansa voi alkaa myydä virtuaalista tuotetta ja jos se täyttää ihmisten tarpeita, tuoteella aletaan käydä kauppaa ja tämä kaupankäynti saa aikaan uutta talouskasvua, ilman mitään suoraa sidosta maapallon rajallisiin resursseihin.

 

On siis selvää, että markkinatalous ei mitenkään perustu odotukselle talouden ikuisesta kasvusta, vaan markkinatalous perustuu ihmisten vapauteen käydä keskenään kauppaa. Kaupankäynti perustuu ihmisten loputtomiin ja alati muuttuviin tarpeisiin, joten kaupankäynnille ei näy loppua, elleivät valtiot sääntelyllään sitä estä.

 

Ennemminkin voisi sanoa, että jos jokin järjestelmä perustuu ikuisen ja tasaisen talouskasvun odotukselle niin se on hyvinvointivaltio. Hyvinvointivaltion toiminta vaatii ikuisesti ja tasaisesti kasvavaa taloutta, joka saa aikaan ikuisesti kasvavat verotulot, jotka ehkä saattavat pysyä julkiseen sektoriin sisäänrakennetun tehottomuuden aikaansamien, ikuisesti kasvavien valtion menojen tahdissa.

 

Esimerkiksi hyvinvointivaltiomme eläkejärjestelmässä rahat riittävät uusien eläkkeiden maksuun ainoastaan niin pitkään kuin nuoret tekevät entistä ahkerammin töitä ja kasvattavat taloutta. Toisin kuin usein luullaan, eläkkeitä ei makseta työntekijöiden itsensä maksamista eläkemaksuista vaan suurelta osin nuorempien polvien työtä verottamalla. Toisin kuin markkinatalous, hyvinvointivaltio on todellakin rakennettu ikuisen ja tasaisen talouskasvun varaan.

 

 

--

 

Kirjoittaja on Kansallinen Edistyspuolue ry:n (www.edistyspuolue.fi) ja Liberaalit ry:n (www.liberaalit.fi) puhjeenjohtaja.

 

Mikäli haluat Suomeen enemmän vapautta ja vaurautta, täytä Edistyspuolueen kannattajakortti: www.kannattajakortti.fi Kortin allekirjoittaminen ei maksa mitään, se ei sido mihinkään, et liity puolueen jäseneksi ja voit allekirjoittaa vaikka olisi jo jonkun toisen puolueen jäsen. Emme julkaise allekirjoittaneiden tietoja. Tarvitsemme 5000 kannattajakorttia tuodaksemme historiallisen Edistyspuolueen takaisin suomalaiseen päätöksentekoon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

Hyvä kirjoitus, noinhan asia on. Näkisin kuitenkin, että ainakin osittain tämä "markkinatalous perustuu ikuisen kasvun odotukselle" -hapatus johtuu siitä, että ihmiset luulevat meidän elävän markkinataloudessa, koska meille on niin vuosikymmeniä väitetty. Ihmiset siis luulevat, että hyvinvointivaltio on markkinataloutta.

Jos siis markkinatalous määritellään uudelleen hyvinvointivaltioksi, on ihan oikein sanoa, että markkinatalous perustuu ikuisen kasvun odotukselle ja on ihan oikein vastustaa markkinataloutta.

Etatistien ja sosialistien harrastamia käsitteiden uudelleenmäärittelyä ja hyvien käsitteiden kaappaamista itselleen vastaan onkin vaikea taistella niin kauan kuin he myös hallitsevat mediaa, jonka avulla uusia määritelmiä syötetään. Internet onneksi auttaa, mutta hitaasti - paperimedia lienee kuitenkin edelleen (hieman käsittämättömästi) Internetiä luotetumpi.

Jouni Valkonen

Markkinatalous perustuu kotimarkkinoiden kysyntään ja markkinatalouden kasvu perustuu kotimarkkinoiden kysynnän kasvuun.

Valitettavasti nykyisin etäännytään kokoajan markkinataloudesta, koska kysyntää korvataan yhä enemmän velalla sekä yksityisten kulutusluotoilla ja vakavarainen kysyntä muodostaa taloudesta yhä pienemmän ja pienemmän osuuden.

Yhdysvalloissa palkat eli kotimarkkinoiden kysyntä on laskenut viimeiset 30 vuotta ja sama kehitys on ollut viimeaikoina myös Euroopassa. Ylimpien tuloluokkien palkkiot (verotusteknillisistä syistä niitä ei kutsuta palkoiksi...) ovat kuitenkin nousseet Euroopassakin 14 prosenttia vuosittain, mutta tämä kasvu on pois kotimarkkinoiden kysynnästä eli se on pois markkinataloudesta.

Näin olet oikeassa ettei markkinatalous perustu ikuisen talouskasvun odotukselle, vaikka tokihan se on mahdollista.

Sen sijaan nykyinen kapitalismi (sinä kait kutsuisit sitä jonkinasteiseksi korporativistiseksi fasismiksi) perustuu kuitenkin talouskasvun odotukselle, koska finanssiala pyörittää sitä luomalla velkaa, jonka takuina pidetään odotuksia ikuisesta talouskasvusta.

Minusta tämänkaltainen pankkien, kuten Goldman Sachs, joille on annettu erityisasema käyttää valtaansa, niin niille keskittynyt pääoma pitäisi käyttää tukemaan markkinataloutta eli tukemaan kotimarkkinoiden kysyntään.

Eli kansantalouden rakenteet pitäisi suunnitella sellaisiksi, ettei se johda pääoman keskittymiseen ja siis velkatalouteen. Kenties tehokkain keino olisi paitsi jonkin asteinen kultakanta tai vastaava (en tunne teoriaa kunnolla), ja eläkesäästämisen uudistaminen siten, ettei se keskitä pääomaa muutamille investointipankeille, jotka sitten aiheuttavat markkinoilla valtavasti tuhoa, kuten luotottavat Kreikkaa.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Yhdysvalloissa palkat eli kotimarkkinoiden kysyntä on laskenut viimeiset 30 vuotta ja sama kehitys on ollut viimeaikoina myös Euroopassa. Ylimpien tuloluokkien palkkiot (verotusteknillisistä syistä niitä ei kutsuta palkoiksi...) ovat kuitenkin nousseet Euroopassakin 14 prosenttia vuosittain, mutta tämä kasvu on pois kotimarkkinoiden kysynnästä eli se on pois markkinataloudesta.

Kaikkien tuloluokkien palkat lisäävät kysyntää, myös ylimpien tuloluokkien. Kaikista rikkaimmat eivät tietenkään yleensä käytä kaikkia varojaan kulutukseen mutta sen sijaan he sijoittavat ne, mikä on kansantalouden kannalta vielä kulutustakin tärkeämpää toimintaa.

>Eli kansantalouden rakenteet pitäisi suunnitella sellaisiksi, ettei se johda pääoman keskittymiseen ja siis velkatalouteen.

Tällainen järjestelmä on nimeltään markkinatalous. Se on järjestelmä, joka luo suuria määriä hyvinvointia, sekä jakaa ne huomattavan laajalle osalle kansasta.

On valitettavan yleinen harhaluulo kuvitella, että markkinatalous johtaisi varallisuuden keskittymiseen harvojen käsiin. Käsittelin tätä myyttiä aikaisemmin: http://jouniflemming.fi/2012/01/03/kapitalismi-ei-...

Jouni Valkonen

JF: »Kaikista rikkaimmat eivät tietenkään yleensä käytä kaikkia varojaan kulutukseen mutta sen sijaan he sijoittavat ne, mikä on kansantalouden kannalta vielä kulutustakin tärkeämpää toimintaa.»

Tässä olet itseasissa väärässä tai sitten et kannata markkinataloutta ja kysynnän ja tarjonnan lakia.

Sijoitustoiminta on inherenttisesti spekulatiivista, eli sijoittavat pyrkivät arvaamaan ilman kysynnän ohjaamista mihin kannattaisi sijoittaa. Koska sijoituksia ei ohjaa kysyntä, vaan spekulaatio kysynnän kasvusta, niin johtaa tällainen sijoitustoiminta massiivisiin virheinvestointeihin, joka hukkaa kenties jopa puolet kansantaloudesta virheinvestointeina.

Tämän vuoksi markkinatalous on paljon kestävämmällä pohjalla, jos sen kehittyminen tapahtuu kysyntävetoisesti, eli yritykset kasvaa myyntivoittojen turvin ja ottavat lyhytaikaisia luottoja, jotka perustuvat realistisiin ja konkreettisiin kasvuodotuksiin.

Nykytilannehan on se että paitsi että vapaata suursijoittajille ja rahastoille keskittynyttä pääomaa käytetään paitsi sijoittamiseen investointeja varten, niin myös tarjoamaan matalakorkoisia ja pitkäikäisiä luottoja yrityksillä. Ongelma pitkän aikavälin luotoissa on kuitenkin se, että markkinatilanne voi muuttua nopeasti, joten pitkäaikaiset luotot palavat virheinvestointeina.

Näin ollen, olet mielestäni puhtaasti väärässä tuossa argumentissasi, että sijoitukset ja pääoman keskittyminen sijoitusrahastoille olisi hyvästä kansantaloudelle.

Ongelma yksityisen kysynnän kasvussa kuitenkin on se, että vaurastuvat kansalaiset säästävät ja sijoittavat ylimääräisen rahansa nimenomaan eläkerahastoihin, joka näin ollen tuhoaa kotimarkkinoiden kysyntää. Eli eläkesäästäminen pitäisi tehdä sellaiseksi, että se kannustaisi säästämään ostamalla joitain konkreettisia asioita, jotka eivät menetä arvoaan, mutta jotka on sitten eläkepäivinä helppo realisoida rahaksi tai jakaa perinnöksi. Esimerkiksi palladium ja muut jalometallit ovat oiva, kestävä ja kansantalouden vakavaraisuutta lisäävä sijoitus- ja säästämiskohde, joka hajauttaa pääomaa lisäten näin vakavaraisuutta ja puskuroi suhdannevaihteluita.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Sijoitustoiminta on inherenttisesti spekulatiivista, eli sijoittavat pyrkivät arvaamaan ilman kysynnän ohjaamista mihin kannattaisi sijoittaa. Koska sijoituksia ei ohjaa kysyntä, vaan spekulaatio kysynnän kasvusta, niin johtaa tällainen sijoitustoiminta massiivisiin virheinvestointeihin, joka hukkaa kenties jopa puolet kansantaloudesta virheinvestointeina.

Tottakai sijoitustoiminta on "inherenttisesti spekulatiivista". Kaikki ihmisen toiminta on spekulatiivista. Se, kun ylität suojatien vihreän valon palaessa on spekulointia siitä, että et kuole. Se, kun ostat kaupasta banaanin on spekulointia siit, että haluat myöhemmin syödä banaania. Ja niin edelleen.

Tietysti osa sijoituksista epäonnistuu mutta ne jotka onnistuvat, aikaansaavat suuret määrät hyvinvointia ja kehitystä.

>Tämän vuoksi markkinatalous on paljon kestävämmällä pohjalla, jos sen kehittyminen tapahtuu kysyntävetoisesti, eli yritykset kasvaa myyntivoittojen turvin ja ottavat lyhytaikaisia luottoja, jotka perustuvat realistisiin ja konkreettisiin kasvuodotuksiin.

Puhutko puhtaan teoreettisesti vai ehdotatko, että kaikki riskivetoinen sijoitustoiminta tulee kieltää Suomessa?

>Nykytilannehan on se että paitsi että vapaata suursijoittajille ja rahastoille keskittynyttä pääomaa käytetään paitsi sijoittamiseen investointeja varten, niin myös tarjoamaan matalakorkoisia ja pitkäikäisiä luottoja yrityksillä. Ongelma pitkän aikavälin luotoissa on kuitenkin se, että markkinatilanne voi muuttua nopeasti, joten pitkäaikaiset luotot palavat virheinvestointeina.

Luotot voivat saada aikaan virheinvestointeja, tai huippuinvestointeja, joiden avulla kehitetään vaikkapa lääke syöpään.

>Näin ollen, olet mielestäni puhtaasti väärässä tuossa argumentissasi, että sijoitukset ja pääoman keskittyminen sijoitusrahastoille olisi hyvästä kansantaloudelle.

Oletko nyt ihan tosissasi?

Jouni Valkonen

JF: »Tottakai sijoitustoiminta on "inherenttisesti spekulatiivista". Kaikki ihmisen toiminta on spekulatiivista.»

Toinen toiminta on spekulatiivisempaa kuin toinen...

Markkinataloudessa on se etu, että kysynnän ja tarjonnan laki antaa meille ja yrityksille informaatiota mitä kannattaisi tuottaa. Jos yritykset hakee rahansa sijoitusten kautta, niin tätä kysynnän antamaa informaatiota ei ole käytössä, joten kyse on nopan heittämisestä, joka antaa tuottoa ehkä joka toisessa tapauksessa kun taas joka toisessa tapauksessa rahat heitetään roskakoriin.

Jos sen sijaan noudatetaan kysynnän ja tarjonnan lakia, niin todennäköisesti kuluttajien ostopäätöksillään sijoittamasta pääomasta kantaa hedelmää tai ainakin noppa on vahvasti painotettu.

Taloushistoriassa myös silloin kun kotimarkkinoiden kysyntä oli suurta ja vapaa sijoituspääoma suhteellisen vähäistä, niin talouskasvu oli noin kaksikertaa nopeampaa, kuin nykyisin jolloin on tarjolla massiivisesti sijoituspääomaa.

Syykin tähän eroon on helppo ymmärtää, koska Kreikassa muhii tuhannen miljardin euron virheinvestointi, kun ylikeskittynyt pääoma etsi tuottoa Kreikan luotottamisesta, koska muualtakaan pääoma ei tuottoa enää oikein löydä, koska kotimarkkinoiden kysyntä on liian vähäistä.

Valtioiden luottoja vielä suurempi kansantaloudellinen ongelma on toki yksityisten velkaantuminen, joka toki myös on seurausta liian matalasta kotimarkkinoiden kysynnästä ja liian suuresta määrästä vapaasta ja pankeille ja rahastoille keskittyneestä pääomaasta, joka etsii tuottoa köyhiltä sijoitusmarkkinoilta. Mistä sitä parempaa tuottoa saisikaan kuin myymällä pääoma keskiluokalle kulutusluottoina?

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Jouni Valkonen: "Valtioiden luottoja vielä suurempi kansantaloudellinen ongelma on toki yksityisten velkaantuminen, joka toki myös on seurausta liian matalasta kotimarkkinoiden kysynnästä ja liian suuresta määrästä vapaasta ja pankeille ja rahastoille keskittyneestä pääomaasta, joka etsii tuottoa köyhiltä sijoitusmarkkinoilta."

Ööö, täh? Tarkoitatko, että yksityisen sektorin velkaantuminen on velan antajan vastuulla? Että velan ottajalla ei ole asiaan mitään sanomista, vaan se velka vaan tulee pyytämättä ja yllättäen?

Jouni Valkonen

Jani, kyllä. Velka on siitä erikoinen markkinatalouden otus, että sen logiikka toimii aina tarjonta —> kysyntä suunnassa eikä koskaan kysyntä —> tarjonta suunnassa. Eli velan tarjonta luo itselleen aina kysynnän (toisin sanoen, velan kysyntä on ääretön). Sen sijaan jos valmistat skoottereita, niin lisäämällä skoottereiden tarjontaa et lisää niiden kysyntää, koska skootterien tarjonta ei luo itselleen kysyntää.

Jos julkinen sektori ei ota finanssimarkkinoilla olevaa velan tarjontaa, niin sitten sen ottaa yksityiset. Eli lähtökohta on siinä, että jos haluamme tehdä markkinatalousorientoitunutta talouspolitiikaa, niin meidän pitäisi minimoida velan tarjonta ja maksimoida kotimarkkinoiden kysyntä. Koska jos tehdään kuten nykyisin eli maksimoidaan velan tarjontaa, niin sitten kuluttajat kuluttavat ostamalla kulutusluottoja. Tämä puolestaan voi johtaa vakaviin markkinahäiröihin siinä vaiheessa kun velkakuplia aletaan puhkomaan.

Tietyn ideologian nimiin vannovilla ei kuitenkaan ole valmiuksia käsitellä sellaista aihetta kuin kotimarkkinoiden kysyntä. Vaan päinvastoin he pitävät palkankorotuksia tai keskiluokan verohelpotuksia uhkana kansantaloudelle ja huutavat 'palkkamaltin' perään. Samoin heiltä puuttuu teoreettinen valmius käsitellä syitä miksi yksityiset ja julkinen sektori velkaantuu.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Tulee mieleen eräs sosiaalis-taloudellinen tai poliittinen järjestelmä, joka ajaa luokatonta, tasa-arvoista ja yhteisomistukseen perustuvaa yhteiskuntamallia. Se ei määritelmällisesti tarkoita väestöä ahdistavaa kontrollia tai nälkärajoille vievää säännöstelyä - mutta siihen se kuitenkin on usein johtanut.

Kun markkinataloudesta puhutaan puhtaan teoreettisesti, jonkinlaisena filosofisena ideana, kasvu ei ole välttämätöntä lainkaan. Luontokin on tietyin reunaehdoin aivan turvassa ja ihmisilläkin hyvä mieli. (Käytännössä tilanne on tietenkin aivan eri asia, mutta siitä ei kai nyt ole kyse?)

Kasvu ei ole välttämätöntä, mutta ne jotka kasvavat pärjäävät paremmin kuin ne jotka eivät kasva (mikäli liiketoiminta ylipäänsä on kannattavaa). Tietyn yksittäisen tuotteen tuotannon kasvu ei kannata loputtomiin, vaan tarkoitan liikevaihdon kasvamista. Kasvaminen pitää sisällään myös markkinaosuuden kasvun. Markkinaosuus on matemaattisesti väistämättä rajallinen "luonnonvara" jonka kokonaismäärä on aina ja iänkaikkisesti 100%. Kun yritys kasvaa niin, että sen osuus markkinoilla kasvaa, se on väistämättä muilta pois - tietenkin niiltä joiden osuus pienenee kohti nollaa.

Markkinaosuuden kasvattamiseen liittyvän kasvun suhteen voi todeta siis, että kasvu ei ole välttämätöntä, mikäli kilpailijoiden yhteenlaskettu markkinaosuus ei jatka kasvuaan. Tämä jättää oikeastaan kaksi vaihtoehtoa:
1) kukaan ei saa kasvaa
2) ne jotka eivät kasva, lakkaavat olemasta

Markkinaosuus voidaan määritellä monella eri tavalla. Äärimmäisenä määreenä koko maailman ostovoima, toisessa ääripäässä joku "mutteriviisteen kiillotuskoneen laikkakeskiön vaha" -markkina. Teoreettisessa tarkastelussa tuo "osuus koko maailman kaikesta ostovoimasta" on mielenkiintoisempi.

Lainarahalla voi tietenkin kasvattaa tuota globaalia ostovoimaa, mutta sen kokonaismäärä on silti edelleen 100%.

Panu Horsmalahti

Olen tästä kyllä eri mieltä. Talous voi kasvaa paljon (noh, sanotaan vaikka ainakin yli 10^30 kertaiseksi), mutta ei ikuisesti. Riippuu toki siitä miten määrittelee talouden, mutta nykyiset määritelmät sidotaan jotenkin resursseihin. Internet vie resursseja siinä missä mikä tahansa palvelu. Vaikka internetin toimintaa voidaan tehostaa jatkuvasti, ei sitä voida tehostaa äärettömästi -> ei saada ikuista talouskasvua. Kuten kupariesimerkki osoittaa, asioita voidaan tehostaa äärimmäisen paljon nykyhetkestä. Ei kuitenkaan äärettömästi.

Oleellinen pointti tässä "talous ei voi kasvaa ikuisesti" väittelyssä on todeta, että se voi kasvaa valtavasti. Nämä degrowth-tyypit eivät varmaan usko muiden planeettojen asuttamisen mahdollisuuteen, tai eivät ole kuulleet mistään nanokokoojista, ja ovat muutenkin konseratiivisia kehityksen vastustajia.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mielenkiintoinen kirjoitus..sanallakaan ei ollut puhetta luonnon suojelemisesta,mutta mainostit markkinatalouden hoitavan sen.. :)

Oikeastaan päinvastoin..kerroit kuinka rahalla saatiin revittyä kaikki ylös maasta kunhan vain kysyntää oli.

Toinen kevyt vastalause..sähköä saadaan pistorasiasta netin mahdollistamista varten ja pistorasiassa on uusiutuvat polttoaineet käytössä. :P

Mutta kysymyskin löytyy..jos valtio vaatii jatkuvaa talouskasvua niin mikä on se syy? Ja jos valtio poistetaan välistä niin poistuuko se perimmäinen syy talouskasvulle?

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Mutta kysymyskin löytyy..jos valtio vaatii jatkuvaa talouskasvua niin mikä on se syy? Ja jos valtio poistetaan välistä niin poistuuko se perimmäinen syy talouskasvulle?

Valtio ei vaadi jatkuvaa talouskasvua vaan hyvinvointivaltio. Syy tähän on hyvinvointivaltion jatkuvasti kasvavat julkiset kulut, mikä puolestaan johtuu hyvinvointivaltioon liittyvästä massiivisesta julkisesta sektorista ja siihen sisäänrakennetusta epätehokkuudesta.

Jos lopetamme tämän epäonnistuneen hyvinvointivaltiokokelun niin poistamme perimmäisen tarpeen ikuisen talouskasvun odotukselle.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Tuo ei nyt oikeastaan vastannut kysymykseen...tarkoitatko,että meidän on pakko kasvattaa valtion kulutusta,koska se on hyvinvointivaltion määritelmä?

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>tarkoitatko,että meidän on pakko kasvattaa valtion kulutusta,koska se on hyvinvointivaltion määritelmä?

En. Tarkoitin, että hyvinvointivaltioon kuuluu iso julkinen sektori. Ja julkinen sektori on aina epätehokas yksityiseen verrattuna, tämän seurauksena hyvinvointivaltioiden kulut kasvavat vuosi vuodelta.

Esimerkiksi Suomessa terveydenhuollon julkiset menot ovat tuplaantuneet keskimäärin joka 10. vuosi vuodesta 1948 lähtien, inflaatio huomioon ottaen.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Vellu Heino: "Tuo ei nyt oikeastaan vastannut kysymykseen...tarkoitatko,että meidän on pakko kasvattaa valtion kulutusta,koska se on hyvinvointivaltion määritelmä?"

Ei se sen määritelmä ole, mutta hyvinvointivaltio johtaa (tahattomasti) ikuisen kasvun vaatimukseen. Itse asiassa syyllinen ei ole pelkästään hyvinvointivaltio vaan hyvinvointivaltion ja demokratian yhdistelmä. Kun päättäjät valitaan demokraattisesti, he joutuvat kilpailemaan keskenään, ja lupaamaan äänestäjille aina vain enemmän ja enemmän.

Koska äänestäjät pitävät hyvinvointivaltion palveluista, mutta eivät pidä veroista, joutuvat poliitikot rahoittamaan lupauksiaan velkarahalla. Julkinen velka ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin tulevaisuuteen siirrettyä verotusta, joten tulevaisuudessa olisi saatava kerättyä entistä enemmän veroja, jotta velat saataisiin maksettua. Tästä seuraa ikuisen talouskasvun vaatimus, ja se, että nuo vaaleiksi kutsutut lupauskilpailut järjestetään säännöllisin väliajoin uudestaan sinetöi kasvutarpeen päättymättömyyden.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Eli pointit hyvinvointivaltiossa on moraalittomat päättäjät tulevaisuutta ajatellen ja velka.

Milläs libertaarisessa valtiossa rahoitetaan asioita,jos ei velalla?

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Vellu Heino: "Milläs libertaarisessa valtiossa rahoitetaan asioita,jos ei velalla?"

Velalla tietysti, mutta yksityisten ottamalla velalla, jota ei makseta eikä voitaisikaan maksaa verovaroista missään olosuhteissa. Tämä pysäyttää kasvuvaatimuksien kierteen alkuunsa. Jos yksityinen taho ottaa (ja saa) velkaa yli maksukykynsä, ja joutuu sen takia vaikeuksiin, niin se tuskin ainakaan kovin montaa kertaa onnistuu perustelemaan lisävelkaa sillä, että tulevaisuuden tuotot kyllä hoitavat nykyiset ja uudetkin velat.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Velalla tietysti, mutta yksityisten ottamalla velalla, jota ei makseta eikä voitaisikaan maksaa verovaroista missään olosuhteissa. Tämä pysäyttää kasvuvaatimuksien kierteen alkuunsa. Jos yksityinen taho ottaa (ja saa) velkaa yli maksukykynsä, ja joutuu sen takia vaikeuksiin, niin se tuskin ainakaan kovin montaa kertaa onnistuu perustelemaan lisävelkaa sillä, että tulevaisuuden tuotot kyllä hoitavat nykyiset ja uudetkin velat."

No tuota..ei kai se suinkaan pysäytä kasvuvaatimusta,koska korkohan oli libertaarien mielestä nasta juttu. Nyt se velallisen pitää sitten tehdä koron verran kasvua.

Ja mihinkä tämä johtaa?

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Vellu Heino: "Nyt se velallisen pitää sitten tehdä koron verran kasvua."

Tietysti, mutta ei enempää eikä hän voi esimerkiksi (ainakaan kovin pitkään) rahoittaa entistä velkaa ottamalla uutta velkaa.

"Ja mihinkä tämä johtaa?"

Ei mihinkään. Velallinen ottaa velkansa, sijoittaa sen projektiinsa/firmaansa ja maksaa velan ja koron pois firman tuottaman lisäarvon avulla. End of story. Yksityiselle velalliselle ei tule neljän vuoden välein painetta lupailla yhä suurempia ja yhä parempia projekteja eikä varsinkaan rahoittaa niitä ottamalla lisää velkaa. Ja vaikka tulisikin, niin aivan sama, koska libertaarissa valtiossa velkojaan ei voi laittaa muiden maksettavaksi.

Aleksi Laine

Kirjoitus on teoreettisesti pääosin oikein, mikäli asiaa ymmärrän.

Käytännöstä ei sen sijaan voi olla varma. Jos talouden pyörittämiseen tarvitaan edes hiukkanen uusiutumattomia, kriittisiä luonnonvaroja, lopulta ne loppuvat loogisella väistämättömyydellä. Ei siis tarvita edes talouskasvua.

Ihmiskunnan kannalta tämä saattaa tuntua vähäpätöiseltä ongelmata, koska mikään luonnonvara ei kuitenkaan lopu nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Ihmisten määrän on myös ajateltu lähtevän laskuun, noin vuoden 2050 jälkeen. Sitten alkaa taas helpottaa.

Yhtälössä on kuitenkin mukana joitakin muuttujia, joiden merkitystä meidän on vaikea vielä tietää. Öljyn hinnan nousu on kai keskeisin.

Talouskasvu ei siis oikeastaan edes kuulu näihin pohdintoihin. Mutta jos siitä silti jotain sanoisi, niin kyllä talouskasvu on nimenomaan kapitalismin ominaisuus. Tältä osin kehtaa viitata Marxiin, joka ensimmäisenä(?) totesi, että järjestelmään kuuluu "mykkä pakko" kasvattaa pääomia. Kenenkään ei tosiaan tarvitse edes haluta talouskasvua, mutta firmat sitä tuottavat väkisin, koska muuten ovat kohta entisiä firmoja. Perimmiltään tämä tarkoittaa pakkoa tehdä uusia innovaatioita.

Toki hyvinvointiyhteiskunta kuten mikä tahansa demokraattinen tsydeemi myös avittaa talouskasvussa, koska äänestäjät niin haluavat. Siksi esimerkiksi Linkola ei ole ihan kaikessa väärässä: talouskasvu pystytään lopettamaan vain totalitaarisessa diktatuurissa, joka tavalla tai toisella sabotoi ihmisten innovatiivisuutta ja yritteliäisyyttä..

Jaakko Pyykkölä

"Esimerkiksi internet on osoittanut, että voimme luoda uutta hyvinvointia ja uusia työpaikkoja ilman, että siihen tarvitaan käytännössä katsoen lainkaan uusien luonnonvarojen käyttöä: internetin vapaassa markkinataloudessa kuka tahansa voi alkaa myydä virtuaalista tuotetta ja jos se täyttää ihmisten tarpeita, tuoteella aletaan käydä kauppaa ja tämä kaupankäynti saa aikaan uutta talouskasvua, ilman mitään suoraa sidosta maapallon rajallisiin resursseihin."

Tämä on jokseenkin naiivi käsitys internetistä. Internet on toki siunaus ihmiskunnalle, mutta ollakseen aineeton maailma, on sen ulkopuolella aineellinen maailma jossa porataan öljyä, louhitaan koltaania, jalostetaan mikropiirejä, myydään noutokahveja suunnittelijoille jne.

Työntekijä, joka tekee leipänsä internetissä ostaa aineettomista hyödykkeistään saamillaan rahoilla aineellisia.

Käyttäjän janialander kuva
Jani Alander

Muutama kommentti:
"Yleensä kun puhutaan talouskasvun tulevaisuudesta, yleinen esitettävä vasta-argumentti on rajallinen planeettamme ja sen rajalliset resurssit. Mutta ensinnäkään emme ole sidottuja tälle planteetalle. Jos maan resurssit joskus loppuvat, voimme alkaa asuttaa myös muita planeettoja tai hakea tarvitsemiamme resursseja muualta. Mutta tämä ei edes ole oleellista, sillä yksinkertaiset talouden lainalaisuudet estävät luonnonvarojen loppumisen."

Mahdatkohan tajuta KUINKA vaikeaa on asuttaa muita planeettoja? Ensinnäkin tässä aurinkokunnassa on rajallinen määrä paikkoja jonne voi ylipäätään mennä, etäisesti asutuskelpoisin on Mars. Se on pienempi pallo kuin omamme, ja todella paljon vihamielisempi paikka kuin vihamielisinkään paikka omalla planeetallamme, jopa Etelämanner on paratiisi Marsiin verrattuna. Muut mestat sitten: Kylmää, jäistä kaasukehätöntä ja boonuksena rajusti säteilevää, ts. ulkoplaneettojen kuut. Kuumaa, kaasukehätöntä ja säteilevää, oma kuumme, ja Merkurius. Kuumaa, rajupaineista, syövyttävää, Venus. Ei pintaa, säteilevää, syvällä kuumaa, kaasujättiläiset.
Ei kaasukehää, aurinkomyrskyjen armoilla, ei painovoimaa, asteroidit.

Entäs sitten aurinkokunnasta ulos. No jahka markkinatalouden taika kumoaa luonnonlait niin ehkä. Muuten kannattaa varautua joko tooosi pitkiin matka-aikoihin ja helkkarin kalliisiin sukupolvialuksiin, tai vaan pitkiin matka-aikoihin ja tooosi kalliisiin relativistisiin aluksiin. Lähimpään toiseen systeemiin Alpha Centauriin menee valoltakin neljä vuotta, lähimpiin paikkoihin missä eksoplaneettoja kauemmin.

Käyttäjän janialander kuva
Jani Alander

Mitä korvaaviin materiaaleihin tulee niilläkin on omat rajansa, joitain aineita on taloudellisesti tai teknisesti hyvin vaikea korvata, okei voit korvata kuparin datansiirrossa. Voitko korvata sen vaikkapa sähkömoottoreissa ilman hyötysuhteen laskua? Ja mitä iloa taas on korvikkeesta jos se paljon kalliimpaa kuin alkuperäinen materiaali oli (silloin kun sitä oli vielä runsaasti).

Mitä kierrätykseen tulee niin mikään kierrätyssysteemi ei ole täydellinen, aina syntyy hävikkiä, ja kierrossa olevan aineen määrä pienenee. (Tai se on hajautunut niin laajalle että sen keräämiseen menee älyttömästi resursseja).

Mitä virtuaalisiin tuotteisiin tulee niillä on oma osansa toki, mutta sittenkin asia minkä ihmiset mieltävät kasvuksi on materiaalisen hyvinvoinnin kasvua, isompi kämppä, parempi kulkupeli, enemmän ostovoimaa, paremmat kalusteet enemmän uusia vempeleitä, parempia vempeleitä, enemmän ja parempaa safkaa. Ei niinkään habbohotellien pikselikalusteita.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset