Talvivaara ja holhousvaltion epäonnistuminen
Uutisia Talvivaarasta on seurannut joukko tyypillisiä kommentteja: hallintoa pitää uudistaa, sääntelyä pitää lisätä, tarvitsemme uuden valvontaviraston ja niin edelleen. Miksi aina kun valtiovalta epäonnistuu, ainoana ratkaisuna nähdään tarve lisätä valtiovaltaa? Minulla on esittää käytännössä toimivaksi osoitettu vaihtoehto.
Kaivostoiminta on Suomessa täysin julkisen vallan sääntelemää ja valvomaa. Esimerkiksi kaivoksen perustaminen tapahtuu pääpiirteittäin näin: Etsit sopivan paikan, haet viranomaisilta lupaa valtauksen perustamiselle, haet kaivosluvapaa ja saatuasi kaivosluvan, voit aloittaa kaivostoimintasi. Suomen järjestelmän tekee erikoiseksi se, että järjestelmä ohittaa lähes täysin yksityisen omistusoikeuden. Malmin etsintätyötä voi nimittäin tehdä muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta toisen omistamalla maalla ilman kyseisen maanomistajan lupaa. Viranomaiset toki kuulevat maanomistajaa mutta viranomaisilla on laillinen oikeus myöntää lupa kaivoksen rakentamiselle toisen omistamalle maalle ilman, että maanomistaja voisi tätä edes kieltää!
Useimmat ihmiset pitävät Talvivaaran tapahtumia osoituksena siitä, että sääntelyä ja julkista valvontaa pitää lisätä. Olen täysin eri mieltä. Minusta Talvivaaran tapahtumat osoittavat juuri sen, miksi mikään määrä valtiovallan toteuttamaa valvontaa ei koskaan riitä.
Ensinnäkin, mitä enemmän julkisella vallalla on sääntely- ja valvontavaltaa, sitä enemmän yritysmaailma ja julkinen sektori sekoittuvat. Tapahtuu lobbausta ja edunvalvontaa, syntyy hyväveliverkostoja ja eturistiriitoja. Esimerkiksi Talvivaaran tapauksesta on kirjoitettu, että osa Talvivaaraa valvoneen Kainuun ELY-keskuksen virkamiehistä ovat olleet itse mukana Talvivaaran rakennusprojekteissa ja ELY-keskuksen johtaja on toiminut toisessa virastossa, jonka tehtäviin on kuulunut kaivostoiminan edistäminen. [1]
Toiseksi, julkisella vallalla ei koskaan ole yksityiseen sektoriin verrattuna yhtä suuria kannustimia toimia mahdollismman järkevästi ja tehokkaasti. Vaikka olettaisimme, että valvontaa suorittavat virkamiehet ovat lahjomattomia ja ajavat vain ”yhteistä hyvää”, heillä ei silti ole virkavelvollisuutensa lisäksi mitään syytä hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti. Valtion virkamies saa palkkansa riippumatta siitä, tekeekö hän työnsä erinomaisesti, hyvin tai välttävästi. Huonostikin hoidetusta työstä saattaa seurata vain siirto toisiin tehtäviin.
Julkinen sektori rakentuu poliittisille virkanimityksille, intressiristiriidoille ja läheisille kytköksille yritysmaailmaan. Mikään määrä valvonnan lisäämistä, hallinnon tehostamista tai uusia virastoja ei pysty muuttamaan tätä julkisen sektorin valuvikaa.
Kuten lupasin, minulla on esittää vaihtoehto. Tämän vaihtoehdon nimi on yksityinen omistusoikeus ja markkinatalous.
Markkinataloudessa kaivoksen perustaminen tapahtuisi niin, että jokainen saisi etsiä malmia omalta maaltaan (tai toisen maalta maanomistajan suostumuksella). Kun sopiva malmiesiintymä löytyy, maanomistaja saa perustaa vapaasti alueelleen kaivoksen, kunhan ei aiheuta haittaa tai vaaraa muille. Jos haittaa tai vaaraa kuitenkin syntyy, esimerkiksi jos kaivosalueelta valuu saastevettä naapurin maahan, kaivoksen omistaja on vastuussa aiheuttamasta haitastaan täysimääräisesti. Jos hän ei pysty korvaamaan aiheuttamaansa haittaa rahallisesti, hän menettää vapautensa ja korvaa aiheuttamansa haitan oikeusistuimen määräämän vankeusrangaistuksen muodossa.
Tällaisen järjestelmän etu on siinä, että valvontavaltaa ei ole keskitetty harvojen käsiin julkiselle sektorille vaan valvontavalta on hajautettuna useille, omia etujaan ajaville valvojille. Jokaisella kaivoksen lähellä asuvalla ihmisillä olisi nimittäin taloudellinen kannustin pitää huoli siitä, että kaivoksesta ei aiheudu haittaa heidän omaisuudelleen tai terveydelleen ja jos näin tapahtuu, heillä on kannustin hakea kaivosyhtiöltä korvauksia.
Esittämälleni mallille kuulee yleensä ensimmäisenä vastaväitteenä sen, että ihmiset ovat ahneita, itsekeskeisiä ja häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita, joten jos kuka tahansa voisi perustaa kaivoksen minne tahansa, koko maa olisi täynnä toinen toistaan enemmän saastuttavia kaivoksia!
Mutta ensinnäkin, jos ihmiset ovat ahneita, itsekeskeisiä ja häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita, miten voisimme odottaa, että julkisessa virassa oleva ihminen ei olisi tällainen? Mikään demokraattinen prosessi ei takaa sitä, etteikö julkisiin virkoihin päätyisi juuri ne pahimmat oman edun tavoittelijat – päinvastoin. Eikä ratkaisuna myöskään ole usein kuultu vaatimus demokratian lisäämisestä. Taloustieteen nobelistin James Buchanan tunnetuksi tekemän julkisen valinnan teorian mukaan ihmisillä ei juurikaan ole mielenkiintoa tai syytä perehtyä poliittisiin järjestelmiin, koska oman ajan käyttäminen tarkasti eri äänestysvaihtoehtojen tutkimiseen ei anna äänestäjälle tätä aikaa vastaavaa hyötyä. [2]
Markkinataloudessa ihmisten väitetty ahneus, itsekeskeisyys ja häikäilemättömyys hyödyttäisivät kaikkia. Nimittäin jos joku rakentaa kaivoksen naapuritontillesi, sinullahan olisi ahneena ja itsekeskeisenä ihmisenä taloudellinen kannustin tarkkailla kaivoksen toimintaa tarkemmin kuin yhdenkään virkamiehen, sillä jos kaivoksesta aiheutuu sinulle haittaa, olet oikeutettu korvauksiin. Joten jos ihmiset ovat ahneita ja itsekeskeisiä, markkinataloudessa nämä voimat saadaan valjastettua palvelemaan hyvää. Ihmisten väitetty ahneus ja itsekeskeisyys ovatkin ennemmin perusteluja markkinatalouden puolesta eikä sitä vastaan.
Lupasin myös näyttää, että esittämäni malli on toiminut käytännössä.
Ensimmäinen esimerkkini markkinatalouden toimivuudesta luonnonsuojelussa tulee Kaliforniasta. Sikäläisillä kullankaivajilla oli ongelma 1800-luvulla: kullan etsiminen vaati paljon vettä mutta vettä ei tunnetusti ole saatavilla rajattomasti. Heidän käyttämänsä ratkaisu oli markkinatalous ja yksityinen omistusoikeus: jos halusit ottaa vettä joesta, jouduit maksamaan. Tämä tarkoitti, että vettä kannatti käyttää harkiten ja tehokkaasti, esimerkiksi juomavedeksi, kullan huuhtomiseen ja maanviljelyyn. Kaikki kuitenkin muuttui vuonna 1902, jolloin voimaan astui Newlands Reclamation Act -niminen laki, joka kumosi aikaisemmin käytössä olleen yksityisoikeuden vedenjakelusta. Pian lain käyttöönottamisen jälkeen vesivarat vähenivät, koska maanviljelijät pystyivät käyttämään jokien vettä lähes ilmaiseksi. Tämä johti vedenkäytön rajattomaan kasvuun ja veden tuhlaamiseen. [3, 4]
Toinen esimerkkini on Hooker Chemical Company, joka rakensi ja ylläpiti 1940-luvulla ongelmajätteiden kaatopaikkaa. Niin pitkään kun kaatopaikan omisti yksityinen yritys, sillä oli taloudellinen kannustin pitää huolta kemikaalien turvallisesta säilyttämisestä kaatopaikalla, koska muuten se olisi joutunut korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Kaatopaikan taso ylittikin selvästi tuon ajan ympäristölakien vaatiman minimitason. Tilanne muuttui vuonna 1951, jolloin kunta osti kyseisen maa-alueen. Kaupan yhteydessä yhtiö kirjatutti kauppakirjaan, että maa-aines sisältää säilöttyä ongelmajätettä ja, että sen suojausten ylläpidosta on pidettävä huolta, eikä yhtiötä voida syyttää mahdollisista ongelmista mikäli kaatopaikan turvallisuudesta ei pidetä huolta. Kunnan virkamiehiä tämä ei juurikaan kiinnostanut, sillä heitä ei sitonut korvausvelvollisuus. Ääniä kalastelevat poliitikot päättivätkin tulevina vuosina rakentaa vanhan ongelmajätteen kaatopaikan yhteyteen köyhien perheiden lapsille tarkoitettuja kouluja ja asuntoja. Rakennustöiden yhteydessä kemikaalien suojana olleet rakenteet murtuivat ja tämän seurauksena maaperä vähitellen saastui. 1970-luvun loppulla suoritetuissa testeissä todettiin joka kolmannen alueella asuneen kehossa merkkejä altistumisesta vaarallisille kemikaaleille. [5, 6]
Kolmantena esimerkkinäni on National Audubon Societyn omistama yli 100 neliökilometrin yksityinen Paul J. Rainey -luonnonsuojelualue Louisianassa. Luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 1924. Alueen omistava, voittoa tavoittelematon säätiö myi yksityiselle yritykselle öljyn- ja kaasunporausluvan alueelleen 1950-luvulla. Alueelta kerättiin öljyä ja kaasua aina 90-luvun lopulle. Tämän ansiosta säätiö onnistui keräämään yli 20 miljoonaa dollaria lisää varoja käytettäväksi luonnonsuojeluun, eikä öljyn- ja kaasun poraamisesta luonnonsuojelualueelta todettu seuranneen mitään vahinkoa alueen luonnolle, koska säätiö asetti täysin huomattavasti ympäristölainsäädäntöä ja julkista valvontaa tiukemmat ja tehokkaammin toimivat rajat ja ehdot porauksille. [7, 8]
Vastaavia esimerkkejä löytyy lukematon määrä. Markkinataloutta on virheellisesti syytetty lähes kaikesta pahasta, mitä maailmassa on ikinä tapahtunut. En tietenkään väitä, että markkinatalous olisi täydellinen järjestelmä tai, että luonnon tuhoamista ei tapahtuisi markkinataloudessa. Mutta väitän, että erittäin vapaaseen markkinatalouteen ja vahvaan yksityisomistukseen perustuva yhteiskunta olisi huomattavasti sääntelyä, holhousta ja hyvinvointivaltiota tehokkaampi tapa paitsi tuottaa hyvinvointia myös suojella luontoa.
Lähteet:
1. Kainuun ely-keskuksen GTK-taustaisella ylijohtajalla kytkös Talvivaaran syntyvaiheisiin, Juha Kauppinen, Suomen Luonto. http://suomenluonto.blogit.fi/kainuun-ely-keskuksen-ylijohtajalla-kytkos…
2. Public Choice, William F. Shughart, The Library of Economics and Liberty. http://econlib.org/library/Enc/PublicChoice.html
3. Searching out the headwaters: Change and rediscovery in western water policy. Bates, Getches, MacDonnel, Wilkinson. Island Press.
4. Water marketing in Texas: Opportunities for reform. Griffin, Boarder. Natural Resources Journal 32-2.
5. Love Canal – The Truth Seeps Out, Eric Zuesse, Reason Magazine. http://reason.com/archives/1981/02/01/love-canal
6. Love Canal Revisited : Race, Class, and Gender in Environmental Activism, Elizabeth Blum, University Press of Kansas. ISBN 978-0-7006-1560-5.
7. To drill or not to drill – let the environmentalists decide. Dwight R. Lee. The Independent Review. http://www.utdallas.edu/~plewin/ToDrillOrNot.pdf
8. PC Oil Drilling in a Wildlife Refuge. Pamela Snyder, Jane Shaw. Wall Street Journal. http://perc.org/articles/pc-oil-drilling-wildlife-refuge
Kyllä, tiedän, että en käsittele kirjoituksessani kaikkia luonnonsuojelun tai saastuttamisen muotoja. Esimerkiksi ilmansaasteet tuovat mukanaan erityyppisiä ongelmia mitä maaperän saastuminen, sillä ilmansaasteet leviävät erittäin laajalle alueelle.
Tällaisessa tapauksessa järkevin tapa luonnonsuojeluun on käyttää niin paljon markkinataloutta kuin mahdollista, käytännössä katsoen kannatan siis saastuttamisen haittaverotusta saastuttaja maksaa -periaatteella aina kun saastutus kohdistuu vaikeasti mitattavan laajalle alueelle, kuten ilmaan.
Ilmoita asiaton viesti
Virkamiehillä ei ole liiketaloudellista vastuuta niistä toiminnoista, joihin he voivat myöntää lupia ja kun heidän lobbausvaiheensa lounaat, illanvietot ja ”työmatkat” maistuvat mannalta tylsään konttorilla istumiseen verrattuna, niin heidät saadaan helposti sitoutettua mukavan kaverijengin kanssa projektin läpiviemiseen.
Tämä nähtiin aikoinaan selkeästi mm. 70-luvulla Valco-projektin kohdalla, kun Saloran omistaja Nordel lobbaili virkamiesten lisäksi Kalevi Sorsan kummisedäksi tuhoon tuomittuun valtiorahotteiseen projektiin.
Se nähtiin myös Metrovaunut Osakeyhtiön kohdalla Helsingissä, kun Strömberg kestitti ilta toisensa jälkeen kosteissa ”neuvotteluissa” kaupungin virkamiehiä Ravintola Motissa. Kehotan lukemaan Liisa Kulhian kirjan.
Suurin piirtein samasta syystä Talvivaarakin on juosten kustu ja kiireellä hutastu. Lisäkimmokkeena on ollut ”pohjoisen työllisyystilanteen parantaminen”, mikä kuulostaa paikallisviranomaisten korvissa hunajalta.
Herää kysymys kuinka paljon vastaavaa lobbailua on tehty aikoinaan Olkiluodon kohdalla, että nykyinen rakentaja on saanut projektin. Ainakaan sitä ei liene päätetty laatuanalyysin perusteella.
Ilmoita asiaton viesti
Näinpä. Joku voisi jopa sanoa, että ydinvoimalan rakentamisen valvominen on liian tärkeä tehtävä jätettävä valtion vastuulle.
Ilmoita asiaton viesti
Samalla periaatteella voidaan hoitaa myös luonnonsuojelu. Nykyisille luonnonsuojelualuille määritellään niiden statuksen mukainen ympäristötuki, joka voi olla nykyistä luonnonsuojeluun käytettyä rahoitusta pienempi, eihän rahaa käytetä enää harrastustoimintaan, luontopolkuihin ja ympäristötaideteoksiin, jolloin ympäristönsuojelusta syntyy heti myös säästöjä.
Tuen saa suoraa luonnonsuojelualueen omistaja, jolle asetetaan tavoitteeksi luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja rikastuttaminen alueen statuksen mukaan. Alueen omistaja voi ostaa saamallaan tuella palveluja ulkopuolisilta yrityksiltä. Jos alueelle tulee saastekuormitusta sen ulkopuolelta, tämä ulkopuolinen taho maksaa siitä haittaveroa yhteiskunnalle.
http://homonatura.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115670-miksi-terveydenhuolto-ja-vanhuspalvelut-voidaan-yksityistaa-mutta-…
Ilmoita asiaton viesti
Tuon tyyppisten kaivosten ympäristövaikutukset ulottuu niin laajalle, että korvausvelvollisuuksiin ei ole varaa, eikä riittävästä riskien minimoinnista vaan käytännössä ole havaittu huolehdittava, ellei siihen pakoteta.
Käytännössähän nykyisessäkin ympäristölupalainsäädännössä toimijoille määrätään pakollinen ympäristövahinkovakuutus ja tämän lisäksi viranomaisilla on mahdollisuus määrätä yhtiötä asettamaan riittävän suuri talletus vakuudeksi mahdollisten vahinkojen varalle. Tämä siis turvallisuusuhkia ehkäisevien lupamääräysten ohella. Nytkin vahingon mittaluokka on niin iso, että pelätään, riittääkö maksukykyä syntyviin korvauksiin.
Siitä, miksi maan yksityisomistukseen perustuva malmien hyödyntäminen ei ole periaatteellisesta tai taloudellisesti järkevää oheisessa kirjoituksessa: http://jussiairaksinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/10…
Ilmoita asiaton viesti
>Tuon tyyppisten kaivosten ympäristövaikutukset ulottuu niin laajalle, että korvausvelvollisuuksiin ei ole varaa,
Jos joku liiketoiminta on niin riskialtista ja vaarallista, että sen riskeihin ei ole taloudellisesti mahdollista varautua, sitä ei pitäisi siinä tapauksessa tehdä lainkaan. Se, että haluat ottaa valtion mukaan osaksi tätä ratkaisua kertoo, että uskot valtion voivan valvoa yksityistä tahoa tehokkaammin, mikä vaikuttaa ideologiselta argumentilta.
>eikä riittävästä riskien minimoinnista vaan käytännössä ole havaittu huolehdittava, ellei siihen pakoteta.
Mihin käytännön havaintoihin viittaat?
>Siitä, miksi maan yksityisomistukseen perustuva malmien hyödyntäminen ei ole periaatteellisesta tai taloudellisesti järkevää oheisessa kirjoituksessa: http://jussiairaksinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/10…
Kannatat siis, et enempää tai vähempää, kuin kaikkien luonnonvarojen kansallistamista ja niiden etsimisen ja tuotannon asettamista vielä tiukemmin valtion sääntelyn alle. Tätä on kokeiltu monessa maassa, oletko tutustnut minkälaisiin tuloksiin se on johtanut? Viittaan esimerkiksi Neuvostoliittoon ja sen entisiin alusmaihin.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä muutama kommentti linkkaamaasi kirjoitukseesi:
>Kannatan konsessiomallia. Yksityinen omistus on vain välineellinen arvo yhteiskunnallisen toimeliaisuuden edistämiseksi, oikeusvarmuuden vuoksi ja ennen kaikkea yhteiskunnan kokonaisedun tuottamiseksi.
Näillä argumenteille on aikanaan perusteltu sitä, että ruuantuotannon tulee olla valtion ohjauksessa eikä altistaa vain voittoa tavoitteleville markkinoille. Ja tämän politiikan seurauksena miljoonat ihmiset kuolivat nälkään. Kaikkialla missä ruuantuotanto sittemmin ”altistettiin” markkinoille, nälänhätä katosi. Tämä johtuu siitä, että markkinoilla resurssit allokoidaan valtiovaltaa tehokkaammin. Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö sama periaate päde myös maan mineraaleihin.
>On mielekäs periaate, että jos teet työtä, saat nauttia työsi tuloksista. Herää kuitenkin kysymys, mitä maanomistaja on mineraaliensa eteen tehnyt?
Maanomistaja on tehnyt sen työn, josta saamillaan rahoilla hän osti tontin. Toki malmivarat voi löytyä myös vahingossa mutta entä sitten? Se ei ole keneltäkään pois, päinvastoin, se hyödyttää kaikkia.
Mutta jos sosialisoit kaikki malmivarat valtiolle, tämä tuhoaa kaikki yksityisen sektorin intressit malmin etsimiselle. Tai oikeastaan vielä pahempaa: yksityisellä sektorilla on intressi kätkeä malmivaroja, koska jos valtio ei maksa malmista käypää markkinahintaa (kuten se ei tee esimerkiksi nytkään tonttimaasta), omalla tontilla sijaitsevat malmivarat kannattaa ennemmin yrittää kätkeä kuin antaa valtion vietäväksi.
>Yhtä epäloogista on se, miksi kaivosyhtiö saa korvauksetta vallata esiintymän, vaikka melkein jokaiselta alueelta on huomattavasti GTK:n tuottamaa aineistoa?
Niinpä, ei ole mitään järkeä, että valtio tuottaa tällaista aineistoa. Tämä kuuluisi puhtaasti yksityiselle sektorille.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos joku liiketoiminta on niin riskialtista ja vaarallista, että sen riskeihin ei ole taloudellisesti mahdollista varautua, sitä ei pitäisi siinä tapauksessa tehdä lainkaan. Se, että haluat ottaa valtion mukaan osaksi tätä ratkaisua kertoo, että uskot valtion voivan valvoa yksityistä tahoa tehokkaammin, mikä vaikuttaa ideologiselta argumentilta.”
No käytännössä aika harva meistä olisi valmis kieltämään vaikkapa paperi- tai kaivosteollisuutta. Riskejä kun voidaan ehkäissä koko toiminnan kieltämisen sijasta sillä, että kielletään vain kaikkein vaarallisimmat menetelmät velvoitetaan ottamaan prosessissa tietyt turvallisuusnäkökulmat huomioon. Tämähän ympäristölupasääntelyn ajatus on.
Fakta nyt on, että toiminnanharjoittajat ovat aina tuottaneet ja tuottavat vastaisuudessakin niin isoja vahinkoja, ettei näiden omaisuus ja pakolliset vakuutukset riitä kattamaan syntyneitä vahinkoja. On kokonaistaloudellisesti edullisempaa vaatia toiminnanharjoittajia käyttämään turvallisempia prosesseja kuin maksaa ennallistaminen ja vahingonkorvaukset aina veronmaksajien rahoista.
”Kannatat siis, et enempää tai vähempää, kuin kaikkien luonnonvarojen kansallistamista ja niiden etsimisen ja tuotannon asettamista vielä tiukemmin valtion sääntelyn alle. Tätä on kokeiltu monessa maassa, oletko tutustnut minkälaisiin tuloksiin se on johtanut? Viittaan esimerkiksi Neuvostoliittoon ja sen entisiin alusmaihin. (–) (ja nälänhädästä ruokatuotannon kansallistamisesta)”
Ei esimerkkiä tarvitse hakea Neuvostoliitosta. Merkittävä osa Euroopasta käyttää konsessiomallia. Myös Suomi käyttää konsessiomallin tapaista järjestelmää aluevesillään.
Yksityinen maanomistus ja luonnonvarojen yksityisomistus ei ole joko-tai kysymys. Yleisesti koko omistusoikeuskäsitteen sisältö vaihtelee oikeuskulttuureittain. Suomessakin omistusoikeuteen on lukuisia rajoituksia. Jos nyt ei puututa muihin omistusoikeuden rajoituksiin, niin luonnonvaroista ja maanomistuksestakin löytyy lukuisia poikkeuksia.
Mökkitontin omistaja ei omista tontin yläpuolella olevaa ilmatilaa. Tämänhän voisi vuokrata lentoliikenteelle ja järjestelmän hallinnolliset kustannukset olisi varmaan melkoiset.
Vesialueen omistaja ei omista alueella sijaitsevaa vesiainetta (virtauksen esim. voimalaitosta varten kylläkin). Tämä siksi, että aikoinaan on haluttu turvata jokaisen kiinteistön vedensaanti (eikä vedenotto laske esiintymän pintaa). Vesialueen omistaja ei myöskään omista ulossulkevaa oikeutta liikkua esim. laivalla alueellaan. On luultavasti kokonaistaloudellisempaa sallia laiva- ja veneliikenne kaikkialla kuin perustaan kymmenien metrien välein sulkupuomeja tullien perimiseksi. Myös kalat liikkuvat vedenomistajien harmiksi alueelta toiselle.
Samoin maa-alueella saa liikkua jalan jokamiehenoikeuksien nojalla, sekä jopa poimia marjoja ja sieniä. Edes metsäpalstan omistaja ei saa hakkuun jälkeen jättää metsää uudistumatta, vaan puuntuoton varmistamiseksi istutuksista pitää huolehtia sakon uhalla. Jopa tie voidaan rakentaa korvausta vastaan yksityisen maan läpi maanomistajan tahdosta huolimatta.
Normaalilla maanomistajalla ei ole resursseja tutkia maaperänsä mineraaleja. Valtio mineraaleja on tutkinut jo kauan ennen Suomen itsenäisyyttä kun yksityisellä sektorilla tähän ei ollut minkäänlaisia resursseja ja osaamista. Tällöin ei ole mitenkään loogista, että mineraalin hyödyntämisestä maksetaan maanomistajalle eikä valtiolle.
Se, että valtio myy yksityiselle yritykselle konsession hyödyntää mineraalia ei myöskään tarkoita vielä valtiollista kaivosteollisuutta.
Kuten sanottua, muun Euroopan lisäksi Suomi käyttää osassa maata konsessiomallia. Tulisiko tästäkin luopua yksityisomistukseen perustuvan järjestelmän hyväksi? Ilmeisesti ensiksi pitäisi tehdä aluevesien isojako. Siinä olisikin melkoinen arpominen, kenelle noita alueita jaetaan mistäkin.
Kaivosteollisuus aiheuttaa myös sellaisia ulkoisvaikutuksia alueen elinkeinoille, ettei niitä voi uskottavalla korvausjärjestelmällä hallita ja sikälikin olisi parempi, että olisi valtiollinen kontrolli ja neuvottelujärjestelmä siihen, missä kaivostoiminta nähtäisiin vähiten haitallisena aluetaloudellisesti.
”Mutta jos sosialisoit kaikki malmivarat valtiolle, tämä tuhoaa kaikki yksityisen sektorin intressit malmin etsimiselle. Tai oikeastaan vielä pahempaa: yksityisellä sektorilla on intressi kätkeä malmivaroja, koska jos valtio ei maksa malmista käypää markkinahintaa (kuten se ei tee esimerkiksi nytkään tonttimaasta), omalla tontilla sijaitsevat malmivarat kannattaa ennemmin yrittää kätkeä kuin antaa valtion vietäväksi.”
Näin ei ole käynyt missään, missä konsessiojärjestelmä on käytössä. Samahan se malmia kaivavalle firmalle on, maksaako malmistaan valtiolle vai maanomistajalle.
Tosin nykyinen järjestelmä on kaukana markkinaehtoisesta siinäkin mielessä, että maanomistajan rojaltit on voluumiperustaisena ollut pakko mitoittaa runsaasti alakanttiin. Rojalteja voitaisiin myös sitoa malmin maailmanmarkkinahintaan. Ja tosiaan siirtää rojaltien ansainta maanomistajalta valtiolle. Maanomistaja kun on kohtaamastaan haitasta saanut jo kertaalleen lunastuskorvauksen.
Ilmoita asiaton viesti
>No käytännössä aika harva meistä olisi valmis kieltämään vaikkapa paperi- tai kaivosteollisuutta.
Niin, olettaen, että nämä ovat mainitsemani kaltaisia liian riskialttiita toimia. Vaikea uskoa, että näin olisi.
>Riskejä kun voidaan ehkäissä koko toiminnan kieltämisen sijasta sillä, että kielletään vain kaikkein vaarallisimmat menetelmät velvoitetaan ottamaan prosessissa tietyt turvallisuusnäkökulmat huomioon. Tämähän ympäristölupasääntelyn ajatus on.
Jos julkinen sektori voi yksinkertaisesti kieltää vaarallisimmat menetelmät eri prosesseista, myös yksityinen sektori voisi tehdä tämän ja tällä tavoin liian kalliiksi (riskialttiiksi) arvioitu hanke voitaisiin toteuttaa.
Kirjoituksestasi huokuu vahva valtiousko: jos valtio ei kiellä jotain, kaikki tekevät näin ja jos valtio ei valvo jotain, kukaan ei valvo.
>Fakta nyt on, että toiminnanharjoittajat ovat aina tuottaneet ja tuottavat vastaisuudessakin niin isoja vahinkoja, ettei näiden omaisuus ja pakolliset vakuutukset riitä kattamaan syntyneitä vahinkoja.
Viittaatko nyt johonkin historiallisiin vahinkotapauksiin? Jos viittaat niin kerro mihin.
>On kokonaistaloudellisesti edullisempaa vaatia toiminnanharjoittajia käyttämään turvallisempia prosesseja kuin maksaa ennallistaminen ja vahingonkorvaukset aina veronmaksajien rahoista.
Niin on. Mutta on täysin eri asia vaatia, että tämä sääntelyvalta monopolisoidaan valtiolle.
>Suomessakin omistusoikeuteen on lukuisia rajoituksia. Jos nyt ei puututa muihin omistusoikeuden rajoituksiin, niin luonnonvaroista ja maanomistuksestakin löytyy lukuisia poikkeuksia.
Mitä poikkeuksia tarkalleen ottaen tarkoitat?
>Mökkitontin omistaja ei omista tontin yläpuolella olevaa ilmatilaa. Tämänhän voisi vuokrata lentoliikenteelle ja järjestelmän hallinnolliset kustannukset olisi varmaan melkoiset.
Valitettavasti ei omista, koska jos omistaisi, hän voisi itse päättää haluaako maksaa lentokonevapaasta ilmasta vai ei.
EDIT: En tietenkään kannata sitä, että kaikki ilmatilat yksityistettäisiin mutta mielestäni maan omistusoikeuteen kuuluu paitsi maanpinnan alla oleva alue tiettyyn rajaan asti mutta myös tontin päällä olevasta ilmasta jonkinliainen osuus tiettyyn rajaan asti. Tämä mahdollistaisi sen, että liian matalalla lentävistä lentokoneista aiheutuvasta äänihaitasta joutuisi maksamaan.
>Vesialueen omistaja ei omista alueella sijaitsevaa vesiainetta (virtauksen esim. voimalaitosta varten kylläkin).
Ja tämän seurauksena esiintyy esimerkiksi liikakalastusta. Kun kukaan ei omista vettä, ketään yksityistä toimijaa ei kiinnosta taloudellisessa mielessä suojella kalakantoja.
>Tämä siksi, että aikoinaan on haluttu turvata jokaisen kiinteistön vedensaanti (eikä vedenotto laske esiintymän pintaa). Vesialueen omistaja ei myöskään omista ulossulkevaa oikeutta liikkua esim. laivalla alueellaan. On luultavasti kokonaistaloudellisempaa sallia laiva- ja veneliikenne kaikkialla kuin perustaan kymmenien metrien välein sulkupuomeja tullien perimiseksi.
Yksi kirjoitukseni esimerkki koskee juuri vedenkäyttöä. Sen jälkeen kun valtio otti Yhdysvalloissa vedenkäytön kontrolliinsa, alkoi pula vedestä. Sattumaa, varmaankin.
>Myös kalat liikkuvat vedenomistajien harmiksi alueelta toiselle.
Ja mehiläiset liikkuvat yksityiseltä maa-alueelta toiselle. Se ei silti tarkoita, että maan omistusoikeutta tulisi (entitsestään) heikentää.
>Samoin maa-alueella saa liikkua jalan jokamiehenoikeuksien nojalla, sekä jopa poimia marjoja ja sieniä.
Valitettavasti. Tämän jokamiehen”oikeus” takaa sen, että Suomessa ei juurikaan ole taloudellista kannustinta marjojen ja sienten kaupalliseen poimintaan ja tällaisten maa-alueiden kehittämiseen.
>Edes metsäpalstan omistaja ei saa hakkuun jälkeen jättää metsää uudistumatta, vaan puuntuoton varmistamiseksi istutuksista pitää huolehtia sakon uhalla.
Tämäkin on aivan järjetöntä, sillä onhan jokaisen metsänomistajan taloudellinen intressi pitää huolta omasta metsästään. Maailmassa ei ollut metsä loppumassa ennen tällaisia lainsäädäntöjä vaan metsänomistajat sijoittivat kaadettuun metsään istuttamalla uutta metsää.
>Jopa tie voidaan rakentaa korvausta vastaan yksityisen maan läpi maanomistajan tahdosta huolimatta.
Joten argumenttisi on siis pohjimmiltaan se, että koska meillä ei ole 100 % omistusoikeutta, omistusoikeutta voidaan kaventaa entisestään?
>Normaalilla maanomistajalla ei ole resursseja tutkia maaperänsä mineraaleja.
Normaalilla maanomistajalla ei myöskään ole resursseja valmistaa autoja tai tietokoneita. Onneksi hänen ei tarvitse, koska hän voi ostaa tarvitsemansa tuotteet ja palvelut markkinoilta.
>Valtio mineraaleja on tutkinut jo kauan ennen Suomen itsenäisyyttä kun yksityisellä sektorilla tähän ei ollut minkäänlaisia resursseja ja osaamista. Tällöin ei ole mitenkään loogista, että mineraalin hyödyntämisestä maksetaan maanomistajalle eikä valtiolle.
Valtiot ovat tehneet yhtä ja toista, se ei ole mikään perustelu millekään. Yksityisellä sektorilla on nykyään osaamista maaperän tutkimiseen ja jos eläisimme ehdottamani kaltaisessa yhteiskunnassa, yksityisellä sektorilla olisi myös taloudellinen kannustin malmin etsimiseen.
>Se, että valtio myy yksityiselle yritykselle konsession hyödyntää mineraalia ei myöskään tarkoita vielä valtiollista kaivosteollisuutta.
Ainakin se tarkoittaa täysin valtiollista malmin etsintätyötä.
>Kuten sanottua, muun Euroopan lisäksi Suomi käyttää osassa maata konsessiomallia. Tulisiko tästäkin luopua yksityisomistukseen perustuvan järjestelmän hyväksi? Ilmeisesti ensiksi pitäisi tehdä aluevesien isojako. Siinä olisikin melkoinen arpominen, kenelle noita alueita jaetaan mistäkin.
Tottakai pitäisi luopua. Alueet tulisi tietysti jakaa markkinatalouden periaatteiden mukaisesti eli huutokaupalla.
>Kaivosteollisuus aiheuttaa myös sellaisia ulkoisvaikutuksia alueen elinkeinoille, ettei niitä voi uskottavalla korvausjärjestelmällä hallita ja sikälikin olisi parempi, että olisi valtiollinen kontrolli ja neuvottelujärjestelmä siihen, missä kaivostoiminta nähtäisiin vähiten haitallisena aluetaloudellisesti.
Kuten mitä ulkoisvaikutuksia?
Ilmoita asiaton viesti
Vapaa markkinatalous on inspiroinut paljon aktiivista yhdistystoimintaa myös Bhopalin alueella ja ihmiset ovat innokkaasti lähteneet valvomaan omia oikeuksiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Viittaatko kenties Bhopalin kemikaalionnettomuuteen, jossa viranomaisten tarkastama Union Carbide India Limitedin kemiantehdas päästi ilmoille valtavat määrät myrkyllisiä kaasuja?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, siis INTIASSA 80-LUVULLA.
Ilmoita asiaton viesti
Aa, nyt ymmärrän, ilman mitään valvontaa ja tarkastuksia onnettomuutta ei itseasiassa olisi luultavasti tapahtunut ollenkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärsit väärin. En kannata sitä, että kukaan ei valvo ketään. Kannatan sitä, että valvonta toteutetaan erittäin vapaan markkinatalouden ja vahvan yksityisomaisuuden suojan kautta. Näin ei ollut Intiassa 80-luvulla, johon esimerkkisi liittyy.
Ilmoita asiaton viesti
Tuota…
paljonko Kalforniassa oli meidän termeillämme ”valtionmaata” mihin yksityinen sai varaus- ja valtausoikeuden?
Amerikkalainen (ja suurimmalta osalta eurooppalainenkin) käsitys maanomistuksesta on erilainen kuin meidän soveltamamme (mihin sisältyy mm. jokamiehenoikeus).
Ja olisi syytä ottaa selville kaivoslain historia – miksi siitä tuli niin vahva juuri täällä.
Toisaalta, kirjoituksesi avaa mielenkiintoisia näkökulmia. Kaikkea en nyt purematta niele. Mutta mutustelen. Päivänselvää on, että nyt ei ole kaikki kohdallaan.
Ilmoita asiaton viesti
”kaivoksen omistaja on vastuussa aiheuttamasta haitastaan täysimääräisesti. Jos hän ei pysty korvaamaan aiheuttamaansa haittaa rahallisesti, hän menettää vapautensa ja korvaa aiheuttamansa haitan oikeusistuimen määräämän vankeusrangaistuksen muodossa.”
Joudut vielä hieman kehittelemään teoriaasi kaivosalan markkinalähtöisestä itsesääntelystä. Ehdottamassasi mallissa palattaisiin iloisesti aikaan ennen markkinatalouden keskeisten mahdollistajien eli osakeyhtiön ja oikeushenkilön käsitteen keksimistä.
Kuinka ajattelit laittaa yhtiön vankilaan?
Vai laitetaanko sinne kaikki osakkeenomistajat kerralla?
Millä perusteella, jos yhtiö on omistajastaan erillinen henkilö?
Oikeustaloustieteen mukaan siviilioikeudellisessa täytäntöönpanossa on kysymys markkinahäiriön korjaamisesta vahingonkorvauksella. Jos yhtiöllä ei ole varaa täysimääräiseen vahingonkorvauksen, miten aiheutettu haitta tulisi korvatuksi laittamalla joku vankilaan?
Ilmoita asiaton viesti
Oliko tässä jotain eroa, että joutuuko yhtiö korvausvelvolliseksi valtion vai maanomistajan puolesta? Eiköhän yhtiöllä ole vakuutus joka tapauksessa, joka kattaa pitkälti vahingot. Joku muu joutuu kuitenkin osallistumaan kuluihin.
Sitten on nämä British Petroleumit, jotka olisivat voineet porata turvallisemmin, mutta valtio kielsi. Kun meni pieleen, joutui hyvin abstrakti ja pahaksi koettu yhtiö korvaamaan. En osaa googlata nyt, mutta luin jopa, että USA:ssa olisi korvausvaatimuksille katto – BP pisti enemmän vapaaehtoisesti tiskiin kuin olisi tarvinut. Joka tapauksessa valtion aiheuttama kriisinpoikanen tuli valtiolle kalliiksi. Ei, etteikö mannerlaattojen luonnollinen liikkuminen aiheuttaisi myös öljyvuotoja.
Vai onko tilanne, jossa valtio ei toimi, mutta markkinat saattaisiva toimia jotenkin huonompi?
Ihan hyvää huolenaihetta yhtiöiden pitämisestä vastuussa, mutta ei liity.
Ilmoita asiaton viesti
>Kuinka ajattelit laittaa yhtiön vankilaan?
Laittamalla yhtiössä kyseiseen haittaan liittyvät päätökset tehneet vankilaan. Jos yhtiö on vaikkapa laiminlyönyt varautumista johonkin onnettomuuteen, kyseisestä asiasta vastanneet ihmiset ovat vastuussa. Jos tällaisia ihmisiä ei yhtiöön ole edes palkattu, tällöin muu operatiivinen johto on vastuussa. Jos omistaja on kieltänyt turvallisuushenkilökunnan palkkaamisen, silloin tämä omistaja on vastuussa. Ja niin edelleen.
>Millä perusteella, jos yhtiö on omistajastaan erillinen henkilö?
Samalla perusteella, jolla yrityksen toimitusjohtaja tehdessään rikoksen joutuu vankilaan.
>Oikeustaloustieteen mukaan siviilioikeudellisessa täytäntöönpanossa on kysymys markkinahäiriön korjaamisesta vahingonkorvauksella. Jos yhtiöllä ei ole varaa täysimääräiseen vahingonkorvauksen, miten aiheutettu haitta tulisi korvatuksi laittamalla joku vankilaan?
Haitta ei tietenkään tule korvatuksi tapauksessa, jossa yritykseltä loppuvat rahat ja vahingon aiheuttaneiden päätösten tekijät laitetaan vankilaan. Mutta tämä toimii kannustimena yrityksen operatiiviselle johdolle.
Esimerkiksi Brasiliassa pankkien johtajat ovat vastuussa pankkinsa veloista mahdollisessa konkurssissa koko henkilökohtaisella omaisuudellaan. Tämän lakimuutoksen jälkeen Brasiliassa ei tiettävästi ole kaatunut ainuttakaan pankkia.
Ilmoita asiaton viesti
”Laittamalla yhtiössä kyseiseen haittaan liittyvät päätökset tehneet vankilaan.”
Nykyisen lainsäädännön mukaan yrityksen toimielinten (toimitusjohtaja on toimielin) työntekijöiden tai omistajein vastuu yrityksen tekosista ei ole näin laajaa. Laajan henkilökohtaisen vastuun asettaminen osakeyhtiön toimielimelle, työntekijälle tai omistajalle on koko osakeyhtiön (limited liability company) idean vastainen. Vastuuvapaudella on nimeomaan haluttu edistää vaihdantaa. Tässä on myös hyvin onnistuttu. Nykyaikainen markkinatalous ei toimisi ilman osakeyhtiötä
”Samalla perusteella, jolla yrityksen toimitusjohtaja tehdessään rikoksen joutuu vankilaan.”
On eri asia, mitä osakeyhtiö tekee ja mitä toimitusjohtaja tekee. Kyseessä on kaksi täysin erillistä henkilöä. Vastuun kanavoiminen luonnolliseen henkilöön (lifting the corporate veil) on mahdollista hyvin rajoitetusti.
”…toimii kannustimena yrityksen operatiiviselle johdolle.”
Kannustin on tässä tapauksessa sangen kyseenalainen, sillä kuka hullu haluaisi tuollaiseen työhön ryhtyä.
Ainoa markkinataloudellinen keino julkisen sääntelyn korvaamiseksi olisi asettaa kaivoksille, ydinvoimaloille jne. vaatimus jättimäisen vakuuden asettamisesta ennen toiminnan aloittamista. Vakuuden olisi oltava riittävän suuri, että se riittäisi koko vahingon korvaamiseen kaikissa olosuhteissa. Ymmärtänet, että tuollaisia pääomia ei ole missään, joten kaivos tai ydinvoimala jäisi perustamatta.
Koska kaivoksen tai ydinvoimalan perustaminen on kuitenkin usein yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, tapana on eksternalisoida suurin osa riskistä yhteiskunnan kannettavaksi. (Ts. vakuuden asettaa yrityksen puolesta valtio.) Kun kerran riskin kantaa yrityksen sijasta yhteiskunta, on sillä perusteltu intressi pyrkiä rajoittamaan tuota riskiä lainsäädännöllä. Vaatii sangen vahvoja ideologista silmälaseja pitää tämänkaltaista lainsäädäntöä ”holhouksena”.
Ilmoita asiaton viesti
>Laajan henkilökohtaisen vastuun asettaminen osakeyhtiön toimielimelle, työntekijälle tai omistajalle on koko osakeyhtiön (limited liability company) idean vastainen. Vastuuvapaudella on nimeomaan haluttu edistää vaihdantaa. Tässä on myös hyvin onnistuttu. Nykyaikainen markkinatalous ei toimisi ilman osakeyhtiötä.
Markkinatalous oli olemassa kauan ennen osakeyhtiöiden keksimistä, eikä osakeyhtiölaki ole elinehto markkinatalouden toiminnalle. Oikeastaan se lähinnä häiritsee markkinatalouden toimintaa, sillä ilman osakeyhtiölakia ihmiset voisivat sopia keskenään minkälaisia yhteistyön muotoja (yrityksiä) he keskenään haluavat perustaa.
Tällöin syntyisi erilaisia, toisiaan vastaan kilpailevia yritysmuotoja ja asiakkailla olisi vapaus valita laittaako esimerkiksi rahansa sellaiseen pankkiin, jonka johtaja takaa pankkinsa velat omalla omaisuudellaan vai pankkiin, jonka takaajana toimii valtion virkamies jolla ei ole mitään vastuuta.
>Kannustin on tässä tapauksessa sangen kyseenalainen, sillä kuka hullu haluaisi tuollaiseen työhön ryhtyä.
Jos markkinoilla koettaisiin, että jokin toiminta on liian riskialtista eikä siihen pidä ryhtyä, ehkäpä se on silloin liian riskialtista eikä siihen kannata ryhtyä. Mikään määrä tehotonta, intressiristiriitaista ja huonosti kannustettua julkista valvontaa ei muuta tätä tilannetta.
>Ainoa markkinataloudellinen keino julkisen sääntelyn korvaamiseksi olisi asettaa kaivoksille, ydinvoimaloille jne. vaatimus jättimäisen vakuuden asettamisesta ennen toiminnan aloittamista.
Tämä ei ole ainoa keino. Toinen mahdollinen keino ovat vakuutukset. Jos vaikkapa Talvivaara olisi ottanut vakuutuksen, joka korvaa sen mahdolliset ympäristöhaitat, tällöin sekä Talvivaaralle syntyisi taloudellinen kannustin rakentaa turvallinen kaivos (koska tämä laskee vakuutuksen hintaa) että antaisi vakuutusyhtiölle taloudellisen kannustimen valvoa kaivoksen rakentamisen turvallisuutta ja huolellisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
”Ainoa markkinataloudellinen keino julkisen sääntelyn korvaamiseksi olisi asettaa kaivoksille, ydinvoimaloille jne. vaatimus jättimäisen vakuuden asettamisesta ennen toiminnan aloittamista. Vakuuden olisi oltava riittävän suuri, että se riittäisi koko vahingon korvaamiseen kaikissa olosuhteissa. Ymmärtänet, että tuollaisia pääomia ei ole missään, joten kaivos tai ydinvoimala jäisi perustamatta.”
Älä väheksy neuvottelujen voimaa. Jos vakuutusyhtiö kartoittaa riskin, että esitetty rakennusmenetelmä on epäturvallinen, tarttee rakentajan ehkä parantaa suunnitelmia. Jos ei kompromissia tosiaan löydy niin ei sitten. Miltei suurempi käytännön ongelma on vaikka verotus jos haluaisi tuottaa sähköä kesämökin lähellä olevasta virrasta siellä turhana lojuvan myllyn avulla. Jos ei ole ydinvoimaa eikä kilpailua, ei ole sähköä.
Pienille muuttotappioisille 70% työttömyyden kunnille varmasti kelpaisi ydinvoima tuomaan rahaa ja työpaikkoja. Ikävää toki on, että todennäköisesti heillä ei – ainakaan nyt tässä tilanteessa, vaikka voisi olla jos olisi 😉 – ole varaa sijoittaa liiketoimintaan millään tavalla.
Enkä usko, että kukaan ei lähtisi bisnekseen jos olisi jotenkin vastuussa. Kyllä sitä vastuuta voi hajauttaa (missä määrin on mielekästä) markkinoillakin ja kuten Jouni sanoi, olisi mielenkiintoista nähdä innovaatiota myös yhtiömuodoissa. Rajoitettu vastuu voisi merkitä vastuuta aika paljosta, mutta jos ydin sulaa oravien päälle niin hallitus joutuu vankilaan.
Kaiken tän sosialisoimisen taustalla on kuitenkin se, että mlkein kaikki haluavat halpaa sähköä eikä kukaan halua kuolla ydinräjähdyksessä. Päätökset tulee poliitikoilta, jotka on niin kaukana tapahtumien keskipisteestä, että heillä on varaa olla välittämättä laadusta ja sosialisoida tappiot. Sitten väännetään kättä Eduskunassa eikä mitään hyvää seuraa kenenkään mielestä.
Melko pitkälti ne yhteiskunnalliset rakenteet, jotka varmistaa asioita, olisi samanlaisia vaikka ne olisi yksityisiä. Olisi vain kannustimet tehdä parempaa halvalla ja kilpailun avulla. Ydinvoima itsessään ei ole kovin monimutkainen asia ja varmasti vakiintunut byroo on iso osa hinnasta.
Yksityinen avaruusmatkailu on mahdollista siksi, että ei ole NASAa tekemässä siitä kallista.
Ilmoita asiaton viesti
Hassu juttu,mutta Jouni omilla argumenteilla toteaa ettei ydinvoimalaa voi ketään rakentaa.
”Jos joku liiketoiminta on niin riskialtista ja vaarallista, että sen riskeihin ei ole taloudellisesti mahdollista varautua, sitä ei pitäisi siinä tapauksessa tehdä lainkaan.”
Tietty voisi kysyä,että mitä muuta jäisi rakentamatta..vain taloudellisin perustein.
Ilmoita asiaton viesti
Olettaen, että ydinvoimala on liian riskialtis rakennuskohde. En usko, että näin on.
Ilmoita asiaton viesti
Se kun ei ole uskon asia. Mutta sen pieleen meneminen olisi joka tapauksessa liian kallista joten se pitää jättää rakentamatta. Oman argumenttisi mukaan.
Paitsi jos tietysti keksit elämälle arvon. Mieluiten vielä monen sukupolven elämälle. Vai määrittelisikö markkinat tämän?
Ilmoita asiaton viesti