*

2000-luvun pankkikriisi Yhdysvalloissa - mitä tapahtui ja miksi?

2000-luvun lopulla Yhdysvaltojen asuntomarkkinat romahtivat ja se sysäsi liikkeelle uuden, maailmanlaajuisen pankkikriisin. Tämänkin kriisin yhteydessä on syytetty markkinoiden vapauttamista. Mutta synnyttikö markkinoiden vapauttaminen kriisin vai oliko taustalla jotain aivan muuta?

 

Jotta voisimme arvioida mistä Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt pankkikriisi johtui, meidän pitää ensin selvittää mitkä ovat tapaukseen liittyvät faktat. Mutta sitä ennen huomauttaisin, että tämä teksti on jatkoa 1980-luvun pankkikriisi Suomessa - mitä tapahtui ja miksi? -kirjoitukselle. Suosittelen sen lukemista ensin.

 

Pankkikriiseistä puhuttaessa ensimmäinen tärkeä fakta on se, että pankkisektori on yksi eniten säännellyistä liiketoiminnan aloista. Olemassaolevien pankkien sääntelyä on Yhdysvalloissa jossain määrin kevennetty, esimerkiksi vuonna 1999 antamalla liikepankeille oikeus toimia myös sijoituspankkeina. [1] Vaikka sääntelyä on tältä osin kevennetty, ala on silti erittäin raskaasti säänneltyä, eikä tavallisella ihmisellä ole käytännössä mitään mahdollisuutta ryhtyä itse alan yrittäjäksi. Tämän seurauksena pankkisektori onkin keskittynyt ja pankit ovat kasvaneet huomattavan suuriksi. Suuryrityksiin liittyy aina se tosiasia, että mitä suurempi yritys, sen paremmat ovat sen mahdollisuudet vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja saada läpi juuri yritysten kannalta hyödyllisiä lakeja kuluttajien kustannuksella. Samoin, mitä suurempi yritys on, sen vakuuttavammaksi "tämä yritys on liian iso, jotta sitä voidaan päästää kaatumaan. Tämä yrityksen konkurssi olisi yhteiskunnallisesti liian kallista" -argumentti muodostuu, mikä toimii perusteluna veronmaksajien rahojen käyttämiseen yritysten pelastamiseksi tarvittaessa.

 

Koko pankkisektori ja lainananto toimii keskusjohtoisesti. Lähes kaikkialla taloudessa hinnat määräytyvät vapaasti markkinoilla, esimerkiksi leivän hinta on huomenna se, mitä leivän myyjät ja ostajat keskenään sopivat. Mutta rahoitusmarkkinat ovat erilaisia, pankkilainojen hinta ei määräydy vapaasti markkinoilla vaan lainojen hinnat eli korot ovat pitkälti keskuspankin määräämiä. 2000-luvun alussa Yhdysvalloissa tehtiin poliittinen päätös pitää lainojen korkoja matalina, minkä toivottiin tukevan taloutta. Ideana oli, että matalan koron ansiosta ihmiset ottavat enemmän lainoja ja tekevät siis enemmän investointeja, mistä syntyisi uusia työpaikkoja ja hyvinvointia. Aivan kuten Suomessa 1980-luvulla, tällaisen ylhäältä johdetun talouden ongelmat tulevat esille ennemmin tai myöhemmin.

 

On myös muistettava, että Yhdysvaltain keskushallinto oli itse aktiivisessa roolissa antamassa lainoja pientuloisille. Esimerkiksi Bushin hallinto vaati, että Fannie Mae ja Freddie Mac -luotonantajat antavat vähintään 50% lainoista vähätuloisille ja 28% erittäin vähätuloisille. Hallitus uhkasi pankkeja sääntelyllä ja haasteilla elleivät ne myöntäisi yhä enemmän lainoja myös pienituloisille. [2] Arviolta 2/3 kaikista pienituloisille myönnetyistä ns. subprime-lainoista oli myönnetty valtion määräyksestä. [3] Tämän lisäksi Yhdysvaltojen, kuten myös Suomen, veropolitiikka kannustaa ihmisiä ottamaan lainaa korkojen verovähennysoikeuden muodossa.

 

On vaikeaa edes sanoa milloin ongelmat Yhdysvaltain taloudessa alkoivat. Yhdysvaltojen julkishallinto on kuluttunut yli 200 vuoden ajan enemmän mitä se on saanut kerättyä veroina ja vähintään viimeisen sadan vuoden ajan julkinen kulutus on ollut merkittävästi tuloja suurempaa. [4] Tätä liikakulutuksen ongelmaa ei ole korjattu menoja leikkaamalla vaan ottamalla velkaa ja painamalla lisää rahaa. Yhdysvaltain keskuspankki eli FED perustettiin vuonna 1913. Tästä alkoi lähes ennennäkemätön rahan painamisen aikakausi joka on jatkunut tähän päivään asti ja tämän seurauksena nyky-dollarin ostovoimasta on kadonnut 1900-luvun alkuun nähden yli 95% [5]

 

Rahan arvon tuhoamisen lisäksi keskuspankki on pitänyt yllä keinotekoisen matalaa korkotasoa, mikä synnytti koko Yhdysvaltain asuntomarkkinakuplan. Kun ihmiset saivat pankeista puoli-ilmaisia lainoja, mikään ei estänyt asuntojen hintojen epätervettä nousua vuosi vuodelta. [6]

 

Ehkä viimeisin näytös Yhdysvaltojen kurjistuvassa taloudessa alkoi kun pankit alkoivat myöntää liikaa puoli-ilmaisia lainoja pienituloisille. Syy näiden lainojen myöntämiseen oli siinä, että toisaalta valtio pakotti lainsäädännöllä pankkeja myöntämään näitä subprime-lainoja, valtion hallitsemat luottolaitokset myönsivät niitä myös itse. Korttitalo pysyi kasassa niin kauan, kuin keskuspankki pyöritti painokonetta työntäen markkinoille lisää rahaa. Mutta kuten Suomessakin 1980-luvulla, ylhäältä johdettu komentotalous törmää ennemmin tai myöhemmin ongelmiin. Yhdysvalloissa ongelmat alkoivat kun yhä useampi pienituloinen velallinen ei enää pystynytkään maksamaan puoli-ilmaisen lainansa lyhennyksiä ja tämä johti lainojen takuuksina olevien asuntojen pakkomyynteihin. Tämä johti asuntojen hintojen nopeaan laskuun asuntojen tarjonnan ylittäessä kysynnän.

 

Toisin sanoen, ensin Yhdysvaltain hallinto määritteli hyödykkeelle keinotekoisen matalan hinnan. Seuraavaksi se pakotti kauppiaat eli pankit myymään tätä hyödykkeitä myös ihmisille, joilla ei ollut siihen varaa ja tämän lisäksi se vielä itse kauppasi hyödykettä vähävaraisille. Kaiken lisäksi valtiovalta vielä tuki hyödykkeiden ostamista antamalla niille verovähennysoikeudella. Sääntelyä, jonka päälle on lisätty sääntelyä ja jota vauhditetaan sääntelyllä, jota valtiovalta sääntelee aktiivisesti.

 

Näiden faktojen tarkastelussa päädymme samanlaiseen lopputulokseen mitä Suomen pankkikriisiä analysoitaessa. Ongelmavyyhti on laaja ja monimutkainen mutta keskeiseksi tekijäksi muodustuu selvästi talouden, ennenkaikkea rahoitusmarkkinoiden keskusjohtoinen sääntely. Tässä tapauksessa päättäjät halusivat poliittisten irtopisteiden vuoksi jakaa lainarahaa köyhille. Yhdysvaltain hallinto paitsi pakotti yksityisiä pankkeja myöntämään lainoja maksukyvyttömille, se myös myönsi itse näitä lainoja antaen selvän signaalin, että tarpeen vaatiessa hallitus pelastaa pulaan joutuneet pankit verorahoilla. Tämän lisäksi kilpailun puuttumisen ansiosta pankit olivat suuria yrityksiä joiden oli mahdollista laskea sen varaan, että ne ovat liian suuria kaatuakseen.

 

Pankkien intressissä ei koskaan ole ottaa liian suuria riskejä, tai lainata rahaa ihmisille, jotka eivät ehkä pysty maksamaan takaisin lainaansa. Pankeille syntyy tällainen intressi ainoastaan, mikäli valtiovalta sekaantuu markkinoiden toimintaan. Markkinataloudessa kuka tahansa voisi perustaa pankin, aivan kuten minkä tahansa yrityksen, ja mikäli se ottaa liian suuria riskejä, se tekee konkurssin. Markkinataloudessa pankkien pitää kilpailla keskenään paitsi asiakaspalvelulla, myös sillä, kuka pystyy todistamaan asiakkailleen olevansa luotettavin pankki. Säännellyllä pankkisektorilla tällaista kilpailua ei ole, eikä asiakkailla ole valinnanvaraa.

 

Tutustumalla 1980-luvun Suomen ja 2000-luvun Yhdysvaltojen pankkikriisien anatomiaan on helppoa huomata, että talouden vapauttaminen tai markkinatalous eivät olleet syyllisiä näihin kriiseihin. Suomen kriisissä oli kyse keskusjohtoisen komentotalouden epäonnistumisesta, Yhdysvaltain kriisissä oli kyse täsmälleen samasta asiasta.

 

On totta, että ongelmat tulivat ilmi, erityisesti Suomessa, talouden vapauttamisen jälkeen. Mutta talouden vapauttamisen syyttäminen näistä kriiseistä on sama kuin syyttäisi käytetyn auton ostamisen yhteydessä tehtyä koeajoa siitä, että autossa olleet viat paljastuivat. Tietysti voidaan sanoa, että jos taloutta ei olisi vapautettu, näitä kriisejä ei olisi syntynyt. Tällainen väite olisi paitsi jossittelua mutta yhtä hyvin voisi sanoa, että mikäli käytettyä autoa ei olisi koeajettu, siinä olevia vikoja ei myöskään olisi havaittu.

 

Käytetyn auton koeajaminen ennen ostopäätöstä saattaa paljastaa autossa olevia piileviä vikoja, samoin talouden vapauttaminen saattaa nostaa esille järjestelmässä olevia ongelmia. Mutta koeajo tai talouden vapauttaminen ei aiheuta näitä ongelmia.

 

Mielestäni tärkeintä on analysoida tarkasti mistä nämä taloudelliset ongelmat johtuivat ja pyrkiä oppimaan niistä. Yhdysvaltain ja Suomen pankkikriisien opetus on, että kriisit johtuvat komentotaloudesta - ylhäältä alaspäin tapahtuvista yrityksistä kontrolloida ihmisten välistä taloudellista toimintaa. Kun poliitikot uskovat tietävänsä paremmin miten tavallisten ihmisten tulee elää, he kylvävät aina siemenet kriisille. Ja pelkään, että uudet siemenet ovat jälleen itämässä.

 

--

 

Kirjoittaja on Kansallinen Edistyspuolue ry:n (www.edistyspuolue.fi) ja Liberaalit ry:n (www.liberaalit.fi) puhjeenjohtaja.

 

Lähteet:
1. Gramm–Leach–Bliley Act. http://thomas.loc.gov/cgi-bin/bdquery/z?d106:SN00900:@@@D&summ2=m&
2. How Government Stoked the Mania Housing prices would never have risen so high without multiple Washington mistakes. The Wall Street Journal. http://online.wsj.com/article/SB122298982558700341.html
3. Deregulation and the Financial Crisis: Another Urban Myth. Peter J. Wallison. American Enterprise Institute. http://www.aei.org/files/2009/10/31/10-FSO-October-g.pdf
4. Budget of the United States Government, 2009. http://www.whitehouse.gov/sites/default/files/omb/budget/fy2009/pdf/hist...
5. The Federal Reserve Bank of Minneapolis. http://minneapolisfed.org/community_education/teacher/calc/hist1913.cfm
6. The Economics of Housing Bubbles. Mark Thornton. http://mises.org/journals/scholar/Thornton13.pdf

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (50 kommenttia)

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

Hillitty ja asianmukainen teksti, kiitos tästä.

Tauno O. Mehtälä

Siis sääntely on kokonaan purettava ja annettava vapaan kilpailun hoitaa pankki- ja finanssisektorin tulevaisuuden ongelmat.

Onko tämä Edistyspuolueen ja (uus?)liberaalien ohjelma?

Kuvaan kuulunee myös, että näiden toimijat vapautetaan jo etukäteen rikosoikeudellisesta vastuusta, kuten nyt EVMn tapauksessa tunnutaan tehtävänkin.

Edistyspuolue kutsunee Koiviston konklaavin isän kunniajäsenekseen?

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Siis sääntely on kokonaan purettava ja annettava vapaan kilpailun hoitaa pankki- ja finanssisektorin tulevaisuuden ongelmat.

Sanoisin ennemmin niin, että sääntely on purettava jotta pankki- ja finanssisektori voidaan altistaa kuluttajien toteuttamaan valvontaan. Yritykset voivat aina lobata virkamiehet ja kääntää kaiken sääntelyn omaksi edukseen tavallisten ihmisten kustannuksella. Se ei ole mahdollista mikäli yritykset altistetaan kilpailulle.

Ei ruokakauppojakaan säännellä siinä mielessä, että joku valtion virkamies kiertäisi kaikki kaupat ja varmistaisi, että niissä on riittävästi ruokaa. Silti kukaan ei Suomessa kuole nälkään ja ruokaa riittää kaikille, vaikka koko ruuantuotanto ja -jakelu perustuu markkinataloudelle (maataloustukia ja muita vastaavia toki lukuunottamatta). Ruokakaupat eivät olleet vaarassa kaatua, koska ne alkoivat ottaa liian suuria riskejä. Miksi tällaiset ongelmat koskevat vain pankkisektoria? Johtuisiko siitä, että valtion sääntely kannustaa tähän.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Onko tämä Edistyspuolueen ja (uus?)liberaalien ohjelma?

Kyllä, Edistyspuolueen virallinen kanta on, että:

"On kuitenkin korostettava, ettemme kannata pankkisektorin sääntelyn lisäämistä. Päinvastoin pidämme pankkien tiukkaa sääntelyä näiden ongelmien isona osatekijänä. Pankkisektorin sääntely on vähentänyt kuluttajien valinnanvapautta ja tehnyt pankeista suuria, poliittisestikin vaikutusvaltaisia jättiyrityksiä. Ratkaisu tähän ei ole sääntelyn lisääminen tai sen muodon muuttaminen, vaan alan vapauttaminen kilpailulle. Tämä antaisi kuluttajille suuremman valinnanvapauden, pienentäisi pankkien kokoa ja pakottaisi pankit kilpailemaan keskenään myös asiakkaidensa luottamuksesta."
http://edistyspuolue.fi/edistyspuolue-kannat/#Pank...

>Kuvaan kuulunee myös, että näiden toimijat vapautetaan jo etukäteen rikosoikeudellisesta vastuusta, kuten nyt EVMn tapauksessa tunnutaan tehtävänkin.

Ei tietenkään kuulu. Ihmisillä kuten yrityksilläkin tulee luonnollisesti olla vastuu teoistaan. Ja jos ajatellaan EVM:ää eli Euroopan Vakausmekanismia, sillä ei ole mitään tekemistä markkinatalouden tai vapaan kilpailun kanssa.

Päinvastoin, jos markkinatalous tarkoittaa ihmisten oikeutta omistaa tuotantovälineitä ja käydä keskenään huomattavan vapaasti kauppaa ja sosialismi tarkoittaa tuotantovälineiden valtiollista omistusta ja kaupankäynnin rajoittamista yhteisen hyvän nimissä, EVM on selvästi enemmän sosialistinen kuin markkinatalouteen kuuluva järjestelmä. Tietysti voi aina väitellä siitä toimiiko EVM "yhteisen hyvän" nimissä mutta tällainen väittely on täysin oleellista, koska jonkin "yhteisen hyvän" määrittely on niin vaikeaa, että sitä voidaan aina tulkita miten halutaan.

Ja kun arkielämän realiteetit ovat, että mitä enemmän virkamiehillä ja poliitikoilla on valtaa, sen pidemmät jonot lobbareista heidän toimistojen ovien taakse muodostuu, on täysin itsestään selvää, että yhteisen hyvän nimissä annetaan tukipaketteja juuri suuryritysten pelastamiseksi, koska niillä on varaa palkata parhaat lobbarit. Tämä on todellinen ongelma mutta tämä ei ole markkinatalouden ongelma.

T.P. Sirviö

"Ongelmavyyhti on laaja ja monimutkainen mutta keskeiseksi tekijäksi muodustuu selvästi talouden, ennenkaikkea rahoitusmarkkinoiden keskusjohtoinen sääntely."

Tästä lauseesta kuvastuu kaikkein parhaiten dogmaattinen markkinauskovaisuus.

Olisikohan asia kuitenkin juuri päin vastoin. Nimenomaisesti rahoitusmarkkinoiden säännöstelyn purkaminen aiheutti tämän kriisin.
Mutta eipä mitiä, ehkäpä rahan painamisenkin voisi vielä antaa sijoituspankkien tehtäväksi. Ugh.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Olisikohan asia kuitenkin juuri päin vastoin. Nimenomaisesti rahoitusmarkkinoiden säännöstelyn purkaminen aiheutti tämän kriisin.

Luitko kirjoitukseni?

T.P. Sirviö

Juu, kyllä luin ja olen tästä jopa samaa mieltä: "Ja pelkään, että uudet siemenet ovat jälleen itämässä."

Vaikka kirjoituksessasi oli paljon asiaa, johtopäätöksemme rahoitusmarkkinoiden ongelmista ovat kuitenkin päinvastaiset.

Nythän sairaita rahoitusmarkkinoita (ja näitä, aivan oikein, mainitsemiasi ylisuuria rahoituslaitoksia) pyritään pitämään väkisin pystyssä sen sijaan, että mietittäisiin tai oikeastaan uskallettaisiin sanoa, miten selkeästi järjestelmäkriisiin ajautuneisiin rahoitusmarkkinoihin saataisiin jotain tolkkua.

Niin. Tolkkua - sääntelyä.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Niin. Tolkkua - sääntelyä.

Jos aikuinen ihminen haluaa lainata toiselta rahaa ostakseen kolmannelta osapuolelta vaikkapa asunnon, kerrotko millä tavalla haluaisit valtion puuttuvan tähän? Ja miksi valtion pitäisi ylipäänsä puuttua tähän, niin kauan kuin ketään kaupan osapuolista ei huijata tai ulkopuolisille ei aiheudu selvää haittaa?

T.P. Sirviö

Näppärästi suurista rahoituslaitoksista yksittäisiin asuntolainoihin ja vastakysymyksiin. Pysytäänpäs asiassa.

Kerro vaikka, mitäs näille "ylisuurille" rahoituslaitoksille pitäisi oikein tehdä? Pidetään pystyssä vaikka väkisin, annetaan kaatua, jotain muuta? Sinulla kun on selvä käsitys tästä ongelmasta, voit sen varmaan perustellakin.

Muuten, tuosta asuntolainaongelmasta - ongelmana Yhdysvalloissa käsittääkseni oli se, että näitä asuntolainoja alettiin paketoida ja kaupata sitten edelleen rahoitusmarkkinoilla. Tehtiin paperikauppaa, jossa loppujen lopuksi huomattiin, ettei näillä papereilla olekaan mitään tekemistä sen alkuperäisen asunnon arvon kanssa. Kusetus on sana, jolla tällaista toimintaa on tapana kutsua. Olenko ihan väärässä.

Joo, kerro lisää vaikka siitä, miten tai oikeastaan miksi tässä oikein näin sitten kävi. Ja se paha valtio ja se paha säätely tai kannustus (tässä tapauksessa). Unohda se nyt tässä kohtaa - keskity niihin vaipaiden rahoitusmarkkinoiden järkeviin toimijoihin.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Näppärästi suurista rahoituslaitoksista yksittäisiin asuntolainoihin ja vastakysymyksiin. Pysytäänpäs asiassa.

Kysymys on ainoastaan mittakaavasta. Jos haluat säännellä pankkien lainanantoa, miksi et kerro millä tavoin haluat valtion puuttuvan esittämääni esimerkkitapaukseen?

>Kerro vaikka, mitäs näille "ylisuurille" rahoituslaitoksille pitäisi oikein tehdä? Pidetään pystyssä vaikka väkisin, annetaan kaatua, jotain muuta? Sinulla kun on selvä käsitys tästä ongelmasta, voit sen varmaan perustellakin.

Vapautetaan pankkisektori purkamalla sääntelyä ja annetaan huonosti toimivien yritysten kaatua.

Jos alamme kattamaan huonosti toimivien yritysten tappioita verorahoista, vääristämme markkinoita palkitsemalla huonoja yrityksiä huonosta tuloksesta, sekä luomme ns. moraalikadon, jossa yrityksille alkaa muodostua taloudellinen motiivi ottaa mahdollisimman suuria riskejä, koska valtio takaa tappiot mutta voitot ovat yksityisiä.

>Muuten, tuosta asuntolainaongelmasta - ongelmana Yhdysvalloissa käsittääkseni oli se, että näitä asuntolainoja alettiin paketoida ja kaupata sitten edelleen rahoitusmarkkinoilla. Tehtiin paperikauppaa, jossa loppujen lopuksi huomattiin, ettei näillä papereilla olekaan mitään tekemistä sen alkuperäisen asunnon arvon kanssa. Kusetus on sana, jolla tällaista toimintaa on tapana kutsua. Olenko ihan väärässä.

Tämä paketointi on osa ongelmaa mutta ei poista sitä tosiasiaa, että valtio oli merkittävässä roolissa ongelman syntymisessä.

T.P. Sirviö

"Vapautetaan pankkisektori purkamalla sääntelyä ja annetaan huonosti toimivien yritysten kaatua."

Kiitos. Jäämme odottamaan "innolla" suurten eurooppalaisten rahoituslaitosten (ts. rahoitusjärjestelmän) kaatumista.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Kiitos. Jäämme odottamaan "innolla" suurten eurooppalaisten rahoituslaitosten (ts. rahoitusjärjestelmän) kaatumista.

Et muuten vieläkään vastannut kysymykseeni siitä, miten haluaisit valtion sääntelevän sitä jos ihminen ottaa toiselta lainan ja ostaa sillä kolmannelta osapuolelta asunnon.

T.P. Sirviö

Lyhyesti. Jos tämä lainanantaja on pankki, niin monin tavoin. Aloitetaan vaikka siitä, että itse pankilla täytyy olla tietty määrä reaalista varallisuutta antamansa lainan takeeksi. Kuinka paljon, se on sopimuskysymys. Ja ehkäpä se on niin, että niiden ongelmien ehkäisemiseksi tärkeää on ennen kaikkea se, mitä pankki näillä lainapapereilla saa tehdä. Sekin on sopimuskysymys.

En luonnollisestikaan ole asiantuntija siinä, millaisia näiden sopimusten (ts. lakien ja kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita säätelevien sopimusten) pitäisi yksityiskohtaisesti olla. Selvää minulle sen sijaan on se, että nimenomaisesti heikosti säädellyssä/valvotussa johdannaiskaupassa piilee niitä järjestelmällisiä ongelmia, miksi tämä löysässä hirressä roikkuminen Euroopassa vaan jatkuu ja jatkuu, eikä rahoitusmarkkinoille löydy sitä toivottua tasapainoa.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Lyhyesti. Jos tämä lainanantaja on pankki, niin monin tavoin.

Miksi haluat kohdella yritystä eri tavalla lainan antajana kuin tavallista, yksityistä ihmistä?

>Aloitetaan vaikka siitä, että itse pankilla täytyy olla tietty määrä reaalista varallisuutta antamansa lainan takeeksi.

Yrityksen ei luonnollisesti voi antaa lainaksi rahaa, ellei se jo omista tätä rahaa. Näin ei tosin ole nykyjärjestelmässä, jossa valtio on antanut yksityisille pankeille luvan luoda lisää rahaa luotonlaajennuksen muodossa.

>En luonnollisestikaan ole asiantuntija siinä, millaisia näiden sopimusten (ts. lakien ja kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita säätelevien sopimusten) pitäisi yksityiskohtaisesti olla.

Miksi näiden sopimusten pitäisi olla ylhäältä käsin määrättyjä eikä pankin ja asiakkaan välisiä?

>Selvää minulle sen sijaan on se, että nimenomaisesti heikosti säädellyssä/valvotussa johdannaiskaupassa piilee niitä järjestelmällisiä ongelmia, miksi tämä löysässä hirressä roikkuminen Euroopassa vaan jatkuu ja jatkuu, eikä rahoitusmarkkinoille löydy sitä toivottua tasapainoa.

Edellisestä laajasta pankkikriisistä 1930-luvulla lähtien Euroopassa on luotu niin monta talouden sääntelylakia, että tulostettuna tämä paperipino ylettyisi varmasti jo kuuhun asti. Mihin planeetalle asti ulottuva sääntelypino riittäisi estämään lamoja, koska nykyinenkään sääntelymäärä ei siihen tunnu riittävän?

Vai onko kyse siitä, että sääntely on juuri ongelman ydin ja syy?

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Flemming:

Mitä olisit mieltä sellaisesta rahajärjestelmästä, jossa valtio painaisi joka vuosi rahaa 2% lisää olemassaolevaan rahakantaan ja tämä raha tulisi talouteen poliisin ja armeijan toimintaan sijoitettujen määrärahojen kautta?

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

Tietänet, että tämä ehdotus oli Milton Friedmanin idea? Hänen mukaansa valtion tulisi painaa rahaa joka vuosi vähintään 2% lisää ja enintään (muistaakseni) 5%, koska liian pieni rahamäärän lisäys aiheuttaa taantumia ja liina suuri aiheuttaa kuplia.

Minusta tämä on periaatteessa ihan hyvä idea, koska siinä rahan painamista edes johdonmukaisesti rajoitetaan. Jos vaihtoehtoina olisi nykyjärjestelmä tai tämä ehdotettu järjestelmä, olisin heti valmis vaihtamaan.

Mutta vaikka idea on itsessään varmasti monelta osin hyvä, se on kuitenkin vain toisenlainen tapa johtaa taloutta ylhäältä käsin. Tämä tarkoittaa, että sama järjestelmä pakotetaan kaikille. Miksi näin pitäisi tehdä ja mikä moraalinen oikeutus edes demokraattisesti valituilla päättäjillä on tehdä niin? Parempi ratkaisu olisi vapauttaa pankkisektori ja antaa pankkien kilpailla ihmisten luottamuksesta ja antaa eri valuuttoja ja maksutapoja syntyä vapaasti. Tällöin ihmiset voivat päättää minkälaista järjestelmää he itse haluavat käyttää, eikä niin, että joku viisas suunnittelija tekee nämä päätökset ihmisten puolesta.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tietänet, että tämä ehdotus oli Milton Friedmanin idea?

Friedmanin idea, kyllä.

Mutta vaikka idea on itsessään varmasti monelta osin hyvä, se on kuitenkin vain toisenlainen tapa johtaa taloutta ylhäältä käsin.

Kyseessähän olisi järjestelmä, joka ei antaisi tilaa politiikalle ja poliitikoille.

Miksi näin pitäisi tehdä ja mikä moraalinen oikeutus edes demokraattisesti valituilla päättäjillä on tehdä niin?

Mikä oikeus demokraattisesti valituilla pättäjillä on ylipäätänsä säätää mitään lakeja? Miksi ei ihmiset voisiv valita yksityistä oikeutta?

No itse asiassa ihmiset voivat. Koska Suomen valtiolla on yksipuolinen oikeus säätää Suomen maassa lakeja ja kantaa veroja, on tästä pääteltävissä, että valtio omistaa täällä kaiken. Ei oikeassa omistamisessa olla tilivelvollisia kuin itselleen. Jos jollakin on oma tontti, ei kenelläkään ole oikeutta laeilla rajoittaa tällä tontillta tapahtuvaa toimintaa tai kantaa veroja. Suomen valtio omistaa kaiken, koska täällä ei yksikään yksityinen omista ehdoitta mitään.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Kyseessähän olisi järjestelmä, joka ei antaisi tilaa politiikalle ja poliitikoille.

Totta mutta silti se olisi talouden ja ihmisten ohjailemista ylhäältä käsin, ja saman järjestelmän pakottamista kaikille. Mitä jos järjestelmässä onkin jokin ennalta näkemätön haittavaikutus? Tällöin kaikki kansalaiset ovat sen maksajina vain, koska kaikki pakotettiin samaan järjestelmään.

>Mikä oikeus demokraattisesti valituilla pättäjillä on ylipäätänsä säätää mitään lakeja? Miksi ei ihmiset voisiv valita yksityistä oikeutta?

Demokraattisesti pitäisi päättää yhteisistä asioita mutta kaikki asiat eivät ole yhteisiä. Esimerkiksi se miten kaksi aikuista ihmistä käyvät keskenään kauppaa (kunhan eivät aiheuta haittaa muille), ei pitäisi kuulua valtiolle.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Demokraattisesti pitäisi päättää yhteisistä asioita mutta kaikki asiat eivät ole yhteisiä. Esimerkiksi se miten kaksi aikuista ihmistä käyvät keskenään kauppaa (kunhan eivät aiheuta haittaa muille), ei pitäisi kuulua valtiolle.

Mitäs mieltä olet päästöistä ilmaan, jos se vaikuttaa muihin ihmisiin? Onko tehtaalla tai autoilijalla oikeus päästää ilmaan kaasuja, jotka ajautuvat tontilleni, jos koen niiden olevan haitallisia?

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Mitäs mieltä olet päästöistä ilmaan, jos se vaikuttaa muihin ihmisiin? Onko tehtaalla tai autoilijalla oikeus päästää ilmaan kaasuja, jotka ajautuvat tontilleni, jos koen niiden olevan haitallisia?

Ihmisten tulee olla vapaita käymään keskenään kauppaa, keskenään sopimin hinnoin ja ehdoin kunhan eivät aiheuta haittaa muille. Mikäli rakennat tehtaan ja se saastuttaa naapurisi tonttia, sinun pitää luonnollisesti olla täysimääräisesti korvausvelvollinen tekemästäsi haitasta.

Mikäli haitta kohdistuu vain pieneen ihmisjoukkoon, joudut korvaamaan haitan suoraan heille. Mikäli haitta kohdistuu laajaan joukkoon, valtiolla on mielestäni rooli toimia luonnon suojelijana ja esimerkiksi verottaa saastuttamista. Tämä luo taloudellisen motiivin luonnon puhtaana pitämiseen ja edesauttaa puhtaamma teknologian kehittämistä.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Mikäli haitta kohdistuu vain pieneen ihmisjoukkoon, joudut korvaamaan haitan suoraan heille. Mikäli haitta kohdistuu laajaan joukkoon, valtiolla on mielestäni rooli toimia luonnon suojelijana ja esimerkiksi verottaa saastuttamista. Tämä luo taloudellisen motiivin luonnon puhtaana pitämiseen ja edesauttaa puhtaamma teknologian kehittämistä.

Kukas on se diktaattori joka määrää sopivan korvauksen? Kollektiiviko? Eikös ole jo moneen kertaan todistettu liberaalien kesken, että kollektiivi on mitä huonoin oikeuden antaja ja päätöksen tekijä?

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

On lähestulkoon tarpeetonta lisätä rahakantaa, mutta jos niin tehdään, niin mitä mieltä olet ajatuksesta, että rahaa annetaan korkona niille, joilla sitä on? Silloinhan rahan lisäys ei ole pois kenenkään ostovoimasta.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

Olen samaa mieltä, ei ole syytä painaa lisää rahaa. Se ei maagisesti stimuloi taloutta tai synnytä kysyntää.

Jos rahaa kuitenkin painettaisiin vaikka Friedmanin ehdotuksen mukaisesti, en osaa sanoa mikä olisi järkevin tapa laskea uusi raha liikkeelle. Kaikissa tavoissa on varmasti hyvät ja huonot puolensa.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Voisiko rahakannan lisäys kuitenkin suojella jossain määrin esim. pientä talousaluetta siltä, että pääomarikkaat spekulantit hankkivat paljon valuuttaa jemmaan, joka synnyttää kysyntälaman ja hintojen laskun ja sitten tämän jälkeen ostavat halvoilla hinnoilla kiinteistöjä ja osakkeita? Jos jollakin yksittäisellä taholla tai kartellilla on merkittävä osuus kaikesta rahakannasta jatkuvasti hallussaan, sille syntyy valta aikaansaada talouden suhdanteita ja hyötyä niistä.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Voisiko rahakannan lisäys kuitenkin suojella jossain määrin esim. pientä talousaluetta siltä, että pääomarikkaat spekulantit hankkivat paljon valuuttaa jemmaan, joka synnyttää kysyntälaman ja hintojen laskun ja sitten tämän jälkeen ostavat halvoilla hinnoilla kiinteistöjä ja osakkeita? Jos jollakin yksittäisellä taholla tai kartellilla on merkittävä osuus kaikesta rahakannasta jatkuvasti hallussaan, sille syntyy valta aikaansaada talouden suhdanteita ja hyötyä niistä.

2 prosentin vuotuinen rahakannan lisäys ei merkittävästi auttaisi tällaisessa kuvitteellisessa tilanteessa.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Niin, ja hyvä teksti!

Keskusjohtoisesti aikaansaatu ylisuuri velkaantuminen on olettanut, että ihmisten velkaantuminen saa heidät tulevaisuudessa tuottamaan enemmän ja enemmän (tai peräti säästämään, jota ei kuitenkaan haluta). On oletettu, että esim. pienituloisten tuottavuus lähtisi jostain kumman syystä valtavaan nousuun, jolla he saisivat asuntolainansa maksetuksi. Tämähän ei tietystikään useimmissa tapauksissa pidä paikkansa.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Keskusjohtoisesti aikaansaatu ylisuuri velkaantuminen on olettanut, että ihmisten velkaantuminen saa heidät tulevaisuudessa tuottamaan enemmän ja enemmän (tai peräti säästämään, jota ei kuitenkaan haluta)

Säästämisessä ei vastoin yleistä väärinkäsitystä ole mitään vikaa, päinvastoin. Säästäminen tarkoittaa käytännössä rahan pitämistä pankkitilillä, jolloin pankki käyttää nuo rahat investointeihin. Säästetty raha ei ole pois keneltäkään.

Vaikka säästäminen tarkoittaisi rahan laittamista kirjaimellisesti sukanvarteen, ei sekään olisi välttämättä huono idea. Jos ihminen kokee, että mikään yritys ei tuota hyödykkeitä, joita hän tarvitsee, tällöin hänen on järkevää olla antamatta rahojaan näille yrityksille ja hänen kannattaa pitää rahansa sukanvarressa. Tällöin yritysten on pakko parantaa toimintaansa ja saada tuotteensa ja palvelunsa vastaamaan paremmin ihmisten tarpeita. Kuluttaminen vain kuluttamisen vuoksi on järjetöntä ja vääristää markkinoita.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Siis, olemme säästämisen suhteen samoilla linjoilla. Käsititkö eri tavalla?

Ainakin vielä 60-luvulla säästämistä pidettiin hyveenä. Mitä lie tässä välillä sitte tapahtunut? Miten talouskasvu oli nykypäättäjien mielestä ylipäätänsä tuolloin mahdollista?

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Siis, olemme säästämisen suhteen samoilla linjoilla. Käsititkö eri tavalla?

Olemme ilmeisesti samaa mieltä, eli säästäsen syyttäminen talouden hiljentymisestä on tyhmää.

>Ainakin vielä 60-luvulla säästämistä pidettiin hyveenä. Mitä lie tässä välillä sitte tapahtunut? Miten talouskasvu oli nykypäättäjien mielestä ylipäätänsä tuolloin mahdollista?

Ylipäänsä on typerää, että päättäjillä on niin palava halu määräillä miten ihmisten pitäisi rahojaan käyttää. "Säästäkää niin autatte kansantaloutta!" "Kuluttakaa niin tuette taloutta!" "Ostakaa suomalaista niin tuette Suomea!" ja niin edelleen.

Panu Horsmalahti

"Pankkien intressissä ei koskaan ole ottaa liian suuria riskejä, tai lainata rahaa ihmisille, jotka eivät ehkä pysty maksamaan takaisin lainaansa."

Tottakai voi olla. Toimitusjohtajalla, jolla on operatiivinen valta pankkien toimintaan, voi tehdä pankille äärimmäisen huonoja päätöksiä, kunhan varmistaa että saa itse 500 miljoonan dollarin bonukset, jonka jälkeen voi erota pankin johdosta.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

Kirjoittaessani yrityksistä, tarkoitin luonnollisesti yritysten omistajia, en yksittäisiä työntekijöitä kuten toimitusjohtajaa.

Hienoa jos tämä oli ainoa kritisoitava kohta :)

Panu Horsmalahti

Ei ollut, kyllä tekstissäsi on paljon kritisoitavaa. Konsensus kuitenkin on, että pankkisektoria (kokonaisuutena) dereguloitiin, mutta väität tätä konsensusta vääräksi anekdooteilla. En kuitenkaan ehdi ainakaan juuri nyt kritisoida tekstiä tarkemmin.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Ei ollut, kyllä tekstissäsi on paljon kritisoitavaa. Konsensus kuitenkin on, että pankkisektoria (kokonaisuutena) dereguloitiin, mutta väität tätä konsensusta vääräksi anekdooteilla.

Konsensus myös on, että auton koeajaminen saattaa joskus paljastaa siinä piileviä vikoja. Mutta se ei tarkoita, että koeajo synnytti nuo viat autoon ;)

Panu Horsmalahti

Tunnustatko siis, että pankkisektoria kokonaisuuten dereguloitiin?

Tauno O. Mehtälä

Oletko ihan aikuisen oikeasti sitä mieltä, että pankkien ja finanssilaitosten irreaaliseen kuplanluontiin kannustavat sisäiset kannusteet (optiot, bonukset jne) ovat valtioiden syytä?

Ja olisivatko reaalijärjen ulottumattomissa olevat erilaiset johdannaiset jääneet syntymättä, jos sektori eläisi "vapaassa markkinataloudessa"?

Ja pitäisikö pankkien Baselin vakavaraisuussäännökset purkaa välittömästi?

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Oletko ihan aikuisen oikeasti sitä mieltä, että pankkien ja finanssilaitosten irreaaliseen kuplanluontiin kannustavat sisäiset kannusteet (optiot, bonukset jne) ovat valtioiden syytä?

Pankkien sisäiset kannustimet tarkoittavat, että esimerkiksi pankinjohtajalle maksetaan bonuksia mikäli pankki tekee erityisen hyvän tuloksen. Tällaiset bonukset ovat pankin omistajien kannalta ongelmallisia mikäli bonusjärjestelmä ei ota huomioon riskinottoa, sillä muussa tapauksessa bonusjärjestelmä saattaa antaa pankin johtajille taloudellisen motiivin ottaa liian suuria riskejä, kuten Panu Horsmalahti hyvin kommentoi.

Mutta raamit kuplien luomiselle on valtion rakentamia, esimerkiksi korkosäännöstelyn kautta ja rahaa painamalla.

>Ja olisivatko reaalijärjen ulottumattomissa olevat erilaiset johdannaiset jääneet syntymättä, jos sektori eläisi "vapaassa markkinataloudessa"?

En usko, eiköhän johdannaiskauppa olisi silti syntynyt. Mutta kysymys on, että ketkä osallistuvat johdannaiskauppaan ja minkälaiseen sellaiseen.

Yksinkertaisimmillaan johdannaiskauppa on vain riskeiltä suojautumista. Johdannaisilla voidaan suojautua esimerkiksi valuuttariskiä vastaan, johdannaisia voidaan käyttää vakuutuksien tavoin sijoitusten turvaamiseksi.

Tämän lisäksi johdannaisilla voidaan lyödä vetoa markkinoiden suunnasta ja harrastaa muuta uhkapeliä.

Tällä hetkellä käsittääkseni esimerkiksi kaikki suomalaiset pankit harrastavat enemmän tai vähemmän molempia sijoitusomaisuudellaan, eikä asiakkailla ole tähän käytännössä mitään sanottavaa.

Vapaassa pankkijärjestelmässä meillä asiakkailla olisi suurempi vapaus valita, voisimme valita mitä haluamme pankkiin antamillamme rahoilla tehtävän. Toimiiko pankki vain rahan säilytyspaikkana tarjoten rahansiirtopalvelut ja maksukortin, vai toimiiko pankki maksimaalisen tuoton sijoituslaitoksena, joka uhkapelaa tallettajien rahat ja voittojen sattuessa maksaa tallettajille korkeaa korkoa.

>Ja pitäisikö pankkien Baselin vakavaraisuussäännökset purkaa välittömästi?

Miksi ei? Miksi ruokakaupoissa riittää ruokaa, vaikka yksikään viranomainen ei vaadi ruokakauppoja pitämään ruokatalletuksia vähintään X:n kilon verran hyllyillä joka hetkenä?

Tauno O. Mehtälä

Ruokakaupan ja pankkien rahakaupan vertaaminen haiskahtaa kusetukselta.

Eritoten, jos (ja uusliberalistisesti kun) pankeilta poistetaan vakavaraisuusvaatimukset, asiakkaan "myymä" eli tallettama raha jää koko lailla tuuliajolle. Ruokakaupassa rahalle saa sentään ruokavastineen.

Pankki keräisi siis edelleen talletuksia, mutta sen kykyä maksaa talletukset takaisin ei kontrolloisi mikään taho (muut kuin "me asiakkaat").

Valtion takaus talletuksille ei kai vapaassa markkinataloudessa tule kysymykseenkään?

Ja pankki voisi edelleen myydä osaltansa olematonta rahaa kirjoittelemalla lainapapereita. Tai myydä korkokontrollin ulkopuolella rahaa kuten nämä pikavippifirmat nyt tekevät.

Ihmisten hädänalaisesta tilasta tulisi avoin keinottelun kohde, jota se toki nytkin pitkälti on.

Saattaa hyvinkin olla Edistyspuolueen taivas, mutta siihen ei ole näkyvissä sanottavaa tungosta.

Kunhan nyt ensin saataisiin tämä kaupan kilpailukin edes välttävästi käyntiin. S-pankkihan kerää asiakkailtaan talletuksia, joita se käyttää mm. oman lähestyvän monopoliasemansa vahvistamiseksi. Miten tällaiseen pankkitoimintaan "meidän asiakkaiden" tulee suhtautua?

Edistyspuolueen taivasvaltiohan jättää nämäkin asiakkaiden talletukset vahtimatta. Miten käy, kun kauppa menee konkurssiin?

Suosittelen puolueenne nimen vaihtamista Hasardipuolueeksi.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Ruokakaupan ja pankkien rahakaupan vertaaminen haiskahtaa kusetukselta.

Miksi? Mikä tekee rahasta jotenkin erilaisen kuin ruuasta? Molemmat ovat hyödykkeitä, molempia ihmiset tarvitsevat ja molemmilla käydään kauppaa.

>Eritoten, jos (ja uusliberalistisesti kun) pankeilta poistetaan vakavaraisuusvaatimukset, asiakkaan "myymä" eli tallettama raha jää koko lailla tuuliajolle. Ruokakaupassa rahalle saa sentään ruokavastineen.
>Pankki keräisi siis edelleen talletuksia, mutta sen kykyä maksaa talletukset takaisin ei kontrolloisi mikään taho (muut kuin "me asiakkaat").

Ruokakaupasta saat vastikkeeksi ruokaa, koska sovitte kauppiaan kanssa näin. Pankista saat pankkitalletuksen ja se mitä se sisältää tulisi olla sinun ja pankin välinen asia. Tällä hetkellä valtio on se taho, joka määrittää mitä tuo talletus sisältää ja tällä hetkellä tuo reservivaatimus on hyvin pieni.

Vapaasti kilpailuilla markkinoilla syntyisi pankkeja, jotka todistaisivat asiakkaille luotettavuutensa tarjoamalla 100% reserviä.

>Valtion takaus talletuksille ei kai vapaassa markkinataloudessa tule kysymykseenkään?

Se olisi erittäin huono idea, koska tällöin jokin ryhmä voisi perustaa keskenään pankin ja sijoittaa rahansa erittäin riskialttiisti. Mikäli uhkapeli onnistuu, he saavat voitot, mikäli uhkapeli epäonnistuu, veronmaksajat maksavat heille ryhmän pääoman takaisin.

Vapaa pankkisektori ei ole yhteensopiva valtion talletustakauksien kanssa. Näiden sijaan pankit voisivat tietysti ottaa konkurssivakuutuksen, missä vakuutusyhtiö sitoutuu maksamaan X% talletuksista mikäli pankki tekee konkurssin. Tällöin vakuutusyhtiö luonnollisesti valvoisi pankin toimintaa omasta taloudellisesta motiivistaan.

>Ihmisten hädänalaisesta tilasta tulisi avoin keinottelun kohde, jota se toki nytkin pitkälti on.

En ymmärrä mitä ajat takaa. Kilpailun vapauttaminen ruuantuotannossa pelasti ihmishenkiä, koska markkinatalous pystyi tuottamaan ruokaa kaikille. Vastaavasti kilpailun vapauttaminen myös pankkisektorille loisi suuret määrät vaurautta ja vakautta.

>Kunhan nyt ensin saataisiin tämä kaupan kilpailukin edes välttävästi käyntiin. S-pankkihan kerää asiakkailtaan talletuksia, joita se käyttää mm. oman lähestyvän monopoliasemansa vahvistamiseksi. Miten tällaiseen pankkitoimintaan "meidän asiakkaiden" tulee suhtautua?

Valitettavasti meillä ei ole juurikaan varaa valita. Kiitos sääntelyn, myös tämä sektori on vain muutaman toimijan käsissä. Ruokakauppa-alan sääntelyä ylläpidetään esimerkiksi kaavoituksella. S- ja K-ryhmien miehet istuvat kuntien kaavoitusviranomaisina ja mikäli väärä firma haluaa rakentaa uuden ruokakaupan, sille ei sattumalta myönnetä rakennuslupaa. Esimerkiksi Lidlin toimintaa on haitattu näin vuosien ajan.

>Edistyspuolueen taivasvaltiohan jättää nämäkin asiakkaiden talletukset vahtimatta. Miten käy, kun kauppa menee konkurssiin?

Yrityksen asiakkuuteen liittyy aina riski yrityksen konkurssista. Miten käy jos sinulla on saatavia ruokakaupasta mutta se menee konkurssiin? Pitäisikö valtion taata myös ruokaostokset maksimissaan 100 leipäkiloon asti?

Tauno O. Mehtälä

JF: "Miksi? Mikä tekee rahasta jotenkin erilaisen kuin ruuasta? Molemmat ovat hyödykkeitä, molempia ihmiset tarvitsevat ja molemmilla käydään kauppaa."

Sitäpä kannattaisi uusliberalistien mietiskellä.

Oleellisin ero on juuri kaupan vastikkeessa.

Ruokakaupassa saat vastikkeeksi konkreettisen tavaran, jonka kunnon ja käypäisyyden pystyt jo ostohetkellä aistinvaraisesti arvioimaan. Ja jos menee pieleen, on palautusoikeus ja muu kuluttajasuoja tukenasi (toki kuluttajansuojakin olisi tuomittavaa uusliberalismissa?).

Rahakaupassa kaikki perustuu luottamukseen.

Kun jätät rahasi talletettavaksi, luotat siihen että saat sen myös luvatun koron kera takaisin halutessasi. Tätä luottamusta vahvistaa valtion takaus talletuksille tiettyyn rajaan saakka (paitsi siis uusliberalistien taivaassa).

Kun taas ostat rahaa eli nostat lainaa pankilta, joudut lakien sitomaan takaisinmaksuloukkuun, josta et vapaudu ennen kuin kuolemassa. Ja silloinkin perikunta monissa tapaukissa joutuu maksuvastuuseen.

Ja pankki ei todellakaan myy omistamaansa tavaraa eli rahaa. Se myy tyhjää ilmaa niin kuin Saksa taannoin Suomen valtion teleyhtiölle.

Tuo 100 % omavaraisuusaste osoitti sinut huumorimieheksi.

Ja tältä korkeaa luottamustasoa vaativalta rahakaupalta uusliberalistit ovat siis riisumassa luottamusta vahvistavat mekanismit (valtiontakaus, vakavaraisuuskontrolli jne).

Tasapaino löytyisi tässä ehkä jos lainan takaisinmaksukin määritellään vapaaehtoiseksi.

Ja raha sinällään on vain vaihdon väline, joita voidaan ajatella olevan muitakin.

Ruoka sen sijaan tyydyttää ihmisen perustarvetta, ilman sitä elämä ei jatku.

Mutta taloususkovaisille raha todellakin on jopa ruokaa tärkeämpi. Sellaisena se muistuttaa vakavaa addiktiota, joka saattaa tuhota ihmismielen.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Rahakaupassa kaikki perustuu luottamukseen.
>Kun jätät rahasi talletettavaksi, luotat siihen että saat sen myös luvatun koron kera takaisin halutessasi. Tätä luottamusta vahvistaa valtion takaus talletuksille tiettyyn rajaan saakka (paitsi siis uusliberalistien taivaassa).

Kysymys on lopulta siis siitä, luotatko ennemmin siihen, että pankkien valvontavalta on hajautettu ja usean eri toimijan käsissä vai siihen, että valtion virkamiehet ovat sängyssä pankkisektorin lobbareiden kanssa ja keskenään kyhäilevät aina tarpeen mukaan sopivimmat sääntelyt.

Minä luottaisin enemmän hajautettuun valtaan kuin harvain valtaan.

Tauno O. Mehtälä

JF: "Kysymys on lopulta siis siitä, luotatko ennemmin siihen, että pankkien valvontavalta on hajautettu ja usean eri toimijan käsissä vai siihen, että valtion virkamiehet ovat sängyssä pankkisektorin lobbareiden kanssa ja keskenään kyhäilevät aina tarpeen mukaan sopivimmat sääntelyt.

Minä luottaisin enemmän hajautettuun valtaan kuin harvain valtaan."

Tässä nyt menee valta ja sen kontrolli iloisesti sekaisin.

Jos se "valvontavalta" ja "hajautettu valta" = asiakkaiden (ja markkinoiden - vitsi vitsi) valtaa ja kontrollia, en luota siihen pätkän vertaa. Asiakas on ja pysyy alisteisessa asemassa rahaa pankilta lainatessaan, myös uusliberalistien taivaassa.

Sen sijaan luotan kyllä demokraattiseen vallankäyttöön, jolla mm. luodaan pitävät korruptiolait näiden sängyssäpiehtaroivien kuriinsaattamiseksi. Se ei kylläkään toiminut edes 2007 KMS-vaalien jälkimainingeissakaan, vaan puolueet saivat aikaiseksi löperön mukalain.

Ja nyt näyttää osa näistä kaikkein tyhmimmistä äänestävän presidentiksi Kymppitonnin Salea, joka oli ostettavissa samaisissa KMS-bileissä kymppitonnilla Kyösti Kakkosen vuorineuvostittelin taakse.

Täällä on esitetty asiallisiakin arvioita nykyisen finanssijärjestelmän sairaskertomuksiksi (mm. Antti Ronkainen) ja mm. Attac on tehnyt hyvää työtä. Globaali varainsiirtovero siintelee jo silmissä (alkuun lähtö eurooppatasolla), ja se jos mikä riittävän suurena on hillitsemässä spekulatiivisia rahanliikkeitä ja liikuttajia.

Miusa U

Jos valtio kuittaa tappiot veronmaksajien rahoilla, se luo pankille ja toimitusjohtajalle kannustimen ottaa liikaa riskejä. Ellei, omistajien kannattaa tehdä johtajille kannustimet, joilla he ottavat vain järkeviä riskejä.

Mikäli omistajat tekevät virheitä kannustimissa, he menettävät rahojaan ja lopulta markkinoitaan sellaisille yrityksille ja omistajille, jotka osaavat tehdä parempia kannustimia. Tämä kannustaa ottamaan opiksi virheistään ja kannustamaan paremmin sen lisäksi, että se siirtää rahat tehokkaampaan käyttöön.

Miusa U

Taloudessa kaikki ei perustu luottamukseen, vaan esimerkiksi oman pääoman määrä ja riskipitoisuus, velkaantuneisuus, organisaatio, työntekijät ja monet muut tekijät vaikuttavat siihen, miten jotakin velkapaperia arvostetaan.

Ratkaisevaa on riskikorjattu tuleva tulo. Sen mukaan arvopaperit hinnoitellaan. Jos kutsut sen laskemista pelkäksi luottamukseksi, niin silloin käytät sanaa luottamus tautologisella tavalla, joka ei kerro mistään mitään.

Kun ostan kaupasta tuotteen, hinnoittelen senkin riskokorjatun tulevan hyötyni perusteella. Voi olla, että hukkaan tuotteen matkalla tai se ehtii pilaantua, ennen kuin muistan käyttää sen, tai tulen käyttäneeksi sen gastronomisesti epäonnistuneesti.

Kaikki kaupankäynti on siis riskispekulaatiota epävarmuuksilla, eikä vastineesta ehkä ole mitään hyötyä. Silti on paras sallia se kaupankäynti, jonka suostuvaiset aikuiset keskenään tekevät, vaikka sitten kaupattaisiin lainoja. Eivät ne ole katteettomia lupauksia, koska niissä luvataan nimenomaan, että maksetaan takaisin, jos pankki ei tee konkurssia, ja jos tekee, saa sitten velkojana osuutensa konkurssipesästä.

Tauno O. Mehtälä

Miusa U: "Eivät ne ole katteettomia lupauksia, koska niissä luvataan nimenomaan, että maksetaan takaisin, jos pankki ei tee konkurssia, ja jos tekee, saa sitten velkojana osuutensa konkurssipesästä."

Kerta kaikkiaan mahtavaa!

Saamme siis tallettaessamme rahamme pankkiin tässä uusliberalistisessa taivaassa (jossa valtiontakausta talletuksille ei ole, enempää kuin pankkien vakavaraisuuskontrolliakaan) sentään oikeuden hakea velkojana osuuttamme pankin konkurssipesästä.

Ehkäpä tämän idioottimaisen lausuman kruunaa ehdoton lupaus "saa sitten velkojana osuutensa konkurssipesästä".

Velkojat kun tunnetusti saavat aina saatavansa korkoineen konkurssipesistä.

Yrittäkää ihmeessä hakeutua reaalimaailman tervejärkisten pariin tuosta virtuaalimaailmastanne.

Miusa U

Tauno, hieman samaan tapaan pankin antamat asuntolainatkin toimivat - ja optiot: suostuvaiset aikuiset tekevät sopimuksen siitä, että saavat tietyin ehdoin rahansa takaisin - ei täydellä varmuudella. Sama koskee sitä, kun talletan rahoja pankkiin: siinä teen sopimuksen, että saan rahani takaisin, jos pankki pysyy pystyssä, ja muussa tapauksessa vain osuuteni konkurssipesästä, mikä voi olla 0 euroa. Tervetuloa reaalimaailmaan virtuaalimaailmastasi.

Tauno O. Mehtälä

Wikipedia kuvaa minun elämääni reaalimaailmaa seuraavasti:

"Talletuspaon estämiseksi valtio tai viranomaisten valvoma erillinen rahasto usein takaa pankkitalletukset osittain tai jopa kokonaan. Tällä hetkellä talletussuoja takaa Suomessa pankkitalletuksen 100 000 euroon saakka tietyin edellytyksin. Takaus on pankkiryhmäkohtainen, joten sama tallettaja voi saada suuremman turvan hajauttamalla varojaan eri pankkeihin. Suomessa toimivaan ulkomaiseen pankkiin talletettaessa tallettajan on myös syytä tarkistaa minkä maan talletussuojan piiriin kyseinen pankki kuuluu. Talletussuoja vaihtelee maittain ja voi olla suomalaista talletussuojaa suurempi tai pienempi.

Pankeille asetetaan myös vakavaraisuusvaatimukset, joiden tulisi hillitä mahdollisen paniikin syntymistä tallettajissa. Talletuspaon syyt vaihtelevat, mutta yleensä taustalla on mikä tahansa tieto talletuksen riskipitoisuuden kasvusta."

Tämä Suomen valtion takaama 100 000 euron talletussuoja riittää minulle mainiosti, talletuksia ei tarvitse edes hajauttaa useaan pankkiin. Ja sitä vahvistaa vielä pankkien vakavaraisuusvaatimukset.

Näitä kumpiakaan ei ole olemassakaan teidän uusliberalistisessa virtuaalimaailmassanne.

Ja täällä reaalimaailmassa asuntolainoille vaaditaan turvaavat vakuudet, ei pelkästään "suostuvaisten aikuisten tekemää sopimusta siitä, että saavat tietyin ehdoin rahansa takaisin - ei täydellä varmuudella".

Toki tältä osin lähinnä uusliberalistisesti toimivassa USAssa harjoitettiin pankkien toimesta toisenlaista käytäntöä, jossa kontrolloimattoman kuplanrakentelun tyyliin neolibjohdannaisilla maustettuna kehitettiin globaali finanssikriisi, jolloin rahat jäivät todella saamatta takaisin.

Olettaisin, että siellä olivat sopimuksia tekemässä suostuvaiset aikuiset.

Miusa U

Asuntolainojen vakuusvaatimukset riippuvat tapauksesta, ja aivan viime vuosikymmeninäkin on usein käynyt niin, että pankit ovat tehneet tappioita asuntolainoistakin, Suomessakin. Mainitsemasi talletussuoja on vain osittainen koskee suomalaisia pankkeja, mutta suomalaiset tallettavat muihinkin pankkeihin rahojaan.

Olennaista on, että talletus on vapaaehtoinen sopimus tietyin ehdoin, ja kun sopimusta ei tehdä aseella uhattuna tms., sopimus ei lähtökohtaisesti ole epäreilu, etkä esittänyt hyviä syitä, miksi olisi muutenkaan.

USA:ssa oli kymmeniätuhansia sääntelyviranomaisia, jotka poistivat ihmisten tervettä epäluuloa sijoituskohteista, valtion rahapolitiikka loi tietoisesti asuntokuplan ja Bush pakotti pankit lainaamaan myös luottokelvottomimmille. Vielä verohelpotuksin tuettiin kuplan syntyä. Jos noin raskas ja suuria tehokkuustappioita aiheuttava sääntely ei estä vaan aiheuttaa kriisin, olisiko järkevää poistaa typerin osa sääntelyä?

En ole ottanut kantaa sääntelyyn kokonaisuudessaan, kunhan nyt ainakin typerimmästä päästäisiin eroon.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset