Huumeissa vaarallisinta on niiden laittomuus

Kerroin muutama kuukausi sitten suorassa tv-lähetyksessä haluavani laillistaa kaikki huumeet. Tämä kuulostaa sinusta luultavasti täysin käsittämättömältä. Saatat pitää sitä jopa huonona vitsinä. Mutta jos luet perusteluni, voit muuttaa mielesi.

 

Tiedän, että huumeet ovat vaarallisia. Tiedän, että monet huumeet aiheuttavat vahvan riippuvuuden. En itse käytä mitään laittomia huumeita, en ole ikinä edes kokeillut niitä, enkä ole ikinä ollut edes humalassa. Mutta nämä ovat minun henkilökohtaisia valintojani. En toki suosittele huumeiden käyttöä kenellekään mutta tämä ei tarkoita, että huumeiden kieltäminen olisi järkevää. Kyllä, tiedän, että huumeet ovat ikävä asia. Mutta meidän pitää ymmärtää, että huumeiden laittomuudesta seuraa väistämättä joukko täysin uusia ongelmia, joiden väitän olevan merkittävästi itse huumeita ja niiden haittavaikutuksia suurempia ongelmia. Esitän seuraavaksi ne syyt, joiden vuoksi minä kannattan kaikkien huumeiden laillistamista.

 

Kieltolaki johtaa rikollisuuteen

 

Huumausaineiden laiton maahantuonti ja jakelu on Suomessa lähes kokonaan ammattimaisesti toimivien rikollisjärjestöjen käsissä. Aivan kuten alkoholin kieltolain aikana (1919 – 1932), huumeiden kieltolaki on johtanut siihen, että laillisen tarjonnan puuttuessa syntyy rikollisorganisaatioita, jotka ottavat huumekaupan haltuunsa. [1]

 

Halusimme sitä tai emme, huumekauppa toimii samojen talouden lainalaisuuden mukaan mitä mikä tahansa kaupankäynti: jos on kysyntää, syntyy tarjontaa. Jos tarjontaa yritetään tukahduttaa lainsäädännön avulla, se johtaa siihen, että tarjontapuoli siirtyy rikollisuuden käsiin. Ja mitä enemmän tarjontaa yritetään tukahduttaa, sen suuremmen paineen se luo rikollisille alkaa tehdä yhteistyötä ja tehostaa toimintaansa, minkä seurauksena tarjonta kartellisoituu muutamien voimakkaiden rikollisjärjestöjen käsiin. [2]

 

Yhdysvaltalaisiin rikostilastoihin perustuvien tutkimusten mukaan kieltolait (alkoholin ja huumeiden), johtavat väkivaltarikollisuuden lisääntymiseen. Mitä tiukemmin kieltolakeja valvotaan, sen enemmän väkivaltarikoksia tehdään, erityisesti murhia. Syynä tälle on se, että huumeiden laittomuus keskittää huumekaupan isommille ja järjestäytyneimmille rikollisjärjestöille. Aina kun lainsäädäntöä tiukennetaan, se pienentää väkivallankäytön kynnystä. Jos ammattimaisesta huumeiden myymisestä voi esimerkiksi saada vuosikymmenten mittaisen vankeustuomion, tällöin huumekauppaa pyörittävän järjestön kynnys käyttää väkivaltaa esimerkiksi mahdollisia todistajia kohtaan laskee. Ratkaisu huumerikollisuuteen ei siis ole rangaistusten koventaminen, sillä se ainoastaan johtaa huumekauppaa tekevien järjestöjen harjoittaman väkivallan raaistumiseen. [3, 4, 5]

 

Tänäpäivänä huumekaupalla toimintansa rahoittavat rikollisjärjestöt pitävät vallassaan käytännössä kokonaisia kaupunkeja ja niillä on käytössään pienten maiden armeijoihin verrannolliset määrät aseita ja hyvin koulutettuja miehiä. Esimerkiksi Meksikossa CDG-niminen järjestö syntyi Yhdysvaltojen alkoholin kieltolain aikaan 1920-luvulla, jolloin se toimitti Yhdysvaltoihin alkoholia. Kun alkoholi jälleen laillistettiin Yhdysvalloissa, CDG alkoi toimittaa maahan huumeita. CDG ja muut huumekartellit syntyivät kieltolakien ansiosta ja ne pysyvät vallassa niiden vuoksi. Niin kauan kuin meillä on huumeiden kieltolakeja, meillä tulee olemaan CDG:n kaltaisia rikollisjärjestöjä. [6]

 

 

Kieltolaki aiheuttaa terveysongelmia

 

Vuosien 1967 ja 1993 välisenä aikana Isossa-Britanniassa rekisteröitiin hieman yli 90 000 huumeiden käyttäjää. Vuoteen 1993 mennessä heistä oli kuollut 5310. Tämä käy ilmi International Journal of Epidemiology -nimisessä tieteellisessä julkaisussa ilmestyneestä tutkimuksesta. Tutkimuksen tekee mielenkiintoiseksi se, että siinä huumeiden käyttäjät on jaoteltu heihin, jotka käyttävät ei-terapeuttisia huumeita ja heihin, jotka käyttävät terapeuttisia huumeita. Terapeuttisia huumeita ovat lääketehtaiden valmistamat reseptilääkkeet, joita voidaan väärinkäyttää viihdetarkoitukseen, esimerkiksi vahvat kipulääkkeet. Ei-terapeuttisia huumeita ovat katukaupassa myytävät, laittomasti valmistetut aineet. [7]

 

Tutkimuksessa todetaan, että ei-terapeuttisia huumeita käyttäneillä oli 20-kertainen riski kuolla, koska laittomasti valmsitetut aineiden laadusta ei ole mitään takeita. Yli 90 % kuolleista huumeiden käyttäjistä olikin heitä, jotka käyttivät ei-terapeuttisia huumeita. Tästä voimme päätellä, että laittoman katukaupan huumeissa olevat epäpuhtaudet ja epävarmuus aineen vahvuudesta ovat merkittävä tekijä huumeiden vaarallisuudessa ja tämä vaarallisuustekijä on täysin kieltolain aikaansaama. [7]

 

Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että alkoholin kieltolain aikana alkoholiin liittyvät kuolemantapaukset ja vammatumiset lisääntyivät, koska ihmiset joivat itse valmistettua alkoholia, joka saattoi sisältää esimerkiksi hengenvaarallista metanolia tai lyijyä. [8, 9]

 

Kieltolaki on kallis

 

Kuulen usein seuraavan perustelun: ”Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku käyttää huumeita, kunhan maksaa sitten itse omat terveydenhuoltokulunsa ja vieroitushoidot. Niin kauan kuin näin ei ole, huumeiden tulee olla laittomia!”

 

Tällainen ajattelu ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että jos huumeet ovat laittomia, juuri tällöin me huumeita käyttämättömät ihmiset maksamme kokonaan huumeita käyttävien terveydenhuoltojärjestelmälle aiheuttamat lisäkustannukset, kuten vieroitushoidot. Tämä johtuu siitä, että kaikki kieltolain vuoksi huumekaupan tulot päätyvät ammattimaiselle rikollisuudelle. Mikäli huumeet olisivat laillisia, huumeiden käyttäjät osallistuisivat itse oman terveydenhuoltonsa rahoittamiseen verotuksen kautta.

 

Tämän lisäksi pitää muistaa, että huumeiden kieltolaki on kallis, koska sen toimeenpanemiseen käytetään vuosittaan valtava määrä viranomaisresursseja. Esimerkiksi vuosien 1976 ja 2000 välisenä aikana, Australia käytti yhteensä noin 13 miljardia australian dollaria huumeiden käyttäjien ja myyjien etsimiseen ja tuomitsemiseen. Valtavasta rahasummasta huolimatta, huumeiden määrää Australiassa ei vähentynyt. [10]

 

Kieltolaki on portti koviin huumeisiin

 

Eräs kieltolain erikoisimmista piirteistä on se, että se vääristää huumeiden tarjontaa. Tämä vääristyminen johtuu siitä, että vahvempien huumeiden salakuljettaminen on mietoja huumeita helpompaa. Vahvoja huumeita ei tarvitse kuljettaa tonneittain vaan kiloittain tai jopa grammoittain. Tästä seuraa, että kieltolain alaisuudessa mietojen huumeiden hinnat ovat suhteessa kalliimpia verrattuna vahvempiin aineisiin, jolla on taipumus siirtää käyttäjiä miedoista huumeista vahvempien huumeiden käyttäjiksi. [11]

 

Minkälainen olisi maailma, jossa kaikki huumeet olisivat laillisia?

 

Ajatus kaikkien huumeiden laillisuudesta on nykyihmiselle lähes täysin käsittämätön. Jos kaikki huumeet olisivat laillisia, olisivatko kadut täynnä huumeongelmaisia ja yliannostukseen kuolleita ihmisiä? Ei tietenkään.

 

Historiallisesti tarkasteltuna kaikkien huumeiden laillisuudessa ei ole mitään radikaalia. Esimerkiksi opiaatit kuuluivat Suomessa joka kodin lääkekaappiin jo 1800-luvulla. Elias Lönrot jopa kehitti oopiumille oman suomenkielisen sanan vuonna 1839 julkaisemassaan Suomalaisen talonpojan kotilääkäri -kirjassaan: unileipä. Anders Chydenius kehitti vuonna 1800 menetelmän, jolla oopiumia voitiin valmistaa Suomessa kasvatettavasta unikosta, kalliin ulkomaisen oopiumin sijaan. [12]

 

Kaikki huumeet olivat laillisia Suomessa ja niiden kauppa käytännössä katsoen täysin vapaata aina vuoteen 1888 asti, jolloin uusi apteekkilaki rajoitti monet aineet myytäväksi vain apteekkeihin. Tätä ennen huumeita sai ostaa kaupunkien hyvin varustetuista kaupoista ja maaseutua kiertäviltä kaupustelijoilta täysin vapaasti. Vuoden 1888 apteekkilaki oli käytännössä ainoa huumeiden kauppaa käsittävä laki Suomessa aina 1920-luvun puoliväliin asti ja Suomi lähti mukaan huumeiden kieltolakiin vasta 1960-luvulla. [13]

 

1950-luvun alussa monet sodasta kotiutuneet nuoret miehet etsivät vielä paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä, yhdistettynä huumeiden lähes vapaaseen saatavuuteen johti ennennäkemättömään huumeiden käyttöaaltoon, jota voidaankin pitää merkittävänä syynä Suomen liittymiselle huumeiden vastaiseen taisteluun. Tällöin, 1950-luvulla hoitoa vaatineita, huumeiden ongelmakäyttäjiä Suomessa oli noin 200 kappaletta. Vertailun vuoksi todettakoon, että nykypäivänä, huumeiden ongelmakäyttäjiä on poliisin arvion mukaan 15 000 – 20 000. Sallinette, että toistan tämän: kun huumeiden saatavuus oli Suomessa käytännössä vapaata, meillä oli muutama sata huumeiden ongelmakäyttäjää. Nyt kun huumeet ovat laittomia, ongelmakäyttäjiä on kymmeniä tuhansia ja huumeiden kauppa rikollisuuden käsissä! [1, 14]

 

Haluan lopuksi vielä todeta, huumeiden kieltolakiin liittyy myös tärkeä moraalinen kysymys: Eikö aikuisella, täysivaltaisella ihmisellä ole itsellään oikeutta päättää mitä hän omalle keholleen tekee? Demokratia on hieno työkalu yhteisistä asioista päättämiseen mutta se, mitä kukin aikuinen omalle keholleen tekee, ei ole ”yhteinen asia” vaan jokaisen yksilön oma asia, eikä julkisella vallalla tule mielestäni olla mitään oikeutta puuttua asiaan niin kauan kuin siitä ei aiheudu haittaa muille.

 

 

Lähteet:

 

 

1. Huumausainerikollisuus. http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/home.nsf/pages/56ED6DBE48184323C2256C8…
2. The Joy of Economics: Making Sense out of Life. Robert J. Stonebraker, Winthrop University. http://faculty.winthrop.edu/stonebrakerr/book/supplysidedrugs.htm
3. Violence and the US Prohibitions of Drugs and Alcohol. Jeffrey Miron. American Law and Economics Review 1999.
4. Violent crime: a function of drug use or drug enforcement? Andrew J. Resignato. Applied Economics 2000.
5. Violence, Guns, and Drugs: A Cross-Country Analysis. Jeffrey Miron. Journal of Law and Economics 2002.
6. La historia del cártel del Golfo. http://www.jornada.unam.mx/2003/03/15/046n1soc.php?origen=soc-jus.html
7. Mortality of drug addicts in the United Kingdom 1967-1993. Hamid Ghodse et al. International Journal of Epidemiology 1998.
8. Analysis of Moonshine for Contaminants. Christopher P. Holstege et al. Clinical Toxicology 2004.
9. Character of moonshine liquor. J. M. Doran. The American Journal of Public Health 1923.
10. The Cost of Drug Prohibition in Australia. John Jiggens. Social Change in the 21st Century Conference 2005.
11. Milton Friedman. http://www.policemisconduct.net/milton-friedman-drug-war/
12. Om en ny tilredning af opium. Anders Chydenius. Helsinki 1908.
13. Suomen farmasian historia. Kerttu Peldán. Helsinki 1967.
14. Suomen virallinen tilasto. Lääkintöhallituksen vuosikertomukset 1930-1952.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu