Rakennusvalvonnan järjettömyys eli neljän lupa-arkkitehdin Turku
Sunnuntain Turun Sanomat kirjoitti Orwellin klassikkoteoksen 1984 hengessä turkulaisesta rakennusvalvonnasta. Lehdessä Turun kaupunkikuva-arkkitehti Juha Kylliö kertoo siitä, miten hän haluaa määrätä pienintä yksityiskohtaa myöten miten turkulaiset saavat asua.
Ensinnäkin Kylliö on huolissaan siitä, että rakentaminen on liian monimuotoista:
”Vanhoilla asuinalueilla, kuten Moisiossa ja Paattisilla, on saanut aiemmin rakentaa vapaammin kuin kaupunkialueilla. Siellä asukkaat saivat tulkita rakennustapaohjeita itse, jolloin rakentamisesta tuli liian monimuotoista. Nykyisin rakennusvalvonnan järjestämissä uudisrakentamisen korttelikohtaisissa ohjauspalavereissa sovitaan asukaslähtöisesti muun muassa yhtenäiset pensansaitatyypit.”
Avainsana on tietysti ”asukaslähtöisyys”. Onhan vallan hienoa, että asukkaat saavat yhdessä äänestää siitä, minkälaiset pensasaidat haluavat nähdä naapureidensa pihoilla. Olisihan se vallan kauhea ajatus, jos joku voisi itse päättää minkälaisen pensasaidan pihalleen laittaisi.
Talojen julkisivujen muutoksiin tarvitaan luonnollisesti lupa, esimerkiksi jos joku haluaa vaihtaa talonsa väriä tai ulkoverhoilun materiaalia. Lupa tarvitaan myös, mikäli joku haluaisi rakentaa omalle pihalleen vaikkapa huvimajan, katoksen tai vajan. Terassin sentään saa rakentaa ilman lupaa – kunhan se myötäilee maata, jos terassi tehdään 40 senttiä maan yläpuolelle, lupa tietysti tarvitaan.
Jos asut taloyhtiössä, tarvitset taloyhtiön luvan jos haluat ikkunallesi tai terassillesi markiisin, tai parvekkeellesi lasituksen. Parvekelasit tulee myös rakentaa koko taloyhtiön kaikille parvekkeille ja ehdottoman samanlaisina. Kylliön mukaan taloyhtiöt voisivat antaa myös suosituksia parvekkeiden sisustamisesta, jotta julkisivu yhtenäistyisi.
Kylliö on myös huolissaan siitä, että ihmiset ovat oikeastaan aika tyhmiä, eivätkä osaa itse tehdä päätöksiä:
”Materiaalien ja mallien runsaus voi vaikeuttaa omaa valintaa ja siten kokonaisuus mennä tontilla pieleen.”
Myös yksityiskohdat ovat tärkeitä, eivätkä asukkaat itse tällaisia välttämättä ymmärrä:
”Laissa puhutaan ympäristön kokonaisuuden kannalta ’kohtuullisen kauneuden’ -käsitteestä, joka tulisi ottaa huomioon rakentamisesssa. Siksi kannattaa kysyä meiltä esimerkiksi ennen kuin ostaa valmistuotteen onko se sovelias omalle pihalle.”
Muistin tätä lukiessani, jonkin aikaa sitten Vihreiden varavaltuutetun, ympäristö- ja kaavoituslautakunnan jäsenen, Ville-Veikko Mastomäen kanssa käymäni keskustelu rakennusvalvonnan ja kaavoituksen tärkeydestä.
Selitin hänelle oman kantani, joka tietysti on, että jokainen rakentakoon vapaasti omalle tontilleen juuri sellaisen asumuksen mitä itse haluaa, kunhan ei aiheuta vaaraa tai haittaa muille. Mastomäki tyrmäsi tällaisen laissez-faire -rakentamisen täysin, koska se johtaisi hänen mukaansa tilanteeseen, jossa rikkaat päättäisivät siitä, mitä kaupungeissa rakennetaan.
Tähän kommenttiin kätkeytyvä syvä ironia tulee ilmi, kun lukee mainitsemaani Turun Sanomien juttua: Turussa yksi arkkitehti – epäilemättä varsin varakas ihminen – saa päättää siitä, mitä kukin voi kaupungissa rakentaa. Joten juuri rakennusvalvonta mahdollistaa sen, että pieni eliitti päättää mitä kaupungissa rakennetaan.
Kuten mainitsin, minusta jokaisen tulisi olla vapaa rakentamaan omalle tontilleen juuri sellaisen talon mitä itse haluaa, kunhan ei aiheuta vaaraa tai vahinkoa muille. Perusteluni tälle on kaksiosainen. Ensinnäkin, kyse on oikeudenmukaisuudesta eli pohjimmiltaan siitä, saako yksilö tehdä itse omaa elämäänsä ja omaisuuttaan koskevat päätökset. Tämä kysymys on ensisijaisesti moraalinen ja minusta vastaus siihen on ehdottoman myönteinen. Joskin on syytä korostaa, että kyse on yksilön vapaudesta päättää omasta elämästään, ei muiden. Eli vapaa rakentaminen ei tarkoita, että kuka tahansa saisi tehdä mitä tahansa.
Toiseksi, kaikki rakentamiseen liittyvä sääntely tekee rakentamisesta väistämättä vaikeampaa ja täten kaliimpaa. Tämä heijastuu suoraan asuntojen ja talojen hintoihin ja tätä kautta myös vuokriin. Luvanvaraisuudesta seuraa myös rakennusalan keskittymistä, koska kaikki rakennusvalvonta ja -sääntely auttaa aina alan suurimpia toimijoita, koska niiden on helpointa vastata alati lisääntyvään byrokratiaan. Joten lopulta se, että jotkut haluavat määrätä minkälaisia pensasaitoja toiset saavat kasvattaa tai minkäväriseksi talonsa maalata, on osasyynä sille, että asuminen on Suomessa niin kallista ja miksi tässä maassa on tuhansia asunnottomia.
Olet asian ytimessä. Tosin ongelma on maanlaajuinen, eikä koske pelkästään Turkua. Vapaassa maassa pitäisi olla varsin korkea kynnys puuttua siihen, mitä ihminen tekee omalla maallaan tai miten hän käyttää omaa omaisuuttaan.
Tällä hetkellä terveet ja toimintakykyiset rakennusalan ammattilaiset pohdiskelevat, saako koirankopin maalata tai saako venettä tai asuntovaunua säilyttää omalla pihallaan – ei ihme, että lama tulee.
Ilmoita asiaton viesti
Tammisaarikin säätelee, joillekin tulee enemmän lupaa ja toisille ei mitään. 1,7 hehtaarille ja 100 metrin rantatontille ei voi rakentaa päärakennusta, mutta naapuri voi korjata vanhan pikkumökkinsä isoksi hirsitaloksi lähelle rantaa. Säännöt ovat erilaisia eri ihmisille. Tarvitaan lobbareita ja muita jotta asiansa saa eteenpäin.
Tiellä, joka on rasitteinen ei ole edes lupa kävellä. Emäntä tulee huutelemaan ja tiedustelemaan millä oikeudella kävelet. On tunnettava lakipykälät, että osaa kertoa oikeutensa. Josku emäntä kävelee perässä ja tulee tontille ja kyselee kuka se oli, jonka jäljet jäi tielleni. Uskoisitko, että kyseessä on vielä paikallisen koulun rehtori. Hulluja on monenlaisia ja hulluja päätöksiäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on sitä ”Turun tautia”.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on ennemminkin sääntelytautia, jonka oireita on nähtävillä jokapuolella Suomea. Tartunnan saaneet uskovat, että sääntelyn ja byrokratian luomiin ongelmiin, kuten asuntopulaan ja työttömyyteen, paras ratkaisu on sääntelyn lisääminen.
Ilmoita asiaton viesti
Tekstissäni mainitsema Vihreiden Ville-Veikko Mastomäki kommentoi kirjoitustani Facebookissa. Tässä hänen kommenttinsa myös teidän luettavaksi:
”Hyvä kirjoitus ja aiheellinen kritiikin aihe.
Sinänsä siteeraat mua hiukan epäreilusti, koska kuitenkin keskustelimme kaavoituksesta laajasti emme pelkästään parvekelaseista ja leikkimajoista. Kun kaavoitus kattaa kaiken uusien kaupunginosien ja ratikkalinjojen ja voimaloiden sijoituksesta, asuinalueiden suunnitteluun ja lopulta rakennusten koon päättämiseen, on kohtuutonta redusoida oma argumentointi koskemaan vain lopullista pintasilausta, pensasaitoja ja parvekekalusteita.
Vapaus on tietysti tärkeä arvo kaikissa positiivisen ja negatiivisen genreissään. Olen pitkälti monimuotoisen kaupunkikuvan kannattaja ja siten sinun kanssasi samaa mieltä ja haastatellun arkkitehdin kanssa erimieltä. Ne pensasaidat ja parvekekalusteet nyt voisi kukin valita miten parhaaksi huvittaa, eikä kukaan siihen kuole. Joku vapaus nyt ihmisellä pitää olla naapureidensa ja rakennusmestarin mielivaltaa vastaan.
Mutta oma ja muiden vapaus joutuu pahemmin koetukselle, kun puhutaan siitä oikeasta kaavoituksesta, josta minä varsinaisesti puhuin viime vuonna. Muiden vapaus ja mahdollisuudet rajoittuvat hyvin konkreettisesti ja vahvasti, kun suunnitellaan uusia asuinalueita, tielinjauksia, ratikkalinjoja ja voimalaitoksia. On ilmeistä, että toisen vapaus rakentaa voimala toisten naapuriin, on pois naapurien vapaudesta. Samoin on vähemmän radikaalienkin esimerkkien kohdalla, kuten yksittäisten rakennusten kaavoituksessa.
Vetäisin kohtuullisen ja kohtuuttoman haitan ja yksilönvapauden rajan jonnekin tuonne pihaaitojen ulkonäön ja rakennusmassan sijoittelun välille.
Toiseksi, kun puhumme kaavoituksesta, kyseessä ei ole yksittäisen arkkitehdin mielivalta, vaan päätökset tekee lopulta kunnanvaltuusto. Kun kyse on toisten vapautta rajoittavista toimista, on demokraattinen päätöksenteko minun mielestäni oikea paikka. Tälle vaihtoehtoisena näkemyksenä aiemmin kritisoin rakennusyhtiöiden ja maanomistajien valtaa, jossa he voisivat sörkkiä muiden vapauksia miten huvittaa, esimerkiksi rakentamalla sen voimalan tai moottoritien kenen tahansa naapuriin. Näin voi toki käydä myös demokraattisen prosessin lopputuloksena, mutta pidän sitä oikeudenmukaisempana päätöksentekomallina. Eli en esittänyt yksittäisen virkamiehen diktatuuria, vaan demokratiaa.
Asuntojen hintoihin toki kaavoituksella ja sääntelyllä on monenlaisia vaikutuksia. Väittäisin, että olet oikeassa, siinä että hommat etenee hitaammin demokratian kautta, mutta kuten usein muulloinkin demokratialla on hintansa.”
Ilmoita asiaton viesti
Kuinkahan paljon tollaisen kaupunkikuva-arkkitehdin elättäminen edes mahtaa maksaa. Josko etsitäis velkaisessa Turussakin säästöjä vaikka turhan tärkeilijöiden palkkioista ja palkkakuluista ennen kustannuksia kasvattavia päivähoitosäästöjä.
Ilmoita asiaton viesti