*

1980-luvun pankkikriisi Suomessa - mitä tapahtui ja miksi?

1980-luvun lopulla Suomea vavisutti ennenkokematon pankkikriisi. Noin kolmekymmentä vuotta tämän jälkeen, 2000-luvun lopulla Yhdysvaltojen asuntomarkkinat romahtivat ja se sysäsi liikkeelle uuden, maailmanlaajuisen kriisin. Molempien tapahtumien yhteydessä on syytetty markkinoiden vapauttamista näistä ongelmista. Mutta mitä todella tapahtui ja miksi?

 

1980-luvulla Suomessa alettiin ymmärtää, että suljetut talousalueet tuottavat hyvinvointitappiota. Suomessakin päättäjät lähtivät ajan hengen mukaisesti vähitellen vapauttamaan taloutta liiallisesta sääntelystä. Ennen talouden avaamista Suomen keskuspankki esimerkiksi valvoi yksityisten liikepankkien myöntämien lainojen keski- ja enimmäiskorkoja, sekä saneli mitkä suomalaiset yritykset, tai yksityishenkilöt, saivat sijoittaa ulkomaille tai ottaa lainaa ulkomailta. [1]

 

Suomessa elettiin 1980-luvulla niin sanottua vahvan markan politiikkaa, tai "vakaan markan politiikkaa", riippuen siitä keneltä asiaa kysyy. Joka tapauksessa, tämä tarkoitti sitä, että markan arvo perustui pohjimmiltaan poliittiselle päätökselle. Poliitikot olivat päättäneet, että markan arvon tulee olla tietynlainen ja Suomen Pankki käytti keskuspankkikorkoja, sekä valuutan ostoa tämän päämäärän saavuttamiseksi. Käytännössä politiikka johti korkeaan korkotasoon. Kun lainan ottaminen ulkomailta oli vihdoin vapautettu yrityksille ja tavallisille ihmisille, yhä useampi otti ennemmin lainan ulkomailta. Ulkomailta otettu, esimerkiksi saksan markkaan perustuva laina oli koroltaan noin puolet kotimaista markkalainaa edullisempi. [2]

 

Suomen Pankin harjoittama markan kurssimanipulaatio tarkoitti käytännössä katsoen sitä, että se oli tehnyt lupauksen, että yksi markka vastaa tiettyä kiinteää määrää muiden maiden valuuttoja, kuten Yhdysvaltain dollareita. Lienee selvää, että tällainen keskusjohtoinen talous ajautuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin törmäyskurssille talouden realiteettien kanssa.

 

Suomen kohdalla ongelmat alkoivat 1980-luvulla, jolloin markan kurssi dollariin nähden oli jo merkittävästi vääristynyt mutta Suomen Pankki ei poliittisen paineen vuoksi voinut korjata sitä markan arvoa laskemalla eli devalvoimalla. Tämä johti erikoiseen tilanteeseen missä sijoittajat ostivat markkoja ja vaihtoivat ne Suomen Pankissa kiinteällä kurssilla dollareiksi. Tämä tarkoitti käytännössä katsoen sitä, että suomalaiset veronmaksajat tarjosivat kansainvälisille suursijoittajille dollareita alennettuun hintaan. Sijoittajat näkivät tämän lähes riskittömänä mahdollisuutena tehdä voittoa suomalaisten veronmaksajien kustannuksella ja he käytännössä katsoen tyhjensivät Suomen Pankin. Pahimmillaan rahaa vietiin maasta kuuden miljardin silloisen markan arvosta päivässä. [3] Kun valuuttasääntely viimein purettiin, eli tuolloista kielikuvaa käyttäen markka "päästettiin kellumaan", Suomen valtion kassa oli käytännössä katsoen tyhjä. Suomi oli lähes konkurssissa. Tämän seurauksena valtion menoja oli karsittava ja valtion oli otettava valtava määrä velkaa hyvinvointivaltion julkisten menojen kattamiseksi.

 

Toisin sanoen, ensin päättäjät antoivat lainojen korkokulujen verovähennysoikeuden muodossa ihmisille taloudellisen kannustimen ottaa mahdollisimman paljon velkaa. Tämän jälkeen poliitikot antoivat ihmisille taloudellisen motiivin ottaa velkaa ulkomailta, koska se oli merkittävästi halvempaa. Kun päättäjien talouden sääntely-yritykset johtivat Suomen Pankin tyhjentämiseen rahasta, markan kurssimanipulaatio oli pakko lopettaa. Tämän seurauksena kaikki ulkomailta velkaa ottaneet joutuivat suuriin vaikeuksiin ja pahimmillaan vuosikymmenten velkavankeuteen. Seurauksena oli ennennäkemätön konkurssiaalto, massiivinen työttömyys ja lama.

 

Suomen pankkikriisiin liittyvien tosiasioihin perehtyminen osoittaa selvästi, että pankkikriisi ja sitä seurannut lama johtuivat poliitikkojen yrityksistä säännellä ja ohjailla taloutta. Ongelmana oli talouden sääntely, ei sääntelyn puute tai talouden vapauttaminen.

 

Kirjoituksen seuraavassa osassa pureudutaan 2000-luvun Yhdysvalloista liikkeelle lähteneeseen pankkikriisiin.

 

--

 

Kirjoittaja on Kansallinen Edistyspuolue ry:n (www.edistyspuolue.fi) ja Liberaalit ry:n (www.liberaalit.fi) puhjeenjohtaja.

 

Lähteet:
1. Tutkimus ja talouspolitiikka, kirjoituksia taloudellista kasvusta. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j33.pdf

 

2. Suomen pankkikriisin taustatekijät ja luonne erityisesti säästöpankeissa. Sakari Lehtiö. Turun kauppakorkeakoulu. ISBN 951-738-992-2.

 

3. Iiro Viinanen, henkilökuva. Risto Uimonen. ISBN 978-952-492-344-6.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Tuula Hölttä

Jouni F :"Suomen Pankki käytti keskuspankkikorkoja, sekä valuutan ostoa tämän päämäärän saavuttamiseksi. Käytännössä politiikka johti korkeaan korkotasoon"

Niin käytti - ja käytti myös valuutan myyntiä, josta pankeilla ei ollut oikeutta kieltäytyä, vaikka niiden senhetkinen tilanne olisi ollut mikä tahansa.

Kun itse olin osuuspankkijärjestössä, joka ilmeisesti oli ideologiansa vuoksi poliittisten päättäjien "erityisessä suojeluksessa", Suomen Pankin "interventiot" pysyivät hallittavissa olevissa rajoissa eikä pankki "kaatunut" eikä joutunut turvautumaan veronmaksajien pankkitukeen.

Muistelen yhäkin säälinsekaisin tuntein säästöpankkijärjestöön kuuluneiden pankkien mainoksia, joissa sanottiin, että "Apua, hukumme rahaan". Se oli enemmän kuin totta.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Niin käytti - ja käytti myös valuutan myyntiä, josta pankeilla ei ollut oikeutta kieltäytyä, vaikka niiden senhetkinen tilanne olisi ollut mikä tahansa.

Voi vain ihmetellä kuinka monta virkamiestä ja byrokraattia tarvittiin näin kieroutuneen järjestelmän luomiseen.

Jaakko Anttila

Säästöpankkien mainoslause: "Meiltä saa!" (lainaa)

Pekka Heliste

Kiinteä valuutta oli osa EY-lähestymissääntöjä, kelluva valuutta tai delvalvaatio katsottiin epäreiluksi kilpailukeinoksi ja jos halusi päästä aikanaan EY-neuvotteluihin piti harjoittaa vakaan valuutan politiikkaa.

Ei Suomi ollut yksin vaan myös Ruotsi ja Norja harjoittivat vakaan kruunun politiikkaa

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Kiinteä valuutta oli osa EY-lähestymissääntöjä, kelluva valuutta tai delvalvaatio katsottiin epäreiluksi kilpailukeinoksi ja jos halusi päästä aikanaan EY-neuvotteluihin piti harjoittaa vakaan valuutan politiikkaa.

Komentotaloudelle löytyy aina näennäisen hyviä perusteluita.

Pekka Heliste

Pankit kaatuivat holtottoman luotonannon vuoksi, pankkien luottotappiot olivat vuosina 1990-1993 50 miljardia markkaa

Ouuspankeistakaan eivät kaikki selvinneet, mutta ne pelastettiin varovaisten osuuspankkien toimesta

KOP, SYP ja Säästöpankkiryhmä olivat myös sitoutuneita yritysten omsitukseen esim SKOP osti konkurssikypsän Tampellan ja Neitsaarilta hotellin. SKOP olisi uponnut jo näiden tuottamilla tappioilla

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Skopista tehtiin pääsyyllinen. Valtiollinen Postipankki sai tietenkin kaiken anteeksi pelkällä valtiollisuudellaan. Mihinköhän sekin tarvitsi toimistoa Tokiossa 1980-luvulla, olisiko surullisenkuuluisien jenilainojen välitykseen?

Heikki Ojala

sitä ihmeteltiin myös miksi toimisto New Yorkissa. Vastaus "johdan naiskauppaa" tyydytti johtokunnan. Avainhenkilöt päättivät lähteä pikimmiten tutustumaan ko. haaraliikkeen tarjontaan.

Pekka Heliste

Ei se mitenkään pääsylliinen ollut, se oli vain holtittomin.Kun lainananto kasvoi 30 % vuodessa niin eivät resurssit riittäneet arvioimaan kohteita

Esim joku myi Lapista jänkää sijoittajalle, joka myi sen kaverilleen joka myi taas edelleen ja arvo kasvoi paperilla kymmeniksi miljooniksi ja se kävi sitten SKOP miljoonalainojen vakuudeksi .

Kun sitten oli taas palattu reaalimaailmaan niin jänkä myytiin pakkohuutokaupassa 20000 markalla

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Pankit kaatuivat holtottoman luotonannon vuoksi, pankkien luottotappiot olivat vuosina 1990-1993 50 miljardia markkaa

Tätäkään tuskin olisi tapahtunut mikäli meillä olisi ollut käytössä markkinatalouden mukainen pankkijärjestelmä, eikä komentotalouden mukainen säännöstelysekasikiö.

Pekka Heliste

Ei kukaan käkenyt jakaa rahaa holtittomasti,kyllä ne olivat pankkien sisäisiä liiketoimintapäätöksiä, huonoja kylläkin

Rahamarkkinat oli vapautettu eikä sääntelyä eikä pakkoa enää ollut.

Rahamarkkinoiden vapauttaminen liittyi GATT sopimuksiin ja ne oli tehty jo 80-luvun puolivälissä

Eikä Suomi ollut ainoa maa missä kärsittiin pankkikriisitä, ne alkoivat USA:sta, Euroopassa Suomen lisäkis moni maa mm Ruotsi ja Norja kärsivät pankkikriisistä, mutta heidän tapansa hoitaa oli parempi kuin Suomen valitsema.
Pankkikriis kierteli pitkin maailma arahamrkkinoiden vapauttamisen myötä ja sammui lopulta Meksikoon

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Ei kukaan käkenyt jakaa rahaa holtittomasti,kyllä ne olivat pankkien sisäisiä liiketoimintapäätöksiä, huonoja kylläkin

Kukaan ei ehkä suoraan käskenyt jakaa rahaa mutta sääntely loi tilanteen, jossa pankkien kannatti toimia näin.

Tuula Hölttä

Pekka H :"Pankit kaatuivat holtottoman luotonannon vuoksi, pankkien luottotappiot olivat vuosina 1990-1993 50 miljardia markkaa"

Ei, vaan pankit kaatuivat holtittoman sääntelyn purkamisen vuoksi. Holtittomaksi sanottu "luotonanto" johtui pääasiallisesti siitä, että n. 80% asiakkaille myönnetyistä lainoista oli valuuttalainoja, jotka oli myönnetty, kun uskottiin korkeimman poliittisen valtiovallan vakuutteluja siitä, että "markka kestää", eikä kuunneltu mm. teollisuudesta kuuluneita varotuksia siitä mihin tilanne johtaa.

Kun ecuun sidottu yliarvostettu markka oli pakko lopulta devalvoida, sen arvo laski n. 30%, mikä tarkoitti sitä, että valuuttamääräisten luottojen pääoma nousi 30%, eivätkä luotoille myönnetyt markkamääräiset vakuudet enää kattaneet kohonneita pääomia.

En tule koskaan unohtamaan tunnetta, jonka tunsin, kun pienyrittäjäsuvun jälkeläisenä postitin pankissa toisille pienyrittäjille "ukaaseja", joissa heidät devalvaation jälkeen vaadittiin maksamaan "vakuudettomaksi" jäänyt osa luotoistaan pois tai toimittamaan lisää vakuuksia.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Ei, vaan pankit kaatuivat holtittoman sääntelyn purkamisen vuoksi.

Luitko kirjoitustani?

Heikki Ojala

1980-luvun lopulla Suomea vavisutti ennenkokematon pankkikriisi. Noin kolmekymmentä vuotta tämän jälkeen, 2000-luvun lopulla Yhdysvaltojen asuntomarkkinat romahtivat

Duoda noin, 80-90-lukujen taitteesta esim. vuodesta 1991 (kun viime lama alkoi) on noin 17 vuotta vuoteen 2008. Tarkistus 9 + 8 = 17. Kyllä.
En saa tuosta mitenkään "noin kolmekymmentä vuotta".

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming
Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming
Pekka Heliste

"Kukaan ei ehkä suoraan käskenyt jakaa rahaa mutta sääntely loi tilanteen, jossa pankkien kannatti toimia näin."

Sääntelyhän oli purettu , jokaine pankki sai jakaa rahaa niin kuin tahtoi???

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

Sääntelyä oli kevennetty, ei purettu. Kuten kirjoitin, keskuspankki ja poliittinen eliitti yrittivät kontrolloida taloutta monin eri keinoin ja juuri tästä syntyi kriisin siemenet.

Pekka Heliste

Mitä olivat ne sääntelytoimenpiteet joita poliittinen eliitti teki ?

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Mitä olivat ne sääntelytoimenpiteet joita poliittinen eliitti teki ?

Luitko kirjoitustani?

Pekka Heliste

Luin, mutta eihän siinä kerrottu mitään miten poliittinen eliitti pakotti pankkien johdon holtittomaan lainanantoon ?

. suvituuli

On hieman harhaanjohtavaa kirjoittaa "1980-luvun" pankkikriisistä.

Vaikka taloudessa tapahtui kaikenlaista ennen sitä, pankkijärjestelmä kriisiytyi vasta 90-luvun puolella, ja todellinen kriisi alkoi vasta Suomen Pankin otettua SKOPin haltuunsa syyskuussa 1991.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Mietin ihan samaa. Sypin ja Kopin pesät lyötiin yhteen Meritaksi vasta 1994 tai 1995 ja roskapankki Arsenalista kupattiin kusetetuilta yrittäjiltä realisoitua omaisuutta vielä pitkään sen jälkeen.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

eh..palataanko tuohon markkinatalouden mukaiseen pankkijärjestelmään. Saako siitä jotakin tietoa vai onko se niin hieno järjestelmä,että se kusahtaa tietyin väliajoin?

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

Markkinatalouden mukainen pankkijärjestelmä tarkoittaa sitä, että pankkitoiminta on liiketoimintaa siinä missä muukin.

Tällainen järjestelmä on ollut toiminnassa useissa maissa eri aikoina, katso esim: http://en.wikipedia.org/wiki/Free_banking

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Eikös aikanaan kultasepät tehneet tuota..Sehän päättyikin mukavasti?

Ja miten saat pankkitoiminnasta samaa kuin muistakin..eli korkoa ei olisi? Jos on niin miten se korko maksetaan vai käykö niin kuten nytkin,että sitä ei kyetä käytännössä maksamaan? Teoriassa kyllä..mutta ei koskaan käytännössä.

Jaakko Anttila

Norjalla oli käytettävissään Petroleumfond eli öljy- ja kaasutulojen rahasto, jonka pääoma oli 160 miljardia Norjan kruunua.

Ruotsin pankkikriisi oli lähes yhtä syvä kuin Suomen pankkikriisi, mutta Ruotsin valtio pystyi hoitamaan sen helpommin kuin Suomen valtio, jonka kansantalous oli suurelta osin riippuvainen idänkaupasta: idänkaupan osuus Suomen vientiyritysten liikevaihdosta oli 30 % ja idänkaupan osuus Suomen vientiyritysten voitoista oli 50 %.

Neuvostoliitto lopetti idänkaupan yhdessä yössä yksipuolisella päätöksellään vuoden 1991 alussa. Tavarat oli toimitettu Neuvostoliittoon vuosien ajan tavaranvaihtosopimusten mukaisesti, mutta persaukinen Neuvostoliitto ei pystynyt maksamaan Suomelle 3 miljardin markan velkaansa vuoden 1991 alussa. Ne puuttuvat 3 miljardia kaatoivat suuriakin vientiyrityksiä ja kauppahuoneita ja ne 3 miljardia olivat poissa Suomen kansantaloudesta. Idänkaupan äkillinen loppuminen oli Suomen laman merkittävin aiheuttaja.

Suomen laman toiseksi merkittävin aiheuttaja oli presidentti Koiviston, Suomen Pankin pääjohtaja Kullbergin ja Suomen Pankin johtaja Puntilan pakkomielle vahva markka, joka piti pankkien antolainakoron 15 % tasolla kuuden vuoden ajan. "Korot on pidettävä korkealla, jotta valuutat eivät karkaa maasta", sanoi Mauno Koivisto. Entisestään vahva markka revalvoitiin vuonna 1989. Sen ja tappavan korkean antolainakoron vuoksi 100 000 pk-yrittäjää ja taksiyrittäjää otti halpaa valuuttalainaa ulkomailta.

Mauno Koivisto päätti, että Suomi jättää jäsenyyshakemuksen Euroopan yhteisölle. Reaalitaloudesta vuosien ajan irrallaan ollut vahva markka sidottiin EY:n valuuttakurssimekanismiin, joka romahti syksyllä 1992. Sen johti automaattisesti myös markan revalvointiin ja kelluntaan: lopullinen devalvoitumisprosentti 27. Se kaatoi välittömästi konkurssiin 100 000 valuuttalainaa ottanutta pk-yrittäjää ja taksiyrittäjää.

Suomen laman kolmanneksi merkittävin aiheuttaja oli hillittömän korkeasuhdanteen päättyminen täydelliseen romahdukseen. Hillittömän korkeasuhdanteen aikana asuntomarkkinat kuumentuivat äärimmilleen ja autokauppa kuumentui äärimmilleen. Vuonna 1989 Suomessa myytiin 160 000 uutta henkilöautoa.

Hillittömän korkeasuhdanteen aikana kuntien ja valtion verotulot nousivat 10 % vuosivauhtia vuodesta 1986 vuoteen 1990. Sen perusteella vuonna 1990 kuntien ja valtion viisivuotiset menoautomaatit säädettiin verotulojen 10 % vuosikasvun varaan myös vuosiksi 1991-1995.

BKT romahti, verotulot romahtivat, välillisen verotuksen tuotto romahti ja työttömyys nousi puoleen miljoonaan. Laman aikana Suomen valtion ja kuntien viisivuotiset menoautomaatit jouduttiin rahoittamaan ulkomaisella lainanotolla. Suomen ulkomaanvelka nousi tähtitieteellisiin lukemiin laman aikana, koska japanilaiset pankit rahoittivat Suomen valtion ja kuntien menoautomaatit vuosina 1991-1995.

Anna-Leena Nieminen

"90-luvun lamassa sentään paha porvarihallitus leikkasi julkisia menoja, mikä johti rajuun talouskasvuun."

http://www.vapaasana.net/artikkelit/2011/05/l%C3%A...

Käyttäjän MauriNygard kuva
Mauri Nygård

Kiitos Pekka Heliste näin jälkikäteen, että olet tuonut järjen ääntä tähän keskusteluun.

Rahankulun vapauttaminen, siis ulkomainen raha, sai aikaan 80-luvulla korkeasuhdanteen, paljolti rakennustuotantovetoisen. Samalla valtio ryhtyi muutenkin noudattamaan EMU:n sisäänpääsyehtoja kuten monet muutkin maat. Silloin ei saanut devalvoida eikä valtion budjetti olla pahasti alijäämäinen.

EY:n palkkaama prof Checchini lupasi suurta kasvuboomia vuodesta 1993, kun EY:n vapaudet saadaan voimaan. Sinne kaikki tähtäsivät EMU:n ehtoja noudatten ja tämä oli se alkuperäinen syy, miksi Suomenkin piti EU:hun mennä. Kaikkiin maihin tuli kuitenkin luvatun hurjan kasvun sijasta lama tai taantuma, Suomeen pahin, kun olimme tyhmimpiä (kuten aina ja nytkin). Ryhdyimme Esko Ahon ja Viinasen johdolla säästämään, eli purkamaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Purkutyötä on hieman vielä jäljellä.

Venäjän kaupalla oli kokonaisuudessa marginaalinen osa, ja Suomen Pankissa oli henkilöitä, jotka olivat vuosia toimineet sen lopettamiseksi. Muutama russofoobikko avainpaikalla ainakin. Ryhdyttiin ostamaan öljyä lännestä.Intia ja Turkki muistaakseni jatkoivat vaihtokauppaa NL-Venäjän kanssa. Että enpä ole ihan varma, kuka sen vaihtokaupan oikein lopetti.

Tuo vientiosuus ei tainnut olla parhaimpanakaan vuonna ihan kolmeakymmentä ja osuu oli "suuri" kohtalaisen lyhytaikaisesti. Venäjä veti Suomen tuotteita silloinkin, kun niiden hinnat olivat valuutan yliarvostuksen johdosta korkealla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset