Talvivaara ja holhousvaltion epäonnistuminen

Uutisia Talvivaarasta on seurannut joukko tyypillisiä kommentteja: hallintoa pitää uudistaa, sääntelyä pitää lisätä, tarvitsemme uuden valvontaviraston ja niin edelleen. Miksi aina kun valtiovalta epäonnistuu, ainoana ratkaisuna nähdään tarve lisätä valtiovaltaa? Minulla on esittää käytännössä toimivaksi osoitettu vaihtoehto.

 

Kaivostoiminta on Suomessa täysin julkisen vallan sääntelemää ja valvomaa. Esimerkiksi kaivoksen perustaminen tapahtuu pääpiirteittäin näin: Etsit sopivan paikan, haet viranomaisilta lupaa valtauksen perustamiselle, haet kaivosluvapaa ja saatuasi kaivosluvan, voit aloittaa kaivostoimintasi. Suomen järjestelmän tekee erikoiseksi se, että järjestelmä ohittaa lähes täysin yksityisen omistusoikeuden. Malmin etsintätyötä voi nimittäin tehdä muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta toisen omistamalla maalla ilman kyseisen maanomistajan lupaa. Viranomaiset toki kuulevat maanomistajaa mutta viranomaisilla on laillinen oikeus myöntää lupa kaivoksen rakentamiselle toisen omistamalle maalle ilman, että maanomistaja voisi tätä edes kieltää!

 

Useimmat ihmiset pitävät Talvivaaran tapahtumia osoituksena siitä, että sääntelyä ja julkista valvontaa pitää lisätä. Olen täysin eri mieltä. Minusta Talvivaaran tapahtumat osoittavat juuri sen, miksi mikään määrä valtiovallan toteuttamaa valvontaa ei koskaan riitä.

 

Ensinnäkin, mitä enemmän julkisella vallalla on sääntely- ja valvontavaltaa, sitä enemmän yritysmaailma ja julkinen sektori sekoittuvat. Tapahtuu lobbausta ja edunvalvontaa, syntyy hyväveliverkostoja ja eturistiriitoja. Esimerkiksi Talvivaaran tapauksesta on kirjoitettu, että osa Talvivaaraa valvoneen Kainuun ELY-keskuksen virkamiehistä ovat olleet itse mukana Talvivaaran rakennusprojekteissa ja ELY-keskuksen johtaja on toiminut toisessa virastossa, jonka tehtäviin on kuulunut kaivostoiminan edistäminen. [1]

 

Toiseksi, julkisella vallalla ei koskaan ole yksityiseen sektoriin verrattuna yhtä suuria kannustimia toimia mahdollismman järkevästi ja tehokkaasti. Vaikka olettaisimme, että valvontaa suorittavat virkamiehet ovat lahjomattomia ja ajavat vain ”yhteistä hyvää”, heillä ei silti ole virkavelvollisuutensa lisäksi mitään syytä hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti. Valtion virkamies saa palkkansa riippumatta siitä, tekeekö hän työnsä erinomaisesti, hyvin tai välttävästi. Huonostikin hoidetusta työstä saattaa seurata vain siirto toisiin tehtäviin.

 

Julkinen sektori rakentuu poliittisille virkanimityksille, intressiristiriidoille ja läheisille kytköksille yritysmaailmaan. Mikään määrä valvonnan lisäämistä, hallinnon tehostamista tai uusia virastoja ei pysty muuttamaan tätä julkisen sektorin valuvikaa.

 

Kuten lupasin, minulla on esittää vaihtoehto. Tämän vaihtoehdon nimi on yksityinen omistusoikeus ja markkinatalous.

 

Markkinataloudessa kaivoksen perustaminen tapahtuisi niin, että jokainen saisi etsiä malmia omalta maaltaan (tai toisen maalta maanomistajan suostumuksella). Kun sopiva malmiesiintymä löytyy, maanomistaja saa perustaa vapaasti alueelleen kaivoksen, kunhan ei aiheuta haittaa tai vaaraa muille. Jos haittaa tai vaaraa kuitenkin syntyy, esimerkiksi jos kaivosalueelta valuu saastevettä naapurin maahan, kaivoksen omistaja on vastuussa aiheuttamasta haitastaan täysimääräisesti. Jos hän ei pysty korvaamaan aiheuttamaansa haittaa rahallisesti, hän menettää vapautensa ja korvaa aiheuttamansa haitan oikeusistuimen määräämän vankeusrangaistuksen muodossa.

 

Tällaisen järjestelmän etu on siinä, että valvontavaltaa ei ole keskitetty harvojen käsiin julkiselle sektorille vaan valvontavalta on hajautettuna useille, omia etujaan ajaville valvojille. Jokaisella kaivoksen lähellä asuvalla ihmisillä olisi nimittäin taloudellinen kannustin pitää huoli siitä, että kaivoksesta ei aiheudu haittaa heidän omaisuudelleen tai terveydelleen ja jos näin tapahtuu, heillä on kannustin hakea kaivosyhtiöltä korvauksia.

 

Esittämälleni mallille kuulee yleensä ensimmäisenä vastaväitteenä sen, että ihmiset ovat ahneita, itsekeskeisiä ja häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita, joten jos kuka tahansa voisi perustaa kaivoksen minne tahansa, koko maa olisi täynnä toinen toistaan enemmän saastuttavia kaivoksia!

 

Mutta ensinnäkin, jos ihmiset ovat ahneita, itsekeskeisiä ja häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita, miten voisimme odottaa, että julkisessa virassa oleva ihminen ei olisi tällainen? Mikään demokraattinen prosessi ei takaa sitä, etteikö julkisiin virkoihin päätyisi juuri ne pahimmat oman edun tavoittelijat – päinvastoin. Eikä ratkaisuna myöskään ole usein kuultu vaatimus demokratian lisäämisestä. Taloustieteen nobelistin James Buchanan tunnetuksi tekemän julkisen valinnan teorian mukaan ihmisillä ei juurikaan ole mielenkiintoa tai syytä perehtyä poliittisiin järjestelmiin, koska oman ajan käyttäminen tarkasti eri äänestysvaihtoehtojen tutkimiseen ei anna äänestäjälle tätä aikaa vastaavaa hyötyä. [2]

 

Markkinataloudessa ihmisten väitetty ahneus, itsekeskeisyys ja häikäilemättömyys hyödyttäisivät kaikkia. Nimittäin jos joku rakentaa kaivoksen naapuritontillesi, sinullahan olisi ahneena ja itsekeskeisenä ihmisenä taloudellinen kannustin tarkkailla kaivoksen toimintaa tarkemmin kuin yhdenkään virkamiehen, sillä jos kaivoksesta aiheutuu sinulle haittaa, olet oikeutettu korvauksiin. Joten jos ihmiset ovat ahneita ja itsekeskeisiä, markkinataloudessa nämä voimat saadaan valjastettua palvelemaan hyvää. Ihmisten väitetty ahneus ja itsekeskeisyys ovatkin ennemmin perusteluja markkinatalouden puolesta eikä sitä vastaan.

 

Lupasin myös näyttää, että esittämäni malli on toiminut käytännössä.

 

Ensimmäinen esimerkkini markkinatalouden toimivuudesta luonnonsuojelussa tulee Kaliforniasta. Sikäläisillä kullankaivajilla oli ongelma 1800-luvulla: kullan etsiminen vaati paljon vettä mutta vettä ei tunnetusti ole saatavilla rajattomasti. Heidän käyttämänsä ratkaisu oli markkinatalous ja yksityinen omistusoikeus: jos halusit ottaa vettä joesta, jouduit maksamaan. Tämä tarkoitti, että vettä kannatti käyttää harkiten ja tehokkaasti, esimerkiksi juomavedeksi, kullan huuhtomiseen ja maanviljelyyn. Kaikki kuitenkin muuttui vuonna 1902, jolloin voimaan astui Newlands Reclamation Act -niminen laki, joka kumosi aikaisemmin käytössä olleen yksityisoikeuden vedenjakelusta. Pian lain käyttöönottamisen jälkeen vesivarat vähenivät, koska maanviljelijät pystyivät käyttämään jokien vettä lähes ilmaiseksi. Tämä johti vedenkäytön rajattomaan kasvuun ja veden tuhlaamiseen. [3, 4]

 

Toinen esimerkkini on Hooker Chemical Company, joka rakensi ja ylläpiti 1940-luvulla ongelmajätteiden kaatopaikkaa. Niin pitkään kun kaatopaikan omisti yksityinen yritys, sillä oli taloudellinen kannustin pitää huolta kemikaalien turvallisesta säilyttämisestä kaatopaikalla, koska muuten se olisi joutunut korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Kaatopaikan taso ylittikin selvästi tuon ajan ympäristölakien vaatiman minimitason. Tilanne muuttui vuonna 1951, jolloin kunta osti kyseisen maa-alueen. Kaupan yhteydessä yhtiö kirjatutti kauppakirjaan, että maa-aines sisältää säilöttyä ongelmajätettä ja, että sen suojausten ylläpidosta on pidettävä huolta, eikä yhtiötä voida syyttää mahdollisista ongelmista mikäli kaatopaikan turvallisuudesta ei pidetä huolta. Kunnan virkamiehiä tämä ei juurikaan kiinnostanut, sillä heitä ei sitonut korvausvelvollisuus. Ääniä kalastelevat poliitikot päättivätkin tulevina vuosina rakentaa vanhan ongelmajätteen kaatopaikan yhteyteen köyhien perheiden lapsille tarkoitettuja kouluja ja asuntoja. Rakennustöiden yhteydessä kemikaalien suojana olleet rakenteet murtuivat ja tämän seurauksena maaperä vähitellen saastui. 1970-luvun loppulla suoritetuissa testeissä todettiin joka kolmannen alueella asuneen kehossa merkkejä altistumisesta vaarallisille kemikaaleille. [5, 6]

 

Kolmantena esimerkkinäni on National Audubon Societyn omistama yli 100 neliökilometrin yksityinen Paul J. Rainey -luonnonsuojelualue Louisianassa. Luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 1924. Alueen omistava, voittoa tavoittelematon säätiö myi yksityiselle yritykselle öljyn- ja kaasunporausluvan alueelleen 1950-luvulla. Alueelta kerättiin öljyä ja kaasua aina 90-luvun lopulle. Tämän ansiosta säätiö onnistui keräämään yli 20 miljoonaa dollaria lisää varoja käytettäväksi luonnonsuojeluun, eikä öljyn- ja kaasun poraamisesta luonnonsuojelualueelta todettu seuranneen mitään vahinkoa alueen luonnolle, koska säätiö asetti täysin huomattavasti ympäristölainsäädäntöä ja julkista valvontaa tiukemmat ja tehokkaammin toimivat rajat ja ehdot porauksille. [7, 8]

 

Vastaavia esimerkkejä löytyy lukematon määrä. Markkinataloutta on virheellisesti syytetty lähes kaikesta pahasta, mitä maailmassa on ikinä tapahtunut. En tietenkään väitä, että markkinatalous olisi täydellinen järjestelmä tai, että luonnon tuhoamista ei tapahtuisi markkinataloudessa. Mutta väitän, että erittäin vapaaseen markkinatalouteen ja vahvaan yksityisomistukseen perustuva yhteiskunta olisi huomattavasti sääntelyä, holhousta ja hyvinvointivaltiota tehokkaampi tapa paitsi tuottaa hyvinvointia myös suojella luontoa.

 

Lähteet:
1. Kainuun ely-keskuksen GTK-taustaisella ylijohtajalla kytkös Talvivaaran syntyvaiheisiin, Juha Kauppinen, Suomen Luonto. http://suomenluonto.blogit.fi/kainuun-ely-keskuksen-ylijohtajalla-kytkos…

 

2. Public Choice, William F. Shughart, The Library of Economics and Liberty. http://econlib.org/library/Enc/PublicChoice.html

3. Searching out the headwaters: Change and rediscovery in western water policy. Bates, Getches, MacDonnel, Wilkinson. Island Press.

4. Water marketing in Texas: Opportunities for reform. Griffin, Boarder. Natural Resources Journal 32-2.

5. Love Canal – The Truth Seeps Out, Eric Zuesse, Reason Magazine. http://reason.com/archives/1981/02/01/love-canal

6. Love Canal Revisited : Race, Class, and Gender in Environmental Activism, Elizabeth Blum, University Press of Kansas. ISBN 978-0-7006-1560-5.

7. To drill or not to drill – let the environmentalists decide. Dwight R. Lee. The Independent Review. http://www.utdallas.edu/~plewin/ToDrillOrNot.pdf

8. PC Oil Drilling in a Wildlife Refuge. Pamela Snyder, Jane Shaw. Wall Street Journal. http://perc.org/articles/pc-oil-drilling-wildlife-refuge

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu