Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Mon, 23 Feb 2015 09:57:27 +0200 fi Elintasopakolaisen puolustuspuheenvuoro http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187848-elintasopakolaisen-puolustuspuheenvuoro <p>Suomi on matkalla kohti perikatoa. Lisää holhousta, veroja ja pelastuspaketteja. Voit äänestää vaaleissa ja toivoa parasta - tai voit tehdä kuten minä ja äänestää jaloillasi.</p><p>&nbsp;</p><p>Hei!</p><p>Olen Jouni Flemming ja olen elintasopakolainen. Joku saattaa muistaa minut blogeistani, siitä kun yritin saada liberaalia Edistyspuoluetta takaisin puoluerekisteriin tai työstäni Liberaalit r.y:ssä.</p><p>&nbsp;</p><p>En ole poseerannut Talouselämän kannessa tai ollut verkostoitumassa Slushissa, mutta olen perustanut ensimmäisen yritykseni jo vuonna 2002, sittemmin olen perustanut tai johtanut yrityksia kolmella eri mantereella ja työllistänyt Suomessakin kymmeniä ihmistä. Valitettavasti nykyään en työllistä enää yhtään suomalaista, koska palkkaamisen sivukulut ovat liian korkeat ja byrokratia liian kallista.</p><p>&nbsp;</p><p>Mielestäni Suomi on menossa kovaa vauhtia perikatoon korkean verotuksen, mielettömien palkkauskustannusten, tiukkojen työehtojen, kafkamaisen sääntelyn ja poliitikkojen yleisen kyvyttömyyden vuoksi. Yritin aikani muuttaa suuntaa, mutta huomasin sen olevan toivotonta.</p><p>&nbsp;</p><p>Kyllästyneenä hakkaamaan päätäni seinään Suomessa lähdin ensin veropakolaiseksi Karibialle, jossa viihdyin noin puolitoista vuotta. Karibialla oli liian kuumaa, eikä hiekka varpaiden välissä ollut minun juttuni. Paikkanakin sellainen paratiisisaari on varsin pieni ja pitemmän päälle tylsä &ndash; margaritojen juomiseen rannalla kyllästyy aika nopeasti.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuonna 2013 muutin Thaimaahan ja löysin täältä kodin. Muutin Chiang Mai -nimiseen kaupunkiin. Se on Helsingin kokoinen kaupunki Pohjois-Thaimaassa, sopivan kaukana etelän pakettimatkakohteista ja massaturismista. Chiang Mai on juuri oikean kokoinen kaupunki, josta löytyy kaikki mitä voi kuvitella tarvitsevansa ja vieläpä edullisesti. Kuten lähes kaikkialla muuallakin maailmassa, täällä verotus on alhaisempaa kuin Suomessa ja kaikenlainen elämiseen, yrittämiseen ja työntekoon liittyvä byrokratia kevyempää.</p><p>&nbsp;</p><p>Minulta on kyselty muuttamiseen liittyviä käytännön asioista niin paljon, että päätin avata aiheesta nettisivut. Tein MuutaThaimaahan.fi -sivut, koska haluan auttaa muitakin suomalaisia näkemään Thaimaan vaihtoehtona Suomessa asumiselle, sekä tuoda Thaimaan esille muunakin kuin rantalomakohteena. Taustalla oleva idea on hyvin yksinkertainen: Jos teet töitä it-alalla, voit muuttaa tekemään työsi täältä käsin &ndash; asua mukavan lämpimässä maassa, parantaa omaa elintasoasi ja samalla vielä säästää rahaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Chiang Maihin on suomalaisen harvinaisen helppo kotiutua, koska täällä asuu jo tuhansia länsimaalaisia ja ainakin parisataa suomalaista, jotka pitävät aktiivisesti toisiinsa yhteyttä.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalaiset maksavat itsensä kipeiksi niin sanotun hyvinvointivaltion palveluista, kun vastaavan tai paremman turvan saa muualla paljon halvemmalla. Kävin juuri vähän aikaa sitten täällä yksityisellä lääkärillä. Sain ajan samalle päivälle &ndash; eli siis kävelin sisään sairaalaan ja odotin viitisen minuuttia, sairaala oli tuliterä, lääkäri puhui sujuvaa englantia ja koko lysti maksoi minulle vain muutaman kymmentä euroa. Jos kyseessä olisi ollut sairauden hoidosta tai tapaturmasta, tuokin lasku olisi tietysti mennyt vakuutuksestani, nyt maksoin sairaalamaksun itse.</p><p>&nbsp;</p><p>Laskin tässä juuri, että 2500 euroa kuukaudessa laskuttavalla yrittäjällä tai freelancerilla jää Thaimaassa kaikkien kiinteiden kulujen jälkeen vuoden aikana noin 13 000 euroa enemmän käteen kuin Suomessa, koska verot, sivukulut ja elinkustannukset ovat niin paljon alhaisemmat. Tekemällä muutaman vuoden töitä täällä kuka tahansa voi säästää riittävästi rahaa ostaakseen oman, velattoman asunnon eläkepäiviensä turvaksi. Muuttaminen on taloudellisesti kannattavaa myös tavalliselle palkansaajalle. Jos ansaitset vaikkapa 3000 euroa kuukaudessa ennen veroja, muuttamalla Thaimaahan säästät vuodessa helposti vähintään 5000 euroa &ndash; samalla parantaen elintasoasi ja nauttimalla enemmän elämstäsi.</p><p>&nbsp;</p><p>Monet ovat varmasti jo valmiina haukkumaan minua isänmaan petturiksi ja vaikka miksi, koska olen vienyt itseni, liiketoimintani ja veroni pois Suomesta. Minä näen asian täysin päinvastoin &ndash; äänestämällä vaaleissa et todennäköisesti saa aikaan mitään muutosta Suomen vallitsevaan järjestelmään mutta jos äänestät jaloillasi ja muutat pois Suomesta, se parantaa omaa asemaasi välittömästi ja tämän lisäksi se pakottaa suomalaiset päättäjät ennemmin tai myöhemmin korjaamaan suomalaisen hyvinvointivaltion valuviat.</p><p>&nbsp;</p><p>Mielestäni Suomesta on tullut paikka, jossa kenenkään yritteliään ja ahkeran ei enää kannata oleskella. Voit odottaa vaaleja ja toivoa, että juuri tällä kertaa se äänestyslappuseen huolellisesti kirjoittamasi numero vaikuttaa johonkin. Tai voit tehdä äänestyspäätöksen, joka vaikuttaa välittömästi - äänestä jaloillasi ja lompakollasi!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on matkalla kohti perikatoa. Lisää holhousta, veroja ja pelastuspaketteja. Voit äänestää vaaleissa ja toivoa parasta - tai voit tehdä kuten minä ja äänestää jaloillasi.

 

Hei!

Olen Jouni Flemming ja olen elintasopakolainen. Joku saattaa muistaa minut blogeistani, siitä kun yritin saada liberaalia Edistyspuoluetta takaisin puoluerekisteriin tai työstäni Liberaalit r.y:ssä.

 

En ole poseerannut Talouselämän kannessa tai ollut verkostoitumassa Slushissa, mutta olen perustanut ensimmäisen yritykseni jo vuonna 2002, sittemmin olen perustanut tai johtanut yrityksia kolmella eri mantereella ja työllistänyt Suomessakin kymmeniä ihmistä. Valitettavasti nykyään en työllistä enää yhtään suomalaista, koska palkkaamisen sivukulut ovat liian korkeat ja byrokratia liian kallista.

 

Mielestäni Suomi on menossa kovaa vauhtia perikatoon korkean verotuksen, mielettömien palkkauskustannusten, tiukkojen työehtojen, kafkamaisen sääntelyn ja poliitikkojen yleisen kyvyttömyyden vuoksi. Yritin aikani muuttaa suuntaa, mutta huomasin sen olevan toivotonta.

 

Kyllästyneenä hakkaamaan päätäni seinään Suomessa lähdin ensin veropakolaiseksi Karibialle, jossa viihdyin noin puolitoista vuotta. Karibialla oli liian kuumaa, eikä hiekka varpaiden välissä ollut minun juttuni. Paikkanakin sellainen paratiisisaari on varsin pieni ja pitemmän päälle tylsä – margaritojen juomiseen rannalla kyllästyy aika nopeasti.

 

Vuonna 2013 muutin Thaimaahan ja löysin täältä kodin. Muutin Chiang Mai -nimiseen kaupunkiin. Se on Helsingin kokoinen kaupunki Pohjois-Thaimaassa, sopivan kaukana etelän pakettimatkakohteista ja massaturismista. Chiang Mai on juuri oikean kokoinen kaupunki, josta löytyy kaikki mitä voi kuvitella tarvitsevansa ja vieläpä edullisesti. Kuten lähes kaikkialla muuallakin maailmassa, täällä verotus on alhaisempaa kuin Suomessa ja kaikenlainen elämiseen, yrittämiseen ja työntekoon liittyvä byrokratia kevyempää.

 

Minulta on kyselty muuttamiseen liittyviä käytännön asioista niin paljon, että päätin avata aiheesta nettisivut. Tein MuutaThaimaahan.fi -sivut, koska haluan auttaa muitakin suomalaisia näkemään Thaimaan vaihtoehtona Suomessa asumiselle, sekä tuoda Thaimaan esille muunakin kuin rantalomakohteena. Taustalla oleva idea on hyvin yksinkertainen: Jos teet töitä it-alalla, voit muuttaa tekemään työsi täältä käsin – asua mukavan lämpimässä maassa, parantaa omaa elintasoasi ja samalla vielä säästää rahaa.

 

Chiang Maihin on suomalaisen harvinaisen helppo kotiutua, koska täällä asuu jo tuhansia länsimaalaisia ja ainakin parisataa suomalaista, jotka pitävät aktiivisesti toisiinsa yhteyttä.

 

Suomalaiset maksavat itsensä kipeiksi niin sanotun hyvinvointivaltion palveluista, kun vastaavan tai paremman turvan saa muualla paljon halvemmalla. Kävin juuri vähän aikaa sitten täällä yksityisellä lääkärillä. Sain ajan samalle päivälle – eli siis kävelin sisään sairaalaan ja odotin viitisen minuuttia, sairaala oli tuliterä, lääkäri puhui sujuvaa englantia ja koko lysti maksoi minulle vain muutaman kymmentä euroa. Jos kyseessä olisi ollut sairauden hoidosta tai tapaturmasta, tuokin lasku olisi tietysti mennyt vakuutuksestani, nyt maksoin sairaalamaksun itse.

 

Laskin tässä juuri, että 2500 euroa kuukaudessa laskuttavalla yrittäjällä tai freelancerilla jää Thaimaassa kaikkien kiinteiden kulujen jälkeen vuoden aikana noin 13 000 euroa enemmän käteen kuin Suomessa, koska verot, sivukulut ja elinkustannukset ovat niin paljon alhaisemmat. Tekemällä muutaman vuoden töitä täällä kuka tahansa voi säästää riittävästi rahaa ostaakseen oman, velattoman asunnon eläkepäiviensä turvaksi. Muuttaminen on taloudellisesti kannattavaa myös tavalliselle palkansaajalle. Jos ansaitset vaikkapa 3000 euroa kuukaudessa ennen veroja, muuttamalla Thaimaahan säästät vuodessa helposti vähintään 5000 euroa – samalla parantaen elintasoasi ja nauttimalla enemmän elämstäsi.

 

Monet ovat varmasti jo valmiina haukkumaan minua isänmaan petturiksi ja vaikka miksi, koska olen vienyt itseni, liiketoimintani ja veroni pois Suomesta. Minä näen asian täysin päinvastoin – äänestämällä vaaleissa et todennäköisesti saa aikaan mitään muutosta Suomen vallitsevaan järjestelmään mutta jos äänestät jaloillasi ja muutat pois Suomesta, se parantaa omaa asemaasi välittömästi ja tämän lisäksi se pakottaa suomalaiset päättäjät ennemmin tai myöhemmin korjaamaan suomalaisen hyvinvointivaltion valuviat.

 

Mielestäni Suomesta on tullut paikka, jossa kenenkään yritteliään ja ahkeran ei enää kannata oleskella. Voit odottaa vaaleja ja toivoa, että juuri tällä kertaa se äänestyslappuseen huolellisesti kirjoittamasi numero vaikuttaa johonkin. Tai voit tehdä äänestyspäätöksen, joka vaikuttaa välittömästi - äänestä jaloillasi ja lompakollasi!

]]>
151 http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187848-elintasopakolaisen-puolustuspuheenvuoro#comments Eduskuntavaalit 2015 Holhous Hyvinvointivaltio Verotus Mon, 23 Feb 2015 07:57:27 +0000 Jouni Flemming http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187848-elintasopakolaisen-puolustuspuheenvuoro
Eroaisitko hyvinvointivaltiosta? http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159210-eroaisitko-hyvinvointivaltiosta <p>Julkaisin muutama päivä sitten <a href="http://www.eroahyvinvointivaltiosta.fi" title="www.eroahyvinvointivaltiosta.fi">www.eroahyvinvointivaltiosta.fi</a> -palvelun. Tähän mennessä yli 300 ihmistä on ilmoittanut haluavansa erota. Kyllä, me olemme pieni ja marginaalinen vähemmistö - mutta kuuluuko vähemmistöjen oikeuksien polkeminen sivistysvaltioon?</p><p>&nbsp;</p> <p>Moni pitää hyvinvointivaltiota kalliina, huonosti toimivana ja ihmisiä holhoavana. Ehkä sinusta hyvinvointivaltio on loistoidea.</p><p>&nbsp;</p> <p>Mutta onko se kuitenkaan niin loistava idea, että kaikki on pakotettava osallistumaan siihen? Jos hyvinvointivaltio on hyvä ja toimiva järjestelmä, eivätkö suomalaiset kuuluisi siihen vapaaehtoisestikin?</p><p>&nbsp;</p> <p>Jos hyvinvointivaltion ideana on suojella ihmisiä ja varmistaa ettei kukaan jää välttämättömien peruspalvelujen ulkopuolelle, miksi tästä suojelusta ei ole mahdollista kieltäytyä?</p><p>&nbsp;</p> <p>Tiedän, että useimmat ihmiset haluavat kuulua yhteisöön. Tiedän myöskin, että kukaan ei ole nuori ja terve ikuisesti. Vastoinkäymiset ovat osa elämää. Mutta miksi emme voisi varautua vastoinkäymisiin kuten itse haluamme? Miksi emme saa itse päättää mihin yhteisöihin haluamme kuulua?</p><p>&nbsp;</p> <p>Ymmärrän täysin, jos pidät hyvinvointivaltiosta. En yritä kääntää päätäsi, enkä halua viedä sinulta mitään.</p><p>&nbsp;</p> <p>Vaikka itse haluat kuulua hyvinvointivaltioon, pyydän, että tutustut vetoomukseemme ja sen perusteluihin: <a href="http://www.eroahyvinvointivaltiosta.fi/" title="http://www.eroahyvinvointivaltiosta.fi/">http://www.eroahyvinvointivaltiosta.fi/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaisin muutama päivä sitten www.eroahyvinvointivaltiosta.fi -palvelun. Tähän mennessä yli 300 ihmistä on ilmoittanut haluavansa erota. Kyllä, me olemme pieni ja marginaalinen vähemmistö - mutta kuuluuko vähemmistöjen oikeuksien polkeminen sivistysvaltioon?

 

Moni pitää hyvinvointivaltiota kalliina, huonosti toimivana ja ihmisiä holhoavana. Ehkä sinusta hyvinvointivaltio on loistoidea.

 

Mutta onko se kuitenkaan niin loistava idea, että kaikki on pakotettava osallistumaan siihen? Jos hyvinvointivaltio on hyvä ja toimiva järjestelmä, eivätkö suomalaiset kuuluisi siihen vapaaehtoisestikin?

 

Jos hyvinvointivaltion ideana on suojella ihmisiä ja varmistaa ettei kukaan jää välttämättömien peruspalvelujen ulkopuolelle, miksi tästä suojelusta ei ole mahdollista kieltäytyä?

 

Tiedän, että useimmat ihmiset haluavat kuulua yhteisöön. Tiedän myöskin, että kukaan ei ole nuori ja terve ikuisesti. Vastoinkäymiset ovat osa elämää. Mutta miksi emme voisi varautua vastoinkäymisiin kuten itse haluamme? Miksi emme saa itse päättää mihin yhteisöihin haluamme kuulua?

 

Ymmärrän täysin, jos pidät hyvinvointivaltiosta. En yritä kääntää päätäsi, enkä halua viedä sinulta mitään.

 

Vaikka itse haluat kuulua hyvinvointivaltioon, pyydän, että tutustut vetoomukseemme ja sen perusteluihin: http://www.eroahyvinvointivaltiosta.fi/

]]>
62 http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159210-eroaisitko-hyvinvointivaltiosta#comments Hyvinvointivaltio Sun, 26 Jan 2014 03:46:12 +0000 Jouni Flemming http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159210-eroaisitko-hyvinvointivaltiosta
Huumeissa vaarallisinta on niiden laittomuus http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143245-huumeissa-vaarallisinta-on-niiden-laittomuus <p>Kerroin muutama kuukausi sitten suorassa tv-lähetyksessä haluavani laillistaa kaikki huumeet. Tämä kuulostaa sinusta luultavasti täysin käsittämättömältä. Saatat pitää sitä jopa huonona vitsinä. Mutta jos luet perusteluni, voit muuttaa mielesi.</p><p>&nbsp;</p> <p>Tiedän, että huumeet ovat vaarallisia. Tiedän, että monet huumeet aiheuttavat vahvan riippuvuuden. En itse käytä mitään laittomia huumeita, en ole ikinä edes kokeillut niitä, enkä ole ikinä ollut edes humalassa. Mutta nämä ovat minun henkilökohtaisia valintojani. En toki suosittele huumeiden käyttöä kenellekään mutta tämä ei tarkoita, että huumeiden kieltäminen olisi järkevää. Kyllä, tiedän, että huumeet ovat ikävä asia. Mutta meidän pitää ymmärtää, että huumeiden laittomuudesta seuraa väistämättä joukko täysin uusia ongelmia, joiden väitän olevan merkittävästi itse huumeita ja niiden haittavaikutuksia suurempia ongelmia. Esitän seuraavaksi ne syyt, joiden vuoksi minä kannattan kaikkien huumeiden laillistamista.</p><p>&nbsp;</p> <h2>Kieltolaki johtaa rikollisuuteen</h2><p>&nbsp;</p> <p>Huumausaineiden laiton maahantuonti ja jakelu on Suomessa lähes kokonaan ammattimaisesti toimivien rikollisjärjestöjen käsissä. Aivan kuten alkoholin kieltolain aikana (1919 - 1932), huumeiden kieltolaki on johtanut siihen, että laillisen tarjonnan puuttuessa syntyy rikollisorganisaatioita, jotka ottavat huumekaupan haltuunsa. [1]</p><p>&nbsp;</p> <p>Halusimme sitä tai emme, huumekauppa toimii samojen talouden lainalaisuuden mukaan mitä mikä tahansa kaupankäynti: jos on kysyntää, syntyy tarjontaa. Jos tarjontaa yritetään tukahduttaa lainsäädännön avulla, se johtaa siihen, että tarjontapuoli siirtyy rikollisuuden käsiin. Ja mitä enemmän tarjontaa yritetään tukahduttaa, sen suuremmen paineen se luo rikollisille alkaa tehdä yhteistyötä ja tehostaa toimintaansa, minkä seurauksena tarjonta kartellisoituu muutamien voimakkaiden rikollisjärjestöjen käsiin. [2]</p><p>&nbsp;</p> <p>Yhdysvaltalaisiin rikostilastoihin perustuvien tutkimusten mukaan kieltolait (alkoholin ja huumeiden), johtavat väkivaltarikollisuuden lisääntymiseen. Mitä tiukemmin kieltolakeja valvotaan, sen enemmän väkivaltarikoksia tehdään, erityisesti murhia. Syynä tälle on se, että huumeiden laittomuus keskittää huumekaupan isommille ja järjestäytyneimmille rikollisjärjestöille. Aina kun lainsäädäntöä tiukennetaan, se pienentää väkivallankäytön kynnystä. Jos ammattimaisesta huumeiden myymisestä voi esimerkiksi saada vuosikymmenten mittaisen vankeustuomion, tällöin huumekauppaa pyörittävän järjestön kynnys käyttää väkivaltaa esimerkiksi mahdollisia todistajia kohtaan laskee. Ratkaisu huumerikollisuuteen ei siis ole rangaistusten koventaminen, sillä se ainoastaan johtaa huumekauppaa tekevien järjestöjen harjoittaman väkivallan raaistumiseen. [3, 4, 5]</p><p>&nbsp;</p> <p>Tänäpäivänä huumekaupalla toimintansa rahoittavat rikollisjärjestöt pitävät vallassaan käytännössä kokonaisia kaupunkeja ja niillä on käytössään pienten maiden armeijoihin verrannolliset määrät aseita ja hyvin koulutettuja miehiä. Esimerkiksi Meksikossa CDG-niminen järjestö syntyi Yhdysvaltojen alkoholin kieltolain aikaan 1920-luvulla, jolloin se toimitti Yhdysvaltoihin alkoholia. Kun alkoholi jälleen laillistettiin Yhdysvalloissa, CDG alkoi toimittaa maahan huumeita. CDG ja muut huumekartellit syntyivät kieltolakien ansiosta ja ne pysyvät vallassa niiden vuoksi. Niin kauan kuin meillä on huumeiden kieltolakeja, meillä tulee olemaan CDG:n kaltaisia rikollisjärjestöjä. [6]</p><p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Kieltolaki aiheuttaa terveysongelmia</h2><p>&nbsp;</p> <p>Vuosien 1967 ja 1993 välisenä aikana Isossa-Britanniassa rekisteröitiin hieman yli 90 000 huumeiden käyttäjää. Vuoteen 1993 mennessä heistä oli kuollut 5310. Tämä käy ilmi International Journal of Epidemiology -nimisessä tieteellisessä julkaisussa ilmestyneestä tutkimuksesta. Tutkimuksen tekee mielenkiintoiseksi se, että siinä huumeiden käyttäjät on jaoteltu heihin, jotka käyttävät ei-terapeuttisia huumeita ja heihin, jotka käyttävät terapeuttisia huumeita. Terapeuttisia huumeita ovat lääketehtaiden valmistamat reseptilääkkeet, joita voidaan väärinkäyttää viihdetarkoitukseen, esimerkiksi vahvat kipulääkkeet. Ei-terapeuttisia huumeita ovat katukaupassa myytävät, laittomasti valmistetut aineet. [7]</p><p>&nbsp;</p> <p>Tutkimuksessa todetaan, että ei-terapeuttisia huumeita käyttäneillä oli 20-kertainen riski kuolla, koska laittomasti valmsitetut aineiden laadusta ei ole mitään takeita. Yli 90 % kuolleista huumeiden käyttäjistä olikin heitä, jotka käyttivät ei-terapeuttisia huumeita. Tästä voimme päätellä, että laittoman katukaupan huumeissa olevat epäpuhtaudet ja epävarmuus aineen vahvuudesta ovat merkittävä tekijä huumeiden vaarallisuudessa ja tämä vaarallisuustekijä on täysin kieltolain aikaansaama. [7]</p><p>&nbsp;</p> <p>Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että alkoholin kieltolain aikana alkoholiin liittyvät kuolemantapaukset ja vammatumiset lisääntyivät, koska ihmiset joivat itse valmistettua alkoholia, joka saattoi sisältää esimerkiksi hengenvaarallista metanolia tai lyijyä. [8, 9]</p><p>&nbsp;</p> <h2>Kieltolaki on kallis</h2><p>&nbsp;</p> <p>Kuulen usein seuraavan perustelun: "Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku käyttää huumeita, kunhan maksaa sitten itse omat terveydenhuoltokulunsa ja vieroitushoidot. Niin kauan kuin näin ei ole, huumeiden tulee olla laittomia!"</p><p>&nbsp;</p> <p>Tällainen ajattelu ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että jos huumeet ovat laittomia, juuri tällöin me huumeita käyttämättömät ihmiset maksamme kokonaan huumeita käyttävien terveydenhuoltojärjestelmälle aiheuttamat lisäkustannukset, kuten vieroitushoidot. Tämä johtuu siitä, että kaikki kieltolain vuoksi huumekaupan tulot päätyvät ammattimaiselle rikollisuudelle. Mikäli huumeet olisivat laillisia, huumeiden käyttäjät osallistuisivat itse oman terveydenhuoltonsa rahoittamiseen verotuksen kautta.</p><p>&nbsp;</p> <p>Tämän lisäksi pitää muistaa, että huumeiden kieltolaki on kallis, koska sen toimeenpanemiseen käytetään vuosittaan valtava määrä viranomaisresursseja. Esimerkiksi vuosien 1976 ja 2000 välisenä aikana, Australia käytti yhteensä noin 13 miljardia australian dollaria huumeiden käyttäjien ja myyjien etsimiseen ja tuomitsemiseen. Valtavasta rahasummasta huolimatta, huumeiden määrää Australiassa ei vähentynyt. [10]</p><p>&nbsp;</p> <h2>Kieltolaki on portti koviin huumeisiin</h2><p>&nbsp;</p> <p>Eräs kieltolain erikoisimmista piirteistä on se, että se vääristää huumeiden tarjontaa. Tämä vääristyminen johtuu siitä, että vahvempien huumeiden salakuljettaminen on mietoja huumeita helpompaa. Vahvoja huumeita ei tarvitse kuljettaa tonneittain vaan kiloittain tai jopa grammoittain. Tästä seuraa, että kieltolain alaisuudessa mietojen huumeiden hinnat ovat suhteessa kalliimpia verrattuna vahvempiin aineisiin, jolla on taipumus siirtää käyttäjiä miedoista huumeista vahvempien huumeiden käyttäjiksi. [11]</p><p>&nbsp;</p> <h2> Minkälainen olisi maailma, jossa kaikki huumeet olisivat laillisia?</h2><p>&nbsp;</p> <p>Ajatus kaikkien huumeiden laillisuudesta on nykyihmiselle lähes täysin käsittämätön. Jos kaikki huumeet olisivat laillisia, olisivatko kadut täynnä huumeongelmaisia ja yliannostukseen kuolleita ihmisiä? Ei tietenkään.</p><p>&nbsp;</p> <p>Historiallisesti tarkasteltuna kaikkien huumeiden laillisuudessa ei ole mitään radikaalia. Esimerkiksi opiaatit kuuluivat Suomessa joka kodin lääkekaappiin jo 1800-luvulla. Elias Lönrot jopa kehitti oopiumille oman suomenkielisen sanan vuonna 1839 julkaisemassaan Suomalaisen talonpojan kotilääkäri -kirjassaan: unileipä. Anders Chydenius kehitti vuonna 1800 menetelmän, jolla oopiumia voitiin valmistaa Suomessa kasvatettavasta unikosta, kalliin ulkomaisen oopiumin sijaan. [12]</p><p>&nbsp;</p> <p>Kaikki huumeet olivat laillisia Suomessa ja niiden kauppa käytännössä katsoen täysin vapaata aina vuoteen 1888 asti, jolloin uusi apteekkilaki rajoitti monet aineet myytäväksi vain apteekkeihin. Tätä ennen huumeita sai ostaa kaupunkien hyvin varustetuista kaupoista ja maaseutua kiertäviltä kaupustelijoilta täysin vapaasti. Vuoden 1888 apteekkilaki oli käytännössä ainoa huumeiden kauppaa käsittävä laki Suomessa aina 1920-luvun puoliväliin asti ja Suomi lähti mukaan huumeiden kieltolakiin vasta 1960-luvulla. [13]</p><p>&nbsp;</p> <p>1950-luvun alussa monet sodasta kotiutuneet nuoret miehet etsivät vielä paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä, yhdistettynä huumeiden lähes vapaaseen saatavuuteen johti ennennäkemättömään huumeiden käyttöaaltoon, jota voidaankin pitää merkittävänä syynä Suomen liittymiselle huumeiden vastaiseen taisteluun. Tällöin, 1950-luvulla hoitoa vaatineita, huumeiden ongelmakäyttäjiä Suomessa oli noin 200 kappaletta. Vertailun vuoksi todettakoon, että nykypäivänä, huumeiden ongelmakäyttäjiä on poliisin arvion mukaan 15 000 - 20 000. Sallinette, että toistan tämän: kun huumeiden saatavuus oli Suomessa käytännössä vapaata, meillä oli muutama sata huumeiden ongelmakäyttäjää. Nyt kun huumeet ovat laittomia, ongelmakäyttäjiä on kymmeniä tuhansia ja huumeiden kauppa rikollisuuden käsissä! [1, 14]</p><p>&nbsp;</p> <p>Haluan lopuksi vielä todeta, huumeiden kieltolakiin liittyy myös tärkeä moraalinen kysymys: Eikö aikuisella, täysivaltaisella ihmisellä ole itsellään oikeutta päättää mitä hän omalle keholleen tekee? Demokratia on hieno työkalu yhteisistä asioista päättämiseen mutta se, mitä kukin aikuinen omalle keholleen tekee, ei ole "yhteinen asia" vaan jokaisen yksilön oma asia, eikä julkisella vallalla tule mielestäni olla mitään oikeutta puuttua asiaan niin kauan kuin siitä ei aiheudu haittaa muille. </p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><h3>Lähteet:</h3><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> <p>1. Huumausainerikollisuus. <a href="http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/home.nsf/pages/56ED6DBE48184323C2256C8B0043F61E" title="http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/home.nsf/pages/56ED6DBE48184323C2256C8B0043F61E">http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/home.nsf/pages/56ED6DBE48184323C2256C8...</a><br /> 2. The Joy of Economics: Making Sense out of Life. Robert J. Stonebraker, Winthrop University. <a href="http://faculty.winthrop.edu/stonebrakerr/book/supplysidedrugs.htm" title="http://faculty.winthrop.edu/stonebrakerr/book/supplysidedrugs.htm">http://faculty.winthrop.edu/stonebrakerr/book/supplysidedrugs.htm</a><br /> 3. Violence and the US Prohibitions of Drugs and Alcohol. Jeffrey Miron. American Law and Economics Review 1999.<br /> 4. Violent crime: a function of drug use or drug enforcement? Andrew J. Resignato. Applied Economics 2000.<br /> 5. Violence, Guns, and Drugs: A Cross-Country Analysis. Jeffrey Miron. Journal of Law and Economics 2002.<br /> 6. La historia del cártel del Golfo. <a href="http://www.jornada.unam.mx/2003/03/15/046n1soc.php?origen=soc-jus.html" title="http://www.jornada.unam.mx/2003/03/15/046n1soc.php?origen=soc-jus.html">http://www.jornada.unam.mx/2003/03/15/046n1soc.php?origen=soc-jus.html</a><br /> 7. Mortality of drug addicts in the United Kingdom 1967-1993. Hamid Ghodse et al. International Journal of Epidemiology 1998.<br /> 8. Analysis of Moonshine for Contaminants. Christopher P. Holstege et al. Clinical Toxicology 2004.<br /> 9. Character of moonshine liquor. J. M. Doran. The American Journal of Public Health 1923.<br /> 10. The Cost of Drug Prohibition in Australia. John Jiggens. Social Change in the 21st Century Conference 2005.<br /> 11. Milton Friedman. <a href="http://www.policemisconduct.net/milton-friedman-drug-war/" title="http://www.policemisconduct.net/milton-friedman-drug-war/">http://www.policemisconduct.net/milton-friedman-drug-war/</a><br /> 12. Om en ny tilredning af opium. Anders Chydenius. Helsinki 1908.<br /> 13. Suomen farmasian historia. Kerttu Peldán. Helsinki 1967.<br /> 14. Suomen virallinen tilasto. Lääkintöhallituksen vuosikertomukset 1930-1952.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kerroin muutama kuukausi sitten suorassa tv-lähetyksessä haluavani laillistaa kaikki huumeet. Tämä kuulostaa sinusta luultavasti täysin käsittämättömältä. Saatat pitää sitä jopa huonona vitsinä. Mutta jos luet perusteluni, voit muuttaa mielesi.

 

Tiedän, että huumeet ovat vaarallisia. Tiedän, että monet huumeet aiheuttavat vahvan riippuvuuden. En itse käytä mitään laittomia huumeita, en ole ikinä edes kokeillut niitä, enkä ole ikinä ollut edes humalassa. Mutta nämä ovat minun henkilökohtaisia valintojani. En toki suosittele huumeiden käyttöä kenellekään mutta tämä ei tarkoita, että huumeiden kieltäminen olisi järkevää. Kyllä, tiedän, että huumeet ovat ikävä asia. Mutta meidän pitää ymmärtää, että huumeiden laittomuudesta seuraa väistämättä joukko täysin uusia ongelmia, joiden väitän olevan merkittävästi itse huumeita ja niiden haittavaikutuksia suurempia ongelmia. Esitän seuraavaksi ne syyt, joiden vuoksi minä kannattan kaikkien huumeiden laillistamista.

 

Kieltolaki johtaa rikollisuuteen

 

Huumausaineiden laiton maahantuonti ja jakelu on Suomessa lähes kokonaan ammattimaisesti toimivien rikollisjärjestöjen käsissä. Aivan kuten alkoholin kieltolain aikana (1919 - 1932), huumeiden kieltolaki on johtanut siihen, että laillisen tarjonnan puuttuessa syntyy rikollisorganisaatioita, jotka ottavat huumekaupan haltuunsa. [1]

 

Halusimme sitä tai emme, huumekauppa toimii samojen talouden lainalaisuuden mukaan mitä mikä tahansa kaupankäynti: jos on kysyntää, syntyy tarjontaa. Jos tarjontaa yritetään tukahduttaa lainsäädännön avulla, se johtaa siihen, että tarjontapuoli siirtyy rikollisuuden käsiin. Ja mitä enemmän tarjontaa yritetään tukahduttaa, sen suuremmen paineen se luo rikollisille alkaa tehdä yhteistyötä ja tehostaa toimintaansa, minkä seurauksena tarjonta kartellisoituu muutamien voimakkaiden rikollisjärjestöjen käsiin. [2]

 

Yhdysvaltalaisiin rikostilastoihin perustuvien tutkimusten mukaan kieltolait (alkoholin ja huumeiden), johtavat väkivaltarikollisuuden lisääntymiseen. Mitä tiukemmin kieltolakeja valvotaan, sen enemmän väkivaltarikoksia tehdään, erityisesti murhia. Syynä tälle on se, että huumeiden laittomuus keskittää huumekaupan isommille ja järjestäytyneimmille rikollisjärjestöille. Aina kun lainsäädäntöä tiukennetaan, se pienentää väkivallankäytön kynnystä. Jos ammattimaisesta huumeiden myymisestä voi esimerkiksi saada vuosikymmenten mittaisen vankeustuomion, tällöin huumekauppaa pyörittävän järjestön kynnys käyttää väkivaltaa esimerkiksi mahdollisia todistajia kohtaan laskee. Ratkaisu huumerikollisuuteen ei siis ole rangaistusten koventaminen, sillä se ainoastaan johtaa huumekauppaa tekevien järjestöjen harjoittaman väkivallan raaistumiseen. [3, 4, 5]

 

Tänäpäivänä huumekaupalla toimintansa rahoittavat rikollisjärjestöt pitävät vallassaan käytännössä kokonaisia kaupunkeja ja niillä on käytössään pienten maiden armeijoihin verrannolliset määrät aseita ja hyvin koulutettuja miehiä. Esimerkiksi Meksikossa CDG-niminen järjestö syntyi Yhdysvaltojen alkoholin kieltolain aikaan 1920-luvulla, jolloin se toimitti Yhdysvaltoihin alkoholia. Kun alkoholi jälleen laillistettiin Yhdysvalloissa, CDG alkoi toimittaa maahan huumeita. CDG ja muut huumekartellit syntyivät kieltolakien ansiosta ja ne pysyvät vallassa niiden vuoksi. Niin kauan kuin meillä on huumeiden kieltolakeja, meillä tulee olemaan CDG:n kaltaisia rikollisjärjestöjä. [6]

 

 

Kieltolaki aiheuttaa terveysongelmia

 

Vuosien 1967 ja 1993 välisenä aikana Isossa-Britanniassa rekisteröitiin hieman yli 90 000 huumeiden käyttäjää. Vuoteen 1993 mennessä heistä oli kuollut 5310. Tämä käy ilmi International Journal of Epidemiology -nimisessä tieteellisessä julkaisussa ilmestyneestä tutkimuksesta. Tutkimuksen tekee mielenkiintoiseksi se, että siinä huumeiden käyttäjät on jaoteltu heihin, jotka käyttävät ei-terapeuttisia huumeita ja heihin, jotka käyttävät terapeuttisia huumeita. Terapeuttisia huumeita ovat lääketehtaiden valmistamat reseptilääkkeet, joita voidaan väärinkäyttää viihdetarkoitukseen, esimerkiksi vahvat kipulääkkeet. Ei-terapeuttisia huumeita ovat katukaupassa myytävät, laittomasti valmistetut aineet. [7]

 

Tutkimuksessa todetaan, että ei-terapeuttisia huumeita käyttäneillä oli 20-kertainen riski kuolla, koska laittomasti valmsitetut aineiden laadusta ei ole mitään takeita. Yli 90 % kuolleista huumeiden käyttäjistä olikin heitä, jotka käyttivät ei-terapeuttisia huumeita. Tästä voimme päätellä, että laittoman katukaupan huumeissa olevat epäpuhtaudet ja epävarmuus aineen vahvuudesta ovat merkittävä tekijä huumeiden vaarallisuudessa ja tämä vaarallisuustekijä on täysin kieltolain aikaansaama. [7]

 

Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että alkoholin kieltolain aikana alkoholiin liittyvät kuolemantapaukset ja vammatumiset lisääntyivät, koska ihmiset joivat itse valmistettua alkoholia, joka saattoi sisältää esimerkiksi hengenvaarallista metanolia tai lyijyä. [8, 9]

 

Kieltolaki on kallis

 

Kuulen usein seuraavan perustelun: "Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku käyttää huumeita, kunhan maksaa sitten itse omat terveydenhuoltokulunsa ja vieroitushoidot. Niin kauan kuin näin ei ole, huumeiden tulee olla laittomia!"

 

Tällainen ajattelu ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että jos huumeet ovat laittomia, juuri tällöin me huumeita käyttämättömät ihmiset maksamme kokonaan huumeita käyttävien terveydenhuoltojärjestelmälle aiheuttamat lisäkustannukset, kuten vieroitushoidot. Tämä johtuu siitä, että kaikki kieltolain vuoksi huumekaupan tulot päätyvät ammattimaiselle rikollisuudelle. Mikäli huumeet olisivat laillisia, huumeiden käyttäjät osallistuisivat itse oman terveydenhuoltonsa rahoittamiseen verotuksen kautta.

 

Tämän lisäksi pitää muistaa, että huumeiden kieltolaki on kallis, koska sen toimeenpanemiseen käytetään vuosittaan valtava määrä viranomaisresursseja. Esimerkiksi vuosien 1976 ja 2000 välisenä aikana, Australia käytti yhteensä noin 13 miljardia australian dollaria huumeiden käyttäjien ja myyjien etsimiseen ja tuomitsemiseen. Valtavasta rahasummasta huolimatta, huumeiden määrää Australiassa ei vähentynyt. [10]

 

Kieltolaki on portti koviin huumeisiin

 

Eräs kieltolain erikoisimmista piirteistä on se, että se vääristää huumeiden tarjontaa. Tämä vääristyminen johtuu siitä, että vahvempien huumeiden salakuljettaminen on mietoja huumeita helpompaa. Vahvoja huumeita ei tarvitse kuljettaa tonneittain vaan kiloittain tai jopa grammoittain. Tästä seuraa, että kieltolain alaisuudessa mietojen huumeiden hinnat ovat suhteessa kalliimpia verrattuna vahvempiin aineisiin, jolla on taipumus siirtää käyttäjiä miedoista huumeista vahvempien huumeiden käyttäjiksi. [11]

 

Minkälainen olisi maailma, jossa kaikki huumeet olisivat laillisia?

 

Ajatus kaikkien huumeiden laillisuudesta on nykyihmiselle lähes täysin käsittämätön. Jos kaikki huumeet olisivat laillisia, olisivatko kadut täynnä huumeongelmaisia ja yliannostukseen kuolleita ihmisiä? Ei tietenkään.

 

Historiallisesti tarkasteltuna kaikkien huumeiden laillisuudessa ei ole mitään radikaalia. Esimerkiksi opiaatit kuuluivat Suomessa joka kodin lääkekaappiin jo 1800-luvulla. Elias Lönrot jopa kehitti oopiumille oman suomenkielisen sanan vuonna 1839 julkaisemassaan Suomalaisen talonpojan kotilääkäri -kirjassaan: unileipä. Anders Chydenius kehitti vuonna 1800 menetelmän, jolla oopiumia voitiin valmistaa Suomessa kasvatettavasta unikosta, kalliin ulkomaisen oopiumin sijaan. [12]

 

Kaikki huumeet olivat laillisia Suomessa ja niiden kauppa käytännössä katsoen täysin vapaata aina vuoteen 1888 asti, jolloin uusi apteekkilaki rajoitti monet aineet myytäväksi vain apteekkeihin. Tätä ennen huumeita sai ostaa kaupunkien hyvin varustetuista kaupoista ja maaseutua kiertäviltä kaupustelijoilta täysin vapaasti. Vuoden 1888 apteekkilaki oli käytännössä ainoa huumeiden kauppaa käsittävä laki Suomessa aina 1920-luvun puoliväliin asti ja Suomi lähti mukaan huumeiden kieltolakiin vasta 1960-luvulla. [13]

 

1950-luvun alussa monet sodasta kotiutuneet nuoret miehet etsivät vielä paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä, yhdistettynä huumeiden lähes vapaaseen saatavuuteen johti ennennäkemättömään huumeiden käyttöaaltoon, jota voidaankin pitää merkittävänä syynä Suomen liittymiselle huumeiden vastaiseen taisteluun. Tällöin, 1950-luvulla hoitoa vaatineita, huumeiden ongelmakäyttäjiä Suomessa oli noin 200 kappaletta. Vertailun vuoksi todettakoon, että nykypäivänä, huumeiden ongelmakäyttäjiä on poliisin arvion mukaan 15 000 - 20 000. Sallinette, että toistan tämän: kun huumeiden saatavuus oli Suomessa käytännössä vapaata, meillä oli muutama sata huumeiden ongelmakäyttäjää. Nyt kun huumeet ovat laittomia, ongelmakäyttäjiä on kymmeniä tuhansia ja huumeiden kauppa rikollisuuden käsissä! [1, 14]

 

Haluan lopuksi vielä todeta, huumeiden kieltolakiin liittyy myös tärkeä moraalinen kysymys: Eikö aikuisella, täysivaltaisella ihmisellä ole itsellään oikeutta päättää mitä hän omalle keholleen tekee? Demokratia on hieno työkalu yhteisistä asioista päättämiseen mutta se, mitä kukin aikuinen omalle keholleen tekee, ei ole "yhteinen asia" vaan jokaisen yksilön oma asia, eikä julkisella vallalla tule mielestäni olla mitään oikeutta puuttua asiaan niin kauan kuin siitä ei aiheudu haittaa muille.

 

 

Lähteet:

 

 

1. Huumausainerikollisuus. http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/home.nsf/pages/56ED6DBE48184323C2256C8B0043F61E
2. The Joy of Economics: Making Sense out of Life. Robert J. Stonebraker, Winthrop University. http://faculty.winthrop.edu/stonebrakerr/book/supplysidedrugs.htm
3. Violence and the US Prohibitions of Drugs and Alcohol. Jeffrey Miron. American Law and Economics Review 1999.
4. Violent crime: a function of drug use or drug enforcement? Andrew J. Resignato. Applied Economics 2000.
5. Violence, Guns, and Drugs: A Cross-Country Analysis. Jeffrey Miron. Journal of Law and Economics 2002.
6. La historia del cártel del Golfo. http://www.jornada.unam.mx/2003/03/15/046n1soc.php?origen=soc-jus.html
7. Mortality of drug addicts in the United Kingdom 1967-1993. Hamid Ghodse et al. International Journal of Epidemiology 1998.
8. Analysis of Moonshine for Contaminants. Christopher P. Holstege et al. Clinical Toxicology 2004.
9. Character of moonshine liquor. J. M. Doran. The American Journal of Public Health 1923.
10. The Cost of Drug Prohibition in Australia. John Jiggens. Social Change in the 21st Century Conference 2005.
11. Milton Friedman. http://www.policemisconduct.net/milton-friedman-drug-war/
12. Om en ny tilredning af opium. Anders Chydenius. Helsinki 1908.
13. Suomen farmasian historia. Kerttu Peldán. Helsinki 1967.
14. Suomen virallinen tilasto. Lääkintöhallituksen vuosikertomukset 1930-1952.

]]>
79 http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143245-huumeissa-vaarallisinta-on-niiden-laittomuus#comments Kulttuuri Mon, 24 Jun 2013 05:33:08 +0000 Jouni Flemming http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143245-huumeissa-vaarallisinta-on-niiden-laittomuus
Dan Koivulaakso ja luova tilastotiede http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132746-dan-koivulaakso-ja-luova-tilastotiede <p>Helsingin kaupunginvaltuutetun, Dan Koivulaakson eilen julkaisema puheenvuoro herätti mielenkiintoni, koska vasemmistolaisille epätyypilliseen tapaan, Dan perusteli kantojaan pelkän retoriikan ja ideologian sijaan myös tilastotiedoilla. Mutta kestävätkö Danin tilastot lähempää tarkastelua?</p><p>&nbsp;</p> <p>Jos puramme Dan Koivulaakson eilen julkaiseman Leikattavaa löytyy turhakkeista -puheenvuoron kaikesta ylimääräisestä ja käsittelemme vain sen keskeiset argumentit, ne ovat:</p><p>&nbsp;</p> <h2>1) Ostopalvelut ovat huono asia</h2> <p>Dan antaa ymmärtää, että kuntien menot ovat kasvaneet, koska yhä suurempi osa palveluista tuotetaan ostamalla palvelut yksityiseltä sektorilta. Hän kirjoittaa: "Tilastotiedot osoittavat, että kuntien menojen kustannuskasvu koostuu muun muassa seuraavista luvuista. Vuonna 2009 ostopalveluiden menot ovat kasvaneet 11% ja palkat alle 3%, vuonna 2010 samat luvut ovat yli 9% ja alle 3% ja vuonna 2011 noin 10% ja noin 4%." [1]</p><p>&nbsp;</p> <p>Dan ei kerro tilastotietojensa lähdettä mutta se lienee THL:n Terveydenhuollon menot ja rahoitus -raportit. Vuoden 2009 raportin mukaan "Kuntien ja kuntayhtymien perusterveydenhuollon ostopalvelut yksityisiltä palveluntuottajilta kasvoivat edelleen, ollen 200 miljoonaa euroa. Reaalisesti kasvua ostopalveluissa yksityisiltä oli 11,1 prosenttia edellisvuoteen verrattuna." [2]</p><p>&nbsp;</p> <p>Joskin vuoden 2010 raportin mukaan "Reaalisesti kasvua ostopalveluissa yksityisiltä oli 4,9 prosenttia edellisvuoteen verrattuna." [3], Danin ilmoittaman yli 9 prosentin sijaan. En osaa sanoa mihin Dan viittaa vuoden 2011 luvuillaan, sillä THL julkaisee vuoden 2011 terveydenhuollon menoraporttinsa vasta ensi kuussa. [4]</p><p>&nbsp;</p> <p>Tilastotiedot todellakin osoittavat ostopalveluiden kulujen kasvaneen joka vuosi palkkoja enemmän. Mutta Dan Koivulaakso ilmeisesti unohti mainita, että hänen viittaamat luvut kertovat kulujen reaalisesta kasvusta, toisin sanoen, luvut kertovat kuinka paljon enemmän ostopalveluihin käytettiin kokonaisuudessaan rahaa. Luvut eivät kerro, että nousiko ostopalveluihin käytetty rahamäärä siksi, että ostopalvelujen kautta tuotettiin enemmän palveluja vai lisääntyivätkö todella ostopalvelujen kulut suhteessa saatuun palvelumäärään.</p><p>&nbsp;</p> <p>Todellisuudessa ostopalveluihin käytetyn rahamäärän kasvua selittää ensisijaisesti se, että yhä suurempi määrä palveluista on yksinkertaisesti toteutettu ostopalveluina ja ostopalveluilla on esimerkiksi purettu julkisen terveydenhuollon hitaudesta syntyneet potilasjonot. [2, 3]</p><p>&nbsp;</p> <p>Kyse ei siis ole siitä, että ostopalvelut tulisivat vuosi vuodelta kalliimmiksi jokaista tuotettua palvelun yksikköä kohden vaan kyse on puhtaasti Dan Koivulaakson käyttämästä luovasta tilastojen lainaamiskeinosta, joka vain antaa tällaisen vaikutelman.</p><p>&nbsp;</p> <h2>2) Julkisen sektorin leikkaaminen on huono asia</h2> <p>Danin mukaan julkisen sektorin leikkaaminen laskee ihmisten ostovoimaa ja täten kiihdyttää lamaa: "Liian kova juustohöylääminen tuottaa kiihtyvän syöksykierteen ja pahoinvointia, josta on vaikeaa toipua. 1990-luvun laman seuraukset ja kerrannaisvaikutusten kautta muodostuneet pysyvät arvet ovat monella päivittäisessä muistissa." [1]</p><p>&nbsp;</p> <p>Julkisen sektorin leikkaaminen ei laske ihmisten ostovoimaa, mikäli leikkausten yhteydessä verotusta lasketaan leikkauksin säästettyä rahasummaa vastaavalla summalla. Tämä on tietysti vain teoreettinen lähtökohta. Asiaa on onneksi tutkittu myös empiirisesti. Esimerkiksi Harvardin poliittisen taloustieteen professori Alberto Alesina osoitti jo vuonna 1995 tutkimalla OECD maiden lamoja ja julkisen sektorin leikkaamisia, että edes suurilla julkisen sektorin leikkaamisilla ei keskimäärin ole talouden heikkenemiseen johtavia vaikutuksia. Alesina jatkoi tutkimustyötään ja julkaisi vuonna 1998 jatkotutkimuksen jossa hän tutki OECD-maiden talouskehitystä suhteessa julkisen sektorin leikkaamiseen 1960-luvulta alkaen. [5, 6]</p><p>&nbsp;</p> <h2>3) Palvelusetelit ovat huono asia</h2> <p>Danin mielestä palvelusetelit eivät ole järkevä tapa tuottaa palveluita, hän kirjoittaa: "Ehdotankin, että kaupunki tekee itse työnsä eikä osta kalliita turhakkeita markkinoilta palvelusetelillä tai ilman." [1]</p><p>&nbsp;</p> <p>Palveluseteli tarkoittaa palveluntuotantomallia, jossa palvelun käyttäjällä on vapaus valita, käyttääkö hän julkisen sektorin vai yksityisen yrityksen tuottamaa palvelua. Jos palvelun hinta on ennalta määrätyn tason mukainen, palvelu on käyttäjälleen "maksuton" (eli se maksetaan verovaroista), jos käyttäjä haluaa parempaa palvelua, hän voi maksaa itse ennalta määrätyn tason eli palvelusetelin arvon ylittävän osan palvelun hinnasta. Palvelusetelimallin hienous on siinä, että se mahdollistaa palvelun käyttäjien valita itse minkälaisia palveluita he haluavat käyttää ja mihin hintaan. Sen sijaan, että valtion tai kunnan virkamies kilpailuttaisi eri palveluntarjoajat parin vuoden välein, kuluttaja voi itse kilpailuttaa palveluntarjoajia omien mieltymystensä mukaisesti vaikka päivittäin, aina valiten juuri sen palveluntarjoajan josta hän itse pitää eniten.</p><p>&nbsp;</p> <p>Palvelusetelien tehokkuutta on tutkittu varsin laajasti, eniten koulujärjestelmään liittyen. Palvelusetelit on otettu käyttöön esimerkiksi Ruotsissa, jossa malli on käytössä lukiojärjestelmässä. Ruotsissa palvelusetelit ovat parantaneet lukio-opiskelijoiden koulumenestystä, koulussa viihtymistä ja luoneet säästöjä. Erityismaininnan ansaitsee huomio siitä, että palvelusetelimalli on parantanut myös julkisen sektorin ylläpitämien lukioiden tasoa, koska myös ne on - vasemmistolaista retoriikkaa käyttäen - "altistettu kilpailulle". Todellakin, kun myös julkisen sektorin palveluntarjoajat joutuvat kilpailemaan asiakkaistaan, myös niiden palvelun taso paranee. [7, 8]</p><p>&nbsp;</p> <p>Suomessa palvelusetelien käyttöönotto on ollut hidasta lähinnä SDP:n ja Vasemmistoliiton vastustuksen vuoksi. Vuonna 2004 tehdyn lakimuutoksen myötä palvelusetelien käyttö on kuitenkin tullut mahdolliseksi kunnallisissa palveluissa. Sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman selvityksen mukaan palvelusetelien käyttöönotto onkin johtanut positiivisiin tuloksiin, yksikään kunta ei esimerkiksi ole raportoinut omien työntekijöidensä tyytymättömyyden lisääntyneen palvelusetelikokeilujen myötä. Eniten palvelusetelistä ovat luonnollisesti hyötyneet palveluiden käyttäjät, jotka ovat asiakastyytyväisyyskyselyissä osoittaneet tyytyväisyytensä palvelusetelimalliin. [9]</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> <b>Lähteet:</b> <p> 1. Leikattavaa löytyy turhakkeista. Dan Koivulaakso. <a href="http://www.dankoivulaakso.fi/leikattavaa-loytyy-helsingillakin/" title="http://www.dankoivulaakso.fi/leikattavaa-loytyy-helsingillakin/">http://www.dankoivulaakso.fi/leikattavaa-loytyy-helsingillakin/</a><br /> 2. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. <a href="http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2011/Tr14_11.pdf" title="http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2011/Tr14_11.pdf">http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2011/Tr14_11.pdf</a><br /> 3. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. <a href="http://www.thl.fi/tilastoliite/tilastoraportit/2012/Tr05_12.pdf" title="http://www.thl.fi/tilastoliite/tilastoraportit/2012/Tr05_12.pdf">http://www.thl.fi/tilastoliite/tilastoraportit/2012/Tr05_12.pdf</a><br /> 4. Tilastojen julkaisukalenteri 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. <a href="http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/julkaisukalenteri" title="http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/julkaisukalenteri">http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/julkaisukalenteri</a><br /> 5. Fiscal expansions and fiscal adjustments in OECD countries. A. Alesina, R. Perotti. <a href="http://academiccommons.columbia.edu/download/fedora_content/download/ac:100213/CONTENT/econ_9495_754.pdf" title="http://academiccommons.columbia.edu/download/fedora_content/download/ac:100213/CONTENT/econ_9495_754.pdf">http://academiccommons.columbia.edu/download/fedora_content/download/ac:...</a><br /> 6. Tales of fiscal adjustment. A. Alesina, S. Ardagna. <a href="http://dash.harvard.edu/bitstream/handle/1/2579822/Ardagna_TalesFiscal.pdf?sequence=2" title="http://dash.harvard.edu/bitstream/handle/1/2579822/Ardagna_TalesFiscal.pdf?sequence=2">http://dash.harvard.edu/bitstream/handle/1/2579822/Ardagna_TalesFiscal.p...</a><br /> 7. Lessons on School Choice from Sweden. <a href="http://www.forbes.com/sites/modeledbehavior/2012/12/03/lessons-on-school-choice-from-sweden/" title="http://www.forbes.com/sites/modeledbehavior/2012/12/03/lessons-on-school-choice-from-sweden/">http://www.forbes.com/sites/modeledbehavior/2012/12/03/lessons-on-school...</a><br /> 8. Skolan förbättras med konkurrens. <a href="http://www.svd.se/nyheter/inrikes/skolan-forbattras-med-konkurrens_389073.svd" title="http://www.svd.se/nyheter/inrikes/skolan-forbattras-med-konkurrens_389073.svd">http://www.svd.se/nyheter/inrikes/skolan-forbattras-med-konkurrens_38907...</a><br /> 9. Palvelusetelin käyttö kunnissa. Raija Volk, Tuula Laukkanen. <a href="http://pre20090115.stm.fi/ka1181808001802/passthru.pdf" title="http://pre20090115.stm.fi/ka1181808001802/passthru.pdf">http://pre20090115.stm.fi/ka1181808001802/passthru.pdf</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin kaupunginvaltuutetun, Dan Koivulaakson eilen julkaisema puheenvuoro herätti mielenkiintoni, koska vasemmistolaisille epätyypilliseen tapaan, Dan perusteli kantojaan pelkän retoriikan ja ideologian sijaan myös tilastotiedoilla. Mutta kestävätkö Danin tilastot lähempää tarkastelua?

 

Jos puramme Dan Koivulaakson eilen julkaiseman Leikattavaa löytyy turhakkeista -puheenvuoron kaikesta ylimääräisestä ja käsittelemme vain sen keskeiset argumentit, ne ovat:

 

1) Ostopalvelut ovat huono asia

Dan antaa ymmärtää, että kuntien menot ovat kasvaneet, koska yhä suurempi osa palveluista tuotetaan ostamalla palvelut yksityiseltä sektorilta. Hän kirjoittaa: "Tilastotiedot osoittavat, että kuntien menojen kustannuskasvu koostuu muun muassa seuraavista luvuista. Vuonna 2009 ostopalveluiden menot ovat kasvaneet 11% ja palkat alle 3%, vuonna 2010 samat luvut ovat yli 9% ja alle 3% ja vuonna 2011 noin 10% ja noin 4%." [1]

 

Dan ei kerro tilastotietojensa lähdettä mutta se lienee THL:n Terveydenhuollon menot ja rahoitus -raportit. Vuoden 2009 raportin mukaan "Kuntien ja kuntayhtymien perusterveydenhuollon ostopalvelut yksityisiltä palveluntuottajilta kasvoivat edelleen, ollen 200 miljoonaa euroa. Reaalisesti kasvua ostopalveluissa yksityisiltä oli 11,1 prosenttia edellisvuoteen verrattuna." [2]

 

Joskin vuoden 2010 raportin mukaan "Reaalisesti kasvua ostopalveluissa yksityisiltä oli 4,9 prosenttia edellisvuoteen verrattuna." [3], Danin ilmoittaman yli 9 prosentin sijaan. En osaa sanoa mihin Dan viittaa vuoden 2011 luvuillaan, sillä THL julkaisee vuoden 2011 terveydenhuollon menoraporttinsa vasta ensi kuussa. [4]

 

Tilastotiedot todellakin osoittavat ostopalveluiden kulujen kasvaneen joka vuosi palkkoja enemmän. Mutta Dan Koivulaakso ilmeisesti unohti mainita, että hänen viittaamat luvut kertovat kulujen reaalisesta kasvusta, toisin sanoen, luvut kertovat kuinka paljon enemmän ostopalveluihin käytettiin kokonaisuudessaan rahaa. Luvut eivät kerro, että nousiko ostopalveluihin käytetty rahamäärä siksi, että ostopalvelujen kautta tuotettiin enemmän palveluja vai lisääntyivätkö todella ostopalvelujen kulut suhteessa saatuun palvelumäärään.

 

Todellisuudessa ostopalveluihin käytetyn rahamäärän kasvua selittää ensisijaisesti se, että yhä suurempi määrä palveluista on yksinkertaisesti toteutettu ostopalveluina ja ostopalveluilla on esimerkiksi purettu julkisen terveydenhuollon hitaudesta syntyneet potilasjonot. [2, 3]

 

Kyse ei siis ole siitä, että ostopalvelut tulisivat vuosi vuodelta kalliimmiksi jokaista tuotettua palvelun yksikköä kohden vaan kyse on puhtaasti Dan Koivulaakson käyttämästä luovasta tilastojen lainaamiskeinosta, joka vain antaa tällaisen vaikutelman.

 

2) Julkisen sektorin leikkaaminen on huono asia

Danin mukaan julkisen sektorin leikkaaminen laskee ihmisten ostovoimaa ja täten kiihdyttää lamaa: "Liian kova juustohöylääminen tuottaa kiihtyvän syöksykierteen ja pahoinvointia, josta on vaikeaa toipua. 1990-luvun laman seuraukset ja kerrannaisvaikutusten kautta muodostuneet pysyvät arvet ovat monella päivittäisessä muistissa." [1]

 

Julkisen sektorin leikkaaminen ei laske ihmisten ostovoimaa, mikäli leikkausten yhteydessä verotusta lasketaan leikkauksin säästettyä rahasummaa vastaavalla summalla. Tämä on tietysti vain teoreettinen lähtökohta. Asiaa on onneksi tutkittu myös empiirisesti. Esimerkiksi Harvardin poliittisen taloustieteen professori Alberto Alesina osoitti jo vuonna 1995 tutkimalla OECD maiden lamoja ja julkisen sektorin leikkaamisia, että edes suurilla julkisen sektorin leikkaamisilla ei keskimäärin ole talouden heikkenemiseen johtavia vaikutuksia. Alesina jatkoi tutkimustyötään ja julkaisi vuonna 1998 jatkotutkimuksen jossa hän tutki OECD-maiden talouskehitystä suhteessa julkisen sektorin leikkaamiseen 1960-luvulta alkaen. [5, 6]

 

3) Palvelusetelit ovat huono asia

Danin mielestä palvelusetelit eivät ole järkevä tapa tuottaa palveluita, hän kirjoittaa: "Ehdotankin, että kaupunki tekee itse työnsä eikä osta kalliita turhakkeita markkinoilta palvelusetelillä tai ilman." [1]

 

Palveluseteli tarkoittaa palveluntuotantomallia, jossa palvelun käyttäjällä on vapaus valita, käyttääkö hän julkisen sektorin vai yksityisen yrityksen tuottamaa palvelua. Jos palvelun hinta on ennalta määrätyn tason mukainen, palvelu on käyttäjälleen "maksuton" (eli se maksetaan verovaroista), jos käyttäjä haluaa parempaa palvelua, hän voi maksaa itse ennalta määrätyn tason eli palvelusetelin arvon ylittävän osan palvelun hinnasta. Palvelusetelimallin hienous on siinä, että se mahdollistaa palvelun käyttäjien valita itse minkälaisia palveluita he haluavat käyttää ja mihin hintaan. Sen sijaan, että valtion tai kunnan virkamies kilpailuttaisi eri palveluntarjoajat parin vuoden välein, kuluttaja voi itse kilpailuttaa palveluntarjoajia omien mieltymystensä mukaisesti vaikka päivittäin, aina valiten juuri sen palveluntarjoajan josta hän itse pitää eniten.

 

Palvelusetelien tehokkuutta on tutkittu varsin laajasti, eniten koulujärjestelmään liittyen. Palvelusetelit on otettu käyttöön esimerkiksi Ruotsissa, jossa malli on käytössä lukiojärjestelmässä. Ruotsissa palvelusetelit ovat parantaneet lukio-opiskelijoiden koulumenestystä, koulussa viihtymistä ja luoneet säästöjä. Erityismaininnan ansaitsee huomio siitä, että palvelusetelimalli on parantanut myös julkisen sektorin ylläpitämien lukioiden tasoa, koska myös ne on - vasemmistolaista retoriikkaa käyttäen - "altistettu kilpailulle". Todellakin, kun myös julkisen sektorin palveluntarjoajat joutuvat kilpailemaan asiakkaistaan, myös niiden palvelun taso paranee. [7, 8]

 

Suomessa palvelusetelien käyttöönotto on ollut hidasta lähinnä SDP:n ja Vasemmistoliiton vastustuksen vuoksi. Vuonna 2004 tehdyn lakimuutoksen myötä palvelusetelien käyttö on kuitenkin tullut mahdolliseksi kunnallisissa palveluissa. Sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman selvityksen mukaan palvelusetelien käyttöönotto onkin johtanut positiivisiin tuloksiin, yksikään kunta ei esimerkiksi ole raportoinut omien työntekijöidensä tyytymättömyyden lisääntyneen palvelusetelikokeilujen myötä. Eniten palvelusetelistä ovat luonnollisesti hyötyneet palveluiden käyttäjät, jotka ovat asiakastyytyväisyyskyselyissä osoittaneet tyytyväisyytensä palvelusetelimalliin. [9]

 

 

Lähteet:

1. Leikattavaa löytyy turhakkeista. Dan Koivulaakso. http://www.dankoivulaakso.fi/leikattavaa-loytyy-helsingillakin/
2. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2011/Tr14_11.pdf
3. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.thl.fi/tilastoliite/tilastoraportit/2012/Tr05_12.pdf
4. Tilastojen julkaisukalenteri 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/julkaisukalenteri
5. Fiscal expansions and fiscal adjustments in OECD countries. A. Alesina, R. Perotti. http://academiccommons.columbia.edu/download/fedora_content/download/ac:100213/CONTENT/econ_9495_754.pdf
6. Tales of fiscal adjustment. A. Alesina, S. Ardagna. http://dash.harvard.edu/bitstream/handle/1/2579822/Ardagna_TalesFiscal.pdf?sequence=2
7. Lessons on School Choice from Sweden. http://www.forbes.com/sites/modeledbehavior/2012/12/03/lessons-on-school-choice-from-sweden/
8. Skolan förbättras med konkurrens. http://www.svd.se/nyheter/inrikes/skolan-forbattras-med-konkurrens_389073.svd
9. Palvelusetelin käyttö kunnissa. Raija Volk, Tuula Laukkanen. http://pre20090115.stm.fi/ka1181808001802/passthru.pdf

]]>
13 http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132746-dan-koivulaakso-ja-luova-tilastotiede#comments Kotimaa Thu, 14 Feb 2013 07:59:28 +0000 Jouni Flemming http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132746-dan-koivulaakso-ja-luova-tilastotiede
Maailmanloppu peruttu: Luonnonvarat eivät ole loppumassa http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/128652-maailmanloppu-peruttu-luonnonvarat-eivat-ole-loppumassa <p>Vuodenvaihde oli kiireistä aikaa maailmanlopun ennustajille. Sitä ei vielä tullut mutta vaara ei ole ohi - luonnonvarat nimittäin ovat loppumassa! Olemme pian käyttäneet kaikki maapallon resurssit! Vai onkohan näin? Minä väitän, että luonnonvarat eivät ole loppumassa ja voin perustella miksi. </p><p>&nbsp;</p> <p>Luonnonvarojen loppumista on ennustettu jo vuosikymmenten ajan. Vanhojen ennusteiden mukaan esimerkiksi öljyn olisi pitänyt loppua jo kauan sitten. Öljyn lisäksi myös useat teollisuudelle elintärkeät metallit ja mineraalit ovat kuulemma loppumassa. Yksi tällainen aine on fosfori, joka on elintärkeä nykyaikaiselle maanviljelykselle, koska fosfori on tärkeimpiä lannoitteiden raaka-aineita. Joten jos fosfori loppuisi, maanviljely romahtaisi ja tästä seuraisi maailmanlaajuinen nälänhätä.</p><p>&nbsp;</p> <p>Onneksi fosfori ei ole loppumassa. Esimerkiksi aivan tavallinen kiviaines sisältää noin 0.1 % massastaan fosforia. Jos maapallon kiviaineksen kokonaismäärän arvioidaan olevan 3 x 10^19 tonnia, tämä tarkoittaisi, että vaikka globaali fosforinkulutus kymmenkertaistuisi, fosforia riittäisi maapallolla silti 500 000 000 vuotta. [1, 2, 3]</p><p>&nbsp;</p> <p>Tällaiset laskelmat kuitenkin sivuuttavat tärkeimmän luonnonvarojen loppumiseen liittyvän seikan: Luonnonvarojen, kuten vaikkapa fosforin käyttäminen ei tarkoita, että nämä aineen atomit käytön yhteydessä jotenkin katoaisivat maapallolta. Luonnonvarojen käyttäminen ei tarkoita, että tämä luonnonvara katoaisi, se ainoastaan siirtyy toiseen paikkaan ja mahdollisesti muuttaa muotoaan.</p><p>&nbsp;</p> <p>Joten jos onnistuisimmekin jollain tavalla käyttämään kaiken maapallolta löytyvän fosforin, se ei silti olisi kadonnut maapallolta mihinkään! Fosforia voidaan eristää ja ottaa talteen esimerkiksi jätevesistä, jotka ovat käytännössä katsoen loputon luonnonvara. </p><p>&nbsp;</p> <p>Entä öljy? Kerran poltettua öljyä ei enää saada takaisin, joten voiko öljy loppua? Tässä tapauksessa vastaus on hieman monimutkaisempi, nimittäin: kyllä ja ei. Ei, öljy ei voi koskaan loppua maapallolta mutta kyllä, öljyvarat maapallolla voivat pienentyä niin paljon, että öljyn käyttäminen nykyisessä mittakaavassa ei ole enää mahdollista.</p><p>&nbsp;</p> <p>Jos jokin luonnonvara, kuten öljy, oikeasti olisi loppumassa, se tapahtuisi vähitellen. Tällöin tämän resurssin saatavuuden huvetessa sen hinta nousisi hitaasti, jolloin vaihtoehtoisten resurssien etsiminen ja uusien, korvaavien teknologioiden kehittäminen tulisi taloudellisesti kannattavaksi. Tämä täysin luonnollinen ja automaattinen markkinatalouden mekanismi estää minkään luonnonvaran täydellisen loppumisen, sekä edesauttaa siirtymistä parempien resurssien käyttöön.</p><p>&nbsp;</p> <p>Tämän mekanismin ansiosta maailmanloppu ei ole sattunut kohdallemme ennenkään, kun jokin resurssi on huvennut lähes olemattomiin. Tämä resurssi on yksinkertaisesti korvattu jollakin muulla tai tehty kokonaan tarpeettomaksi uuden teknologian myötä.</p><p>&nbsp;</p> <p>Maailmanloppua ei näkynyt esimerkiksi silloin, kun kupari oli loppua teollisen vallankumouksen yhteydessä. Tällöin suuri osa kehittynyttä maailmaa alkoi täyttyä kuparista valmistetuista sähköjohdoista ja kuparin kysyntä ylitti tuotannon moninkertaisesti. Tämä valtava kysyntäpiikki nosti kuparin hintaa, joka sai aikaan kuparin etsimisen ja siihen liittyvän teknologian kehittymisen ja kuparia löydettiinkin lisää. Nykypäivänä, kun kuparin hinta on jälleen nousussa, sen käyttöä on alettu korvata muilla materiaaleilla. Esimerkiksi merenpohjaan ei enää olla vuosiin laskettu kuparikaapeleita puhelin- tai tietoliikenneyhteyksiä varten, koska se olisi aivan liian kallista. Sen sijaan puhelin- ja tietoliikennekaapelit on nykyään valokuitua, joka on valmistettu lasista, joka puolestaan on pohjimmiltaan hiekkaa. Valokuituteknologia on korvannut kuparikaapelien käytön ja tämän lisäksi noussut kuparin hinta on aikaansaanut kuparin kierrätystä, esimerkiksi vanhoja kuparikaapeleita on nostettu meristä ja korvattu valokuitukaapelilla. </p><p>&nbsp;</p> <p>Kaikki tämä - myös kierräyts - on tapahtunut puhtaasti markkinatalouden ansiosta. Ei siksi, että joku poliitikko tai virkamies olisi määrännyt ihmiset toimimaan näin, vaan koska ihmiset ovat ajaneet omaa taloudellista etuaan. Markkinataloudessa omaa etuaan ajavien ihmisten keskinäinen yhteistyö ja kilpailu saa aikaa teknologista kehitystä, pääomien syntymistä ja niiden leviämistä huomattavan tasaisesti erittäin laajoille ihmisjoukoille.</p><p>&nbsp;</p> <p>Lähteet. 1. UNEP Yearbook 2011, <a href="http://www.unep.org/yearbook/2011/pdfs/phosphorus_and_food_productioin.pdf" title="http://www.unep.org/yearbook/2011/pdfs/phosphorus_and_food_productioin.pdf">http://www.unep.org/yearbook/2011/pdfs/phosphorus_and_food_productioin.pdf</a><br /> 2. U.S. Geological Survey, <a href="http://pubs.usgs.gov/of/2004/1368/Soil_PDFs/P_soils_page.pdf" title="http://pubs.usgs.gov/of/2004/1368/Soil_PDFs/P_soils_page.pdf">http://pubs.usgs.gov/of/2004/1368/Soil_PDFs/P_soils_page.pdf</a><br /> 3. American Geophysical Union, <a href="http://adsabs.harvard.edu/abs/2007AGUFM.V33A1161P" title="http://adsabs.harvard.edu/abs/2007AGUFM.V33A1161P">http://adsabs.harvard.edu/abs/2007AGUFM.V33A1161P</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuodenvaihde oli kiireistä aikaa maailmanlopun ennustajille. Sitä ei vielä tullut mutta vaara ei ole ohi - luonnonvarat nimittäin ovat loppumassa! Olemme pian käyttäneet kaikki maapallon resurssit! Vai onkohan näin? Minä väitän, että luonnonvarat eivät ole loppumassa ja voin perustella miksi.

 

Luonnonvarojen loppumista on ennustettu jo vuosikymmenten ajan. Vanhojen ennusteiden mukaan esimerkiksi öljyn olisi pitänyt loppua jo kauan sitten. Öljyn lisäksi myös useat teollisuudelle elintärkeät metallit ja mineraalit ovat kuulemma loppumassa. Yksi tällainen aine on fosfori, joka on elintärkeä nykyaikaiselle maanviljelykselle, koska fosfori on tärkeimpiä lannoitteiden raaka-aineita. Joten jos fosfori loppuisi, maanviljely romahtaisi ja tästä seuraisi maailmanlaajuinen nälänhätä.

 

Onneksi fosfori ei ole loppumassa. Esimerkiksi aivan tavallinen kiviaines sisältää noin 0.1 % massastaan fosforia. Jos maapallon kiviaineksen kokonaismäärän arvioidaan olevan 3 x 10^19 tonnia, tämä tarkoittaisi, että vaikka globaali fosforinkulutus kymmenkertaistuisi, fosforia riittäisi maapallolla silti 500 000 000 vuotta. [1, 2, 3]

 

Tällaiset laskelmat kuitenkin sivuuttavat tärkeimmän luonnonvarojen loppumiseen liittyvän seikan: Luonnonvarojen, kuten vaikkapa fosforin käyttäminen ei tarkoita, että nämä aineen atomit käytön yhteydessä jotenkin katoaisivat maapallolta. Luonnonvarojen käyttäminen ei tarkoita, että tämä luonnonvara katoaisi, se ainoastaan siirtyy toiseen paikkaan ja mahdollisesti muuttaa muotoaan.

 

Joten jos onnistuisimmekin jollain tavalla käyttämään kaiken maapallolta löytyvän fosforin, se ei silti olisi kadonnut maapallolta mihinkään! Fosforia voidaan eristää ja ottaa talteen esimerkiksi jätevesistä, jotka ovat käytännössä katsoen loputon luonnonvara.

 

Entä öljy? Kerran poltettua öljyä ei enää saada takaisin, joten voiko öljy loppua? Tässä tapauksessa vastaus on hieman monimutkaisempi, nimittäin: kyllä ja ei. Ei, öljy ei voi koskaan loppua maapallolta mutta kyllä, öljyvarat maapallolla voivat pienentyä niin paljon, että öljyn käyttäminen nykyisessä mittakaavassa ei ole enää mahdollista.

 

Jos jokin luonnonvara, kuten öljy, oikeasti olisi loppumassa, se tapahtuisi vähitellen. Tällöin tämän resurssin saatavuuden huvetessa sen hinta nousisi hitaasti, jolloin vaihtoehtoisten resurssien etsiminen ja uusien, korvaavien teknologioiden kehittäminen tulisi taloudellisesti kannattavaksi. Tämä täysin luonnollinen ja automaattinen markkinatalouden mekanismi estää minkään luonnonvaran täydellisen loppumisen, sekä edesauttaa siirtymistä parempien resurssien käyttöön.

 

Tämän mekanismin ansiosta maailmanloppu ei ole sattunut kohdallemme ennenkään, kun jokin resurssi on huvennut lähes olemattomiin. Tämä resurssi on yksinkertaisesti korvattu jollakin muulla tai tehty kokonaan tarpeettomaksi uuden teknologian myötä.

 

Maailmanloppua ei näkynyt esimerkiksi silloin, kun kupari oli loppua teollisen vallankumouksen yhteydessä. Tällöin suuri osa kehittynyttä maailmaa alkoi täyttyä kuparista valmistetuista sähköjohdoista ja kuparin kysyntä ylitti tuotannon moninkertaisesti. Tämä valtava kysyntäpiikki nosti kuparin hintaa, joka sai aikaan kuparin etsimisen ja siihen liittyvän teknologian kehittymisen ja kuparia löydettiinkin lisää. Nykypäivänä, kun kuparin hinta on jälleen nousussa, sen käyttöä on alettu korvata muilla materiaaleilla. Esimerkiksi merenpohjaan ei enää olla vuosiin laskettu kuparikaapeleita puhelin- tai tietoliikenneyhteyksiä varten, koska se olisi aivan liian kallista. Sen sijaan puhelin- ja tietoliikennekaapelit on nykyään valokuitua, joka on valmistettu lasista, joka puolestaan on pohjimmiltaan hiekkaa. Valokuituteknologia on korvannut kuparikaapelien käytön ja tämän lisäksi noussut kuparin hinta on aikaansaanut kuparin kierrätystä, esimerkiksi vanhoja kuparikaapeleita on nostettu meristä ja korvattu valokuitukaapelilla.

 

Kaikki tämä - myös kierräyts - on tapahtunut puhtaasti markkinatalouden ansiosta. Ei siksi, että joku poliitikko tai virkamies olisi määrännyt ihmiset toimimaan näin, vaan koska ihmiset ovat ajaneet omaa taloudellista etuaan. Markkinataloudessa omaa etuaan ajavien ihmisten keskinäinen yhteistyö ja kilpailu saa aikaa teknologista kehitystä, pääomien syntymistä ja niiden leviämistä huomattavan tasaisesti erittäin laajoille ihmisjoukoille.

 

Lähteet. 1. UNEP Yearbook 2011, http://www.unep.org/yearbook/2011/pdfs/phosphorus_and_food_productioin.pdf
2. U.S. Geological Survey, http://pubs.usgs.gov/of/2004/1368/Soil_PDFs/P_soils_page.pdf
3. American Geophysical Union, http://adsabs.harvard.edu/abs/2007AGUFM.V33A1161P

]]>
36 http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/128652-maailmanloppu-peruttu-luonnonvarat-eivat-ole-loppumassa#comments Ympäristö Wed, 02 Jan 2013 06:45:50 +0000 Jouni Flemming http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/128652-maailmanloppu-peruttu-luonnonvarat-eivat-ole-loppumassa
Mitä perustulo oikeasti tarkoittaa? http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127652-mita-perustulo-oikeasti-tarkoittaa <p>Ei, arvon massit massoille -vasemmistolaiset ja arvon menkää hipit töihin -oikeistolaiset, ei, perustulon idea ei ole, että valtio maksaa jokaiselle niin paljon rahaa, että sillä voisi elää. Tämä ei ole perustulon idea, koska tämä olisi täysin utopistinen ja puhtaasti mahdoton ajatus. Yhtä järkevää olisi vaatia, että valtion on maksettava ihmisten verot.</p><p>&nbsp;</p> <p>Palkansaajien tutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Ohto Kanninen avasi jälleen keskustelua perustulosta. Olen pessimistinen perustulon ja siihen liittyvän keskustelun suhteen, koska perustulon idea on mennyt suurimmalta osaa vasemmistoa ja niin sanottua oikeistoa täysin ohi.</p><p>&nbsp;</p> <p>Aloittakaamme siis perusteista: Kuten jo mainitsin, perustulon idea ei todellakaan ole, että sillä voisi elää. Perustulon idea on ennemminkin, että kukaan ei kuole rahanpuutteen vuoksi. </p><p>&nbsp;</p> <p>Näillä kahdella asialla on erittäin suuri ero ja tämän eron ymmärtäminen on ensimmäinen askel perustulon idean ymmärtämiselle. Ei tietenkään vaikkapa ehdotetun suuruisella 500 euron perustulolla "voi elää". Jos perustulolla voisi elää, moni nostaisi jalat pöydälle ja jäisi elämään muiden työnteosta. </p><p>&nbsp;</p> <p>Ei, tuskin kukaan miljoonatuloja saava yritysjohtaja lopettaisi työntekoa perustulon vuoksi mutta moni, joka nyt tekee raskasta työtä ja hän saa pitkien työpäivien päätteeksi käteensä vain summan, joka on perustulo + X, jossa X on huomattavan pieni luku, hänen kannattaa päätellä, että pitkän ja raskaan työn tekeminen pienen tulonlisäyksen vuoksi ei kannata, joten hän voi jäädä pois töistä. Mitä useampi tekisi näin, sitä enemmän veroja olisi nostettava perustulon menojen kattamiseksi ja mitä enemmän veroja nostetaan, sen harvempi haluaa enää osallistua tähän järjestelmään verojen maksajaosapuolena vaan pyrkii pääsemään verorahojen saajapuolelle.</p><p>&nbsp;</p> <p>Perustulon todellinen idea alkaa valjeta jos ajattelemme, että jos jokaiselle taattaisiin perustulon kautta vaikka 500 euron minimitoimeentulo, tällöin hän voisi tämän päälle tehdä töitä ja nostaa tulotasonsa elämiseen riittäväksi. Perustulossa on järkevää siis se, että se purkaa suurimman osan kannustinloukuista ja tekee aina taloudellisesti kannattavaksi ottaa vastaan työtä, vaikka vain osa-aikaista, vaikka vain yhdeksi kuukaudeksi tai vaikka työtä, jonka jatkuminen on epävarmaa. Nykyisenkaltaisessa mallissa työttömän pitää tarkasti harkita minkälaista työtä hänen kannattaa ottaa vastaan, koska yhden lisäeuron hankkiminen työnteolla saattaa syödä euron verran tukia, jolloin työn tekemisestä saatu hyöty on, ellei työkokemusta ja vastaavaa lasketa, tasan nolla euroa. Puhumattakaan edes siitä, että nykymallissa lyhyen työsuhteen vastaanottavaa työtöntä rangaistaan tukien karenssiajoilla ja/tai tukien uudelleenhakemispaperisodalla.</p><p>&nbsp;</p> <p>Itse siis kannatan perustuloa, erityisesti negatiivisen tuloveron mallin mukaisesti toteutettuna. Tässä mallissa jokainen ei saa automaattisesti perustuloa vaan perustulo toteutetaan siten, että minimituloveroprosentti ei ole 0 %, kuten nyt, vaan negatiivinen. Tästä nimi "negatiivisen tuloveron malli". Ei, se ei tarkoita, että jokaisen tuloveroprosentti olisi negatiivinen vaan sitä, että jos sinulla ei ole ansiotuloja yli tietyn rajan, vaikkapa 500 euron kuussa, tuloveroprosenttisi tippuu negatiiviseksi, jolloin saat valtiolta rahaa automaattisesti takaisinpäin. Mitä vähemmän tienaat, sen enemmän tuloveroprosenttisi on miinuksella ja tulojesi noustessa, veroprosenttisikin nousee. Ei niin, että yhden euron saaminen lisää töistä nostaisi veroja vastaavasti yhdellä eurolla, vaan vaikkapa 50 sentillä.</p><p>&nbsp;</p> <p>Perustulon ideaan kuuluu myös se, että sen tulee korvata mahdollisimman monta muuta tukea, koska vain silloin se voi poistaa kannustinloukut ja vain silloin voisimme purkaa suurimman osan tuottamatonta paperinpyöritystä tekevistä julkisen sektorin toimistotyöpaikoista. Pelkästään se, että nämä tuhannet ihmiset pääsisivät tuottamattomasta valtion byrokratiatyöstä oikeisiin, tuottaviin töihin synnyttäisi valtiolle huomattavat säästöt, jotka tulevat perustulon työllisyyttä tukevien vaikutusten lisäksi.</p><p>&nbsp;</p> <p>Vaihtoehtona perustulolle on niin sanottu sosiaalitilimalli, joka on ollut käytössä erittäin hyvällä menestyksellä jo pitkään esimerkiksi Singaporessa. Singaporessa sosiaalitiliä on käytetty terveydenhuollossa. Sosiaalitilin toteutuksesta on olemassa eri versioita mutta periaatteessa sosiaalitili tarkoittaa sitä, että jokaiselle määrätään tili, johon liittyy tietty maksimi. Tämä maksimisumma voisi olla vaikkapa 20 tuhatta euroa. Kun aloitat työnteon, tilisi on tyhjä ja maksamistasi tuloveroista tietty osa maksetaan omalle sosiaalitilillesi ja tämän tilisi saldon voit itse tarkistaa vaikkapa netistä. Voit myös maksaa tilillesi ylimääräistä rahaa niin halutessasi. Kun saavutat sen, että tilisi on täynnä, eli vaikkapa 20 tuhannessa eurossa, veroprosenttisi laskee, koska sinun ei enää tarvitse maksaa sosiaalitilillesi rahaa. Jos vaikkapa työttömyysturva on hoidettu sosiaalitilin kautta, tällöin jos joudut työttömäksi, työttömyyspäivärahasi maksetaan sinulle omalta sosiaalitililtäsi. Jos käy niin, että sosiaalitilisi menee nollille, vasta tällöin rahaa alkaa siirtyä valtion rahakirstusta sinulle.</p><p>&nbsp;</p> <p>Sosiaalitilissä hyvää on se, että se antaa ihmisille taloudelliset kannustimet miettiä omaa sosiaalitilillä katettujen palveluiden käyttöä. Jos vaikkapa terveydenhuoltojärjestelmä perustuisi sosiaalitiliin, tällöin ihmisen kannattaa miettiä hetki lähteekö hän sinne terveyskeskukseen flunssan takia, koska hän itse maksaa tuon käynnin kokonaisuudessaan (sosiaalitililtään) ja jos hän on jo säästänyt tilinsä täyteen, tilin käyttäminen jonkin pienen asian vuoksi nostaisi hänen veroprosenttiaan siihen asti, jolloin tili on jälleen täynnä.</p><p>&nbsp;</p> <p>Tätäkin suurempi tekijä on tietysti se, että kun jokainen maksaa itse käyttämistään palveluistaan sosiaalitililtään, jokaisella on taloudellinen kannustin miettiä mistä palvelunsa ostaa ja mistä haluaa maksaa. Haluaako maksaa nopeasta mutta kalliista palvelusta, vai hitaasta ja halvemmasta. Tämän lisäksi, tämä järjestely synnyttää palveluntarjoajien välille kilpailun asiakkaista, paitsi palvelun laadun, myös hinnan suhteen. Nykyjärjestelmässä sinulle määrätään yksi julkinen terveyskeskus, johon menet kun sairastut, tai voit toki mennä mihin tahansa yksityiselle lääkäriasemalle, jos sinulla on siihen varaa (sen jälkeen kun olet maksanut <a href="http://jouniflemming.fi/2012/01/11/tiesitko-etta-valtio-vie-yli-puolet-palkastasi">yli puolet tuloistasi veroina valtiolle</a>). Sosiaalitilimallissa voit ostaa palvelun mistä tahansa, vaikka naapurikaupunkisi julkisesta terveyskeskuksesta, jos koet sen paremmaksi ja/tai halvemmaksi mitä oma lähiterveyskeskuksesi. Tai voit ostaa palvelun miltä tahansa yksityiseltä palveluntarjoajalta ja sinulla on itsellesi taloudellinen kannustin etsiä juuri sinua parhaiten palveleva taho, koska kaikki mitä palvelusta maksat on poissa omalta sosiaalitililtäsi.</p><p>&nbsp;</p> <p>Tämä antaa jopa julkiselle sektorille kannustimen kilpailla siitä, kuka pystyy tarjoamaan palvelut järkevimpään hintaan ja laatuun. Tämä, kuten monet muut sosiaalitilin eduista pätevät myös perustuloon, jos perustulon yhteydessä lisättäisiin ihmisten valinnanvapautta ostaa haluamansa palvelut sieltä mistä itse haluavat.</p><p>&nbsp;</p> <p>Ja ei, perustulo (tai sosiaalitimalli) ei ratkaisisi kaikkia yhteiskunnallisia ongelmia, se ei toisi meille täystyöllisyyttä eikä se tekisi meistä kaikista miljonäärejä. Perustulo ei ole mikään hopealuotiratkaisu, joka ratkaisisi kaikki mahdolliset ongelmat. Mutta sekä perustulo että sosiaalitilimalli olisivat huomattavasti nykyjärjestelmää järkevämpiä tapoja toteuttaa julkinen sosiaaliturva, joko kokonaan tai osittain.</p><p>&nbsp;</p> <p>Joten pyydän, kun puhumme jatkossa perustulosta, voisimmeko puhua siitä järkevästi? "Massia massoille!" tai "Menkää hipit töihin!" ei ole järkevää keskustelua.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ei, arvon massit massoille -vasemmistolaiset ja arvon menkää hipit töihin -oikeistolaiset, ei, perustulon idea ei ole, että valtio maksaa jokaiselle niin paljon rahaa, että sillä voisi elää. Tämä ei ole perustulon idea, koska tämä olisi täysin utopistinen ja puhtaasti mahdoton ajatus. Yhtä järkevää olisi vaatia, että valtion on maksettava ihmisten verot.

 

Palkansaajien tutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Ohto Kanninen avasi jälleen keskustelua perustulosta. Olen pessimistinen perustulon ja siihen liittyvän keskustelun suhteen, koska perustulon idea on mennyt suurimmalta osaa vasemmistoa ja niin sanottua oikeistoa täysin ohi.

 

Aloittakaamme siis perusteista: Kuten jo mainitsin, perustulon idea ei todellakaan ole, että sillä voisi elää. Perustulon idea on ennemminkin, että kukaan ei kuole rahanpuutteen vuoksi.

 

Näillä kahdella asialla on erittäin suuri ero ja tämän eron ymmärtäminen on ensimmäinen askel perustulon idean ymmärtämiselle. Ei tietenkään vaikkapa ehdotetun suuruisella 500 euron perustulolla "voi elää". Jos perustulolla voisi elää, moni nostaisi jalat pöydälle ja jäisi elämään muiden työnteosta.

 

Ei, tuskin kukaan miljoonatuloja saava yritysjohtaja lopettaisi työntekoa perustulon vuoksi mutta moni, joka nyt tekee raskasta työtä ja hän saa pitkien työpäivien päätteeksi käteensä vain summan, joka on perustulo + X, jossa X on huomattavan pieni luku, hänen kannattaa päätellä, että pitkän ja raskaan työn tekeminen pienen tulonlisäyksen vuoksi ei kannata, joten hän voi jäädä pois töistä. Mitä useampi tekisi näin, sitä enemmän veroja olisi nostettava perustulon menojen kattamiseksi ja mitä enemmän veroja nostetaan, sen harvempi haluaa enää osallistua tähän järjestelmään verojen maksajaosapuolena vaan pyrkii pääsemään verorahojen saajapuolelle.

 

Perustulon todellinen idea alkaa valjeta jos ajattelemme, että jos jokaiselle taattaisiin perustulon kautta vaikka 500 euron minimitoimeentulo, tällöin hän voisi tämän päälle tehdä töitä ja nostaa tulotasonsa elämiseen riittäväksi. Perustulossa on järkevää siis se, että se purkaa suurimman osan kannustinloukuista ja tekee aina taloudellisesti kannattavaksi ottaa vastaan työtä, vaikka vain osa-aikaista, vaikka vain yhdeksi kuukaudeksi tai vaikka työtä, jonka jatkuminen on epävarmaa. Nykyisenkaltaisessa mallissa työttömän pitää tarkasti harkita minkälaista työtä hänen kannattaa ottaa vastaan, koska yhden lisäeuron hankkiminen työnteolla saattaa syödä euron verran tukia, jolloin työn tekemisestä saatu hyöty on, ellei työkokemusta ja vastaavaa lasketa, tasan nolla euroa. Puhumattakaan edes siitä, että nykymallissa lyhyen työsuhteen vastaanottavaa työtöntä rangaistaan tukien karenssiajoilla ja/tai tukien uudelleenhakemispaperisodalla.

 

Itse siis kannatan perustuloa, erityisesti negatiivisen tuloveron mallin mukaisesti toteutettuna. Tässä mallissa jokainen ei saa automaattisesti perustuloa vaan perustulo toteutetaan siten, että minimituloveroprosentti ei ole 0 %, kuten nyt, vaan negatiivinen. Tästä nimi "negatiivisen tuloveron malli". Ei, se ei tarkoita, että jokaisen tuloveroprosentti olisi negatiivinen vaan sitä, että jos sinulla ei ole ansiotuloja yli tietyn rajan, vaikkapa 500 euron kuussa, tuloveroprosenttisi tippuu negatiiviseksi, jolloin saat valtiolta rahaa automaattisesti takaisinpäin. Mitä vähemmän tienaat, sen enemmän tuloveroprosenttisi on miinuksella ja tulojesi noustessa, veroprosenttisikin nousee. Ei niin, että yhden euron saaminen lisää töistä nostaisi veroja vastaavasti yhdellä eurolla, vaan vaikkapa 50 sentillä.

 

Perustulon ideaan kuuluu myös se, että sen tulee korvata mahdollisimman monta muuta tukea, koska vain silloin se voi poistaa kannustinloukut ja vain silloin voisimme purkaa suurimman osan tuottamatonta paperinpyöritystä tekevistä julkisen sektorin toimistotyöpaikoista. Pelkästään se, että nämä tuhannet ihmiset pääsisivät tuottamattomasta valtion byrokratiatyöstä oikeisiin, tuottaviin töihin synnyttäisi valtiolle huomattavat säästöt, jotka tulevat perustulon työllisyyttä tukevien vaikutusten lisäksi.

 

Vaihtoehtona perustulolle on niin sanottu sosiaalitilimalli, joka on ollut käytössä erittäin hyvällä menestyksellä jo pitkään esimerkiksi Singaporessa. Singaporessa sosiaalitiliä on käytetty terveydenhuollossa. Sosiaalitilin toteutuksesta on olemassa eri versioita mutta periaatteessa sosiaalitili tarkoittaa sitä, että jokaiselle määrätään tili, johon liittyy tietty maksimi. Tämä maksimisumma voisi olla vaikkapa 20 tuhatta euroa. Kun aloitat työnteon, tilisi on tyhjä ja maksamistasi tuloveroista tietty osa maksetaan omalle sosiaalitilillesi ja tämän tilisi saldon voit itse tarkistaa vaikkapa netistä. Voit myös maksaa tilillesi ylimääräistä rahaa niin halutessasi. Kun saavutat sen, että tilisi on täynnä, eli vaikkapa 20 tuhannessa eurossa, veroprosenttisi laskee, koska sinun ei enää tarvitse maksaa sosiaalitilillesi rahaa. Jos vaikkapa työttömyysturva on hoidettu sosiaalitilin kautta, tällöin jos joudut työttömäksi, työttömyyspäivärahasi maksetaan sinulle omalta sosiaalitililtäsi. Jos käy niin, että sosiaalitilisi menee nollille, vasta tällöin rahaa alkaa siirtyä valtion rahakirstusta sinulle.

 

Sosiaalitilissä hyvää on se, että se antaa ihmisille taloudelliset kannustimet miettiä omaa sosiaalitilillä katettujen palveluiden käyttöä. Jos vaikkapa terveydenhuoltojärjestelmä perustuisi sosiaalitiliin, tällöin ihmisen kannattaa miettiä hetki lähteekö hän sinne terveyskeskukseen flunssan takia, koska hän itse maksaa tuon käynnin kokonaisuudessaan (sosiaalitililtään) ja jos hän on jo säästänyt tilinsä täyteen, tilin käyttäminen jonkin pienen asian vuoksi nostaisi hänen veroprosenttiaan siihen asti, jolloin tili on jälleen täynnä.

 

Tätäkin suurempi tekijä on tietysti se, että kun jokainen maksaa itse käyttämistään palveluistaan sosiaalitililtään, jokaisella on taloudellinen kannustin miettiä mistä palvelunsa ostaa ja mistä haluaa maksaa. Haluaako maksaa nopeasta mutta kalliista palvelusta, vai hitaasta ja halvemmasta. Tämän lisäksi, tämä järjestely synnyttää palveluntarjoajien välille kilpailun asiakkaista, paitsi palvelun laadun, myös hinnan suhteen. Nykyjärjestelmässä sinulle määrätään yksi julkinen terveyskeskus, johon menet kun sairastut, tai voit toki mennä mihin tahansa yksityiselle lääkäriasemalle, jos sinulla on siihen varaa (sen jälkeen kun olet maksanut yli puolet tuloistasi veroina valtiolle). Sosiaalitilimallissa voit ostaa palvelun mistä tahansa, vaikka naapurikaupunkisi julkisesta terveyskeskuksesta, jos koet sen paremmaksi ja/tai halvemmaksi mitä oma lähiterveyskeskuksesi. Tai voit ostaa palvelun miltä tahansa yksityiseltä palveluntarjoajalta ja sinulla on itsellesi taloudellinen kannustin etsiä juuri sinua parhaiten palveleva taho, koska kaikki mitä palvelusta maksat on poissa omalta sosiaalitililtäsi.

 

Tämä antaa jopa julkiselle sektorille kannustimen kilpailla siitä, kuka pystyy tarjoamaan palvelut järkevimpään hintaan ja laatuun. Tämä, kuten monet muut sosiaalitilin eduista pätevät myös perustuloon, jos perustulon yhteydessä lisättäisiin ihmisten valinnanvapautta ostaa haluamansa palvelut sieltä mistä itse haluavat.

 

Ja ei, perustulo (tai sosiaalitimalli) ei ratkaisisi kaikkia yhteiskunnallisia ongelmia, se ei toisi meille täystyöllisyyttä eikä se tekisi meistä kaikista miljonäärejä. Perustulo ei ole mikään hopealuotiratkaisu, joka ratkaisisi kaikki mahdolliset ongelmat. Mutta sekä perustulo että sosiaalitilimalli olisivat huomattavasti nykyjärjestelmää järkevämpiä tapoja toteuttaa julkinen sosiaaliturva, joko kokonaan tai osittain.

 

Joten pyydän, kun puhumme jatkossa perustulosta, voisimmeko puhua siitä järkevästi? "Massia massoille!" tai "Menkää hipit töihin!" ei ole järkevää keskustelua.

]]>
56 http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127652-mita-perustulo-oikeasti-tarkoittaa#comments Raha Thu, 20 Dec 2012 09:32:33 +0000 Jouni Flemming http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127652-mita-perustulo-oikeasti-tarkoittaa
Talvivaara ja holhousvaltion epäonnistuminen http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124327-talvivaara-ja-holhousvaltion-epaonnistuminen <p> Uutisia Talvivaarasta on seurannut joukko tyypillisiä kommentteja: hallintoa pitää uudistaa, sääntelyä pitää lisätä, tarvitsemme uuden valvontaviraston ja niin edelleen. Miksi aina kun valtiovalta epäonnistuu, ainoana ratkaisuna nähdään tarve lisätä valtiovaltaa? Minulla on esittää käytännössä toimivaksi osoitettu vaihtoehto.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kaivostoiminta on Suomessa täysin julkisen vallan sääntelemää ja valvomaa. Esimerkiksi kaivoksen perustaminen tapahtuu pääpiirteittäin näin: Etsit sopivan paikan, haet viranomaisilta lupaa valtauksen perustamiselle, haet kaivosluvapaa ja saatuasi kaivosluvan, voit aloittaa kaivostoimintasi. Suomen järjestelmän tekee erikoiseksi se, että järjestelmä ohittaa lähes täysin yksityisen omistusoikeuden. Malmin etsintätyötä voi nimittäin tehdä muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta toisen omistamalla maalla ilman kyseisen maanomistajan lupaa. Viranomaiset toki kuulevat maanomistajaa mutta viranomaisilla on laillinen oikeus myöntää lupa kaivoksen rakentamiselle toisen omistamalle maalle ilman, että maanomistaja voisi tätä edes kieltää! </p><p>&nbsp;</p> <p>Useimmat ihmiset pitävät Talvivaaran tapahtumia osoituksena siitä, että sääntelyä ja julkista valvontaa pitää lisätä. Olen täysin eri mieltä. Minusta Talvivaaran tapahtumat osoittavat juuri sen, miksi mikään määrä valtiovallan toteuttamaa valvontaa ei koskaan riitä.</p><p>&nbsp;</p> <p>Ensinnäkin, mitä enemmän julkisella vallalla on sääntely- ja valvontavaltaa, sitä enemmän yritysmaailma ja julkinen sektori sekoittuvat. Tapahtuu lobbausta ja edunvalvontaa, syntyy hyväveliverkostoja ja eturistiriitoja. Esimerkiksi Talvivaaran tapauksesta on kirjoitettu, että osa Talvivaaraa valvoneen Kainuun ELY-keskuksen virkamiehistä ovat olleet itse mukana Talvivaaran rakennusprojekteissa ja ELY-keskuksen johtaja on toiminut toisessa virastossa, jonka tehtäviin on kuulunut kaivostoiminan edistäminen. [1]</p><p>&nbsp;</p> <p>Toiseksi, julkisella vallalla ei koskaan ole yksityiseen sektoriin verrattuna yhtä suuria kannustimia toimia mahdollismman järkevästi ja tehokkaasti. Vaikka olettaisimme, että valvontaa suorittavat virkamiehet ovat lahjomattomia ja ajavat vain "yhteistä hyvää", heillä ei silti ole virkavelvollisuutensa lisäksi mitään syytä hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti. Valtion virkamies saa palkkansa riippumatta siitä, tekeekö hän työnsä erinomaisesti, hyvin tai välttävästi. Huonostikin hoidetusta työstä saattaa seurata vain siirto toisiin tehtäviin.</p><p>&nbsp;</p> <p>Julkinen sektori rakentuu poliittisille virkanimityksille, intressiristiriidoille ja läheisille kytköksille yritysmaailmaan. Mikään määrä valvonnan lisäämistä, hallinnon tehostamista tai uusia virastoja ei pysty muuttamaan tätä julkisen sektorin valuvikaa.</p><p>&nbsp;</p> <p>Kuten lupasin, minulla on esittää vaihtoehto. Tämän vaihtoehdon nimi on yksityinen omistusoikeus ja markkinatalous.</p><p>&nbsp;</p> <p>Markkinataloudessa kaivoksen perustaminen tapahtuisi niin, että jokainen saisi etsiä malmia omalta maaltaan (tai toisen maalta maanomistajan suostumuksella). Kun sopiva malmiesiintymä löytyy, maanomistaja saa perustaa vapaasti alueelleen kaivoksen, kunhan ei aiheuta haittaa tai vaaraa muille. Jos haittaa tai vaaraa kuitenkin syntyy, esimerkiksi jos kaivosalueelta valuu saastevettä naapurin maahan, kaivoksen omistaja on vastuussa aiheuttamasta haitastaan täysimääräisesti. Jos hän ei pysty korvaamaan aiheuttamaansa haittaa rahallisesti, hän menettää vapautensa ja korvaa aiheuttamansa haitan oikeusistuimen määräämän vankeusrangaistuksen muodossa.</p><p>&nbsp;</p> <p>Tällaisen järjestelmän etu on siinä, että valvontavaltaa ei ole keskitetty harvojen käsiin julkiselle sektorille vaan valvontavalta on hajautettuna useille, omia etujaan ajaville valvojille. Jokaisella kaivoksen lähellä asuvalla ihmisillä olisi nimittäin taloudellinen kannustin pitää huoli siitä, että kaivoksesta ei aiheudu haittaa heidän omaisuudelleen tai terveydelleen ja jos näin tapahtuu, heillä on kannustin hakea kaivosyhtiöltä korvauksia.</p><p>&nbsp;</p> <p>Esittämälleni mallille kuulee yleensä ensimmäisenä vastaväitteenä sen, että ihmiset ovat ahneita, itsekeskeisiä ja häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita, joten jos kuka tahansa voisi perustaa kaivoksen minne tahansa, koko maa olisi täynnä toinen toistaan enemmän saastuttavia kaivoksia!</p><p>&nbsp;</p> <p>Mutta ensinnäkin, jos ihmiset ovat ahneita, itsekeskeisiä ja häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita, miten voisimme odottaa, että julkisessa virassa oleva ihminen ei olisi tällainen? Mikään demokraattinen prosessi ei takaa sitä, etteikö julkisiin virkoihin päätyisi juuri ne pahimmat oman edun tavoittelijat - päinvastoin. Eikä ratkaisuna myöskään ole usein kuultu vaatimus demokratian lisäämisestä. Taloustieteen nobelistin James Buchanan tunnetuksi tekemän julkisen valinnan teorian mukaan ihmisillä ei juurikaan ole mielenkiintoa tai syytä perehtyä poliittisiin järjestelmiin, koska oman ajan käyttäminen tarkasti eri äänestysvaihtoehtojen tutkimiseen ei anna äänestäjälle tätä aikaa vastaavaa hyötyä. [2]</p><p>&nbsp;</p> <p>Markkinataloudessa ihmisten väitetty ahneus, itsekeskeisyys ja häikäilemättömyys hyödyttäisivät kaikkia. Nimittäin jos joku rakentaa kaivoksen naapuritontillesi, sinullahan olisi ahneena ja itsekeskeisenä ihmisenä taloudellinen kannustin tarkkailla kaivoksen toimintaa tarkemmin kuin yhdenkään virkamiehen, sillä jos kaivoksesta aiheutuu sinulle haittaa, olet oikeutettu korvauksiin. Joten jos ihmiset ovat ahneita ja itsekeskeisiä, markkinataloudessa nämä voimat saadaan valjastettua palvelemaan hyvää. Ihmisten väitetty ahneus ja itsekeskeisyys ovatkin ennemmin perusteluja markkinatalouden puolesta eikä sitä vastaan.</p><p>&nbsp;</p> <p>Lupasin myös näyttää, että esittämäni malli on toiminut käytännössä.</p><p>&nbsp;</p> <p>Ensimmäinen esimerkkini markkinatalouden toimivuudesta luonnonsuojelussa tulee Kaliforniasta. Sikäläisillä kullankaivajilla oli ongelma 1800-luvulla: kullan etsiminen vaati paljon vettä mutta vettä ei tunnetusti ole saatavilla rajattomasti. Heidän käyttämänsä ratkaisu oli markkinatalous ja yksityinen omistusoikeus: jos halusit ottaa vettä joesta, jouduit maksamaan. Tämä tarkoitti, että vettä kannatti käyttää harkiten ja tehokkaasti, esimerkiksi juomavedeksi, kullan huuhtomiseen ja maanviljelyyn. Kaikki kuitenkin muuttui vuonna 1902, jolloin voimaan astui Newlands Reclamation Act -niminen laki, joka kumosi aikaisemmin käytössä olleen yksityisoikeuden vedenjakelusta. Pian lain käyttöönottamisen jälkeen vesivarat vähenivät, koska maanviljelijät pystyivät käyttämään jokien vettä lähes ilmaiseksi. Tämä johti vedenkäytön rajattomaan kasvuun ja veden tuhlaamiseen. [3, 4]</p><p>&nbsp;</p> <p>Toinen esimerkkini on Hooker Chemical Company, joka rakensi ja ylläpiti 1940-luvulla ongelmajätteiden kaatopaikkaa. Niin pitkään kun kaatopaikan omisti yksityinen yritys, sillä oli taloudellinen kannustin pitää huolta kemikaalien turvallisesta säilyttämisestä kaatopaikalla, koska muuten se olisi joutunut korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Kaatopaikan taso ylittikin selvästi tuon ajan ympäristölakien vaatiman minimitason. Tilanne muuttui vuonna 1951, jolloin kunta osti kyseisen maa-alueen. Kaupan yhteydessä yhtiö kirjatutti kauppakirjaan, että maa-aines sisältää säilöttyä ongelmajätettä ja, että sen suojausten ylläpidosta on pidettävä huolta, eikä yhtiötä voida syyttää mahdollisista ongelmista mikäli kaatopaikan turvallisuudesta ei pidetä huolta. Kunnan virkamiehiä tämä ei juurikaan kiinnostanut, sillä heitä ei sitonut korvausvelvollisuus. Ääniä kalastelevat poliitikot päättivätkin tulevina vuosina rakentaa vanhan ongelmajätteen kaatopaikan yhteyteen köyhien perheiden lapsille tarkoitettuja kouluja ja asuntoja. Rakennustöiden yhteydessä kemikaalien suojana olleet rakenteet murtuivat ja tämän seurauksena maaperä vähitellen saastui. 1970-luvun loppulla suoritetuissa testeissä todettiin joka kolmannen alueella asuneen kehossa merkkejä altistumisesta vaarallisille kemikaaleille. [5, 6]</p><p>&nbsp;</p> <p>Kolmantena esimerkkinäni on National Audubon Societyn omistama yli 100 neliökilometrin yksityinen Paul J. Rainey -luonnonsuojelualue Louisianassa. Luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 1924. Alueen omistava, voittoa tavoittelematon säätiö myi yksityiselle yritykselle öljyn- ja kaasunporausluvan alueelleen 1950-luvulla. Alueelta kerättiin öljyä ja kaasua aina 90-luvun lopulle. Tämän ansiosta säätiö onnistui keräämään yli 20 miljoonaa dollaria lisää varoja käytettäväksi luonnonsuojeluun, eikä öljyn- ja kaasun poraamisesta luonnonsuojelualueelta todettu seuranneen mitään vahinkoa alueen luonnolle, koska säätiö asetti täysin huomattavasti ympäristölainsäädäntöä ja julkista valvontaa tiukemmat ja tehokkaammin toimivat rajat ja ehdot porauksille. [7, 8] </p><p>&nbsp;</p> <p>Vastaavia esimerkkejä löytyy lukematon määrä. Markkinataloutta on virheellisesti syytetty lähes kaikesta pahasta, mitä maailmassa on ikinä tapahtunut. En tietenkään väitä, että markkinatalous olisi täydellinen järjestelmä tai, että luonnon tuhoamista ei tapahtuisi markkinataloudessa. Mutta väitän, että erittäin vapaaseen markkinatalouteen ja vahvaan yksityisomistukseen perustuva yhteiskunta olisi huomattavasti sääntelyä, holhousta ja hyvinvointivaltiota tehokkaampi tapa paitsi tuottaa hyvinvointia myös suojella luontoa.</p><p>&nbsp;</p> <p> Lähteet:<br /> 1. Kainuun ely-keskuksen GTK-taustaisella ylijohtajalla kytkös Talvivaaran syntyvaiheisiin, Juha Kauppinen, Suomen Luonto. <a href="http://suomenluonto.blogit.fi/kainuun-ely-keskuksen-ylijohtajalla-kytkos-talvivaaran-syntyvaiheisiin/" title="http://suomenluonto.blogit.fi/kainuun-ely-keskuksen-ylijohtajalla-kytkos-talvivaaran-syntyvaiheisiin/">http://suomenluonto.blogit.fi/kainuun-ely-keskuksen-ylijohtajalla-kytkos...</a></p><p>&nbsp;</p> <p>2. Public Choice, William F. Shughart, The Library of Economics and Liberty. <a href="http://econlib.org/library/Enc/PublicChoice.html" title="http://econlib.org/library/Enc/PublicChoice.html">http://econlib.org/library/Enc/PublicChoice.html</a></p> <p>3. Searching out the headwaters: Change and rediscovery in western water policy. Bates, Getches, MacDonnel, Wilkinson. Island Press.</p> <p>4. Water marketing in Texas: Opportunities for reform. Griffin, Boarder. Natural Resources Journal 32-2.</p> <p>5. Love Canal - The Truth Seeps Out, Eric Zuesse, Reason Magazine. <a href="http://reason.com/archives/1981/02/01/love-canal" title="http://reason.com/archives/1981/02/01/love-canal">http://reason.com/archives/1981/02/01/love-canal</a></p> <p>6. Love Canal Revisited : Race, Class, and Gender in Environmental Activism, Elizabeth Blum, University Press of Kansas. ISBN 978-0-7006-1560-5.</p> <p>7. To drill or not to drill - let the environmentalists decide. Dwight R. Lee. The Independent Review. <a href="http://www.utdallas.edu/~plewin/ToDrillOrNot.pdf" title="http://www.utdallas.edu/~plewin/ToDrillOrNot.pdf">http://www.utdallas.edu/~plewin/ToDrillOrNot.pdf</a></p> <p>8. PC Oil Drilling in a Wildlife Refuge. Pamela Snyder, Jane Shaw. Wall Street Journal. <a href="http://perc.org/articles/pc-oil-drilling-wildlife-refuge" title="http://perc.org/articles/pc-oil-drilling-wildlife-refuge">http://perc.org/articles/pc-oil-drilling-wildlife-refuge</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uutisia Talvivaarasta on seurannut joukko tyypillisiä kommentteja: hallintoa pitää uudistaa, sääntelyä pitää lisätä, tarvitsemme uuden valvontaviraston ja niin edelleen. Miksi aina kun valtiovalta epäonnistuu, ainoana ratkaisuna nähdään tarve lisätä valtiovaltaa? Minulla on esittää käytännössä toimivaksi osoitettu vaihtoehto.

 

Kaivostoiminta on Suomessa täysin julkisen vallan sääntelemää ja valvomaa. Esimerkiksi kaivoksen perustaminen tapahtuu pääpiirteittäin näin: Etsit sopivan paikan, haet viranomaisilta lupaa valtauksen perustamiselle, haet kaivosluvapaa ja saatuasi kaivosluvan, voit aloittaa kaivostoimintasi. Suomen järjestelmän tekee erikoiseksi se, että järjestelmä ohittaa lähes täysin yksityisen omistusoikeuden. Malmin etsintätyötä voi nimittäin tehdä muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta toisen omistamalla maalla ilman kyseisen maanomistajan lupaa. Viranomaiset toki kuulevat maanomistajaa mutta viranomaisilla on laillinen oikeus myöntää lupa kaivoksen rakentamiselle toisen omistamalle maalle ilman, että maanomistaja voisi tätä edes kieltää!

 

Useimmat ihmiset pitävät Talvivaaran tapahtumia osoituksena siitä, että sääntelyä ja julkista valvontaa pitää lisätä. Olen täysin eri mieltä. Minusta Talvivaaran tapahtumat osoittavat juuri sen, miksi mikään määrä valtiovallan toteuttamaa valvontaa ei koskaan riitä.

 

Ensinnäkin, mitä enemmän julkisella vallalla on sääntely- ja valvontavaltaa, sitä enemmän yritysmaailma ja julkinen sektori sekoittuvat. Tapahtuu lobbausta ja edunvalvontaa, syntyy hyväveliverkostoja ja eturistiriitoja. Esimerkiksi Talvivaaran tapauksesta on kirjoitettu, että osa Talvivaaraa valvoneen Kainuun ELY-keskuksen virkamiehistä ovat olleet itse mukana Talvivaaran rakennusprojekteissa ja ELY-keskuksen johtaja on toiminut toisessa virastossa, jonka tehtäviin on kuulunut kaivostoiminan edistäminen. [1]

 

Toiseksi, julkisella vallalla ei koskaan ole yksityiseen sektoriin verrattuna yhtä suuria kannustimia toimia mahdollismman järkevästi ja tehokkaasti. Vaikka olettaisimme, että valvontaa suorittavat virkamiehet ovat lahjomattomia ja ajavat vain "yhteistä hyvää", heillä ei silti ole virkavelvollisuutensa lisäksi mitään syytä hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti. Valtion virkamies saa palkkansa riippumatta siitä, tekeekö hän työnsä erinomaisesti, hyvin tai välttävästi. Huonostikin hoidetusta työstä saattaa seurata vain siirto toisiin tehtäviin.

 

Julkinen sektori rakentuu poliittisille virkanimityksille, intressiristiriidoille ja läheisille kytköksille yritysmaailmaan. Mikään määrä valvonnan lisäämistä, hallinnon tehostamista tai uusia virastoja ei pysty muuttamaan tätä julkisen sektorin valuvikaa.

 

Kuten lupasin, minulla on esittää vaihtoehto. Tämän vaihtoehdon nimi on yksityinen omistusoikeus ja markkinatalous.

 

Markkinataloudessa kaivoksen perustaminen tapahtuisi niin, että jokainen saisi etsiä malmia omalta maaltaan (tai toisen maalta maanomistajan suostumuksella). Kun sopiva malmiesiintymä löytyy, maanomistaja saa perustaa vapaasti alueelleen kaivoksen, kunhan ei aiheuta haittaa tai vaaraa muille. Jos haittaa tai vaaraa kuitenkin syntyy, esimerkiksi jos kaivosalueelta valuu saastevettä naapurin maahan, kaivoksen omistaja on vastuussa aiheuttamasta haitastaan täysimääräisesti. Jos hän ei pysty korvaamaan aiheuttamaansa haittaa rahallisesti, hän menettää vapautensa ja korvaa aiheuttamansa haitan oikeusistuimen määräämän vankeusrangaistuksen muodossa.

 

Tällaisen järjestelmän etu on siinä, että valvontavaltaa ei ole keskitetty harvojen käsiin julkiselle sektorille vaan valvontavalta on hajautettuna useille, omia etujaan ajaville valvojille. Jokaisella kaivoksen lähellä asuvalla ihmisillä olisi nimittäin taloudellinen kannustin pitää huoli siitä, että kaivoksesta ei aiheudu haittaa heidän omaisuudelleen tai terveydelleen ja jos näin tapahtuu, heillä on kannustin hakea kaivosyhtiöltä korvauksia.

 

Esittämälleni mallille kuulee yleensä ensimmäisenä vastaväitteenä sen, että ihmiset ovat ahneita, itsekeskeisiä ja häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita, joten jos kuka tahansa voisi perustaa kaivoksen minne tahansa, koko maa olisi täynnä toinen toistaan enemmän saastuttavia kaivoksia!

 

Mutta ensinnäkin, jos ihmiset ovat ahneita, itsekeskeisiä ja häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita, miten voisimme odottaa, että julkisessa virassa oleva ihminen ei olisi tällainen? Mikään demokraattinen prosessi ei takaa sitä, etteikö julkisiin virkoihin päätyisi juuri ne pahimmat oman edun tavoittelijat - päinvastoin. Eikä ratkaisuna myöskään ole usein kuultu vaatimus demokratian lisäämisestä. Taloustieteen nobelistin James Buchanan tunnetuksi tekemän julkisen valinnan teorian mukaan ihmisillä ei juurikaan ole mielenkiintoa tai syytä perehtyä poliittisiin järjestelmiin, koska oman ajan käyttäminen tarkasti eri äänestysvaihtoehtojen tutkimiseen ei anna äänestäjälle tätä aikaa vastaavaa hyötyä. [2]

 

Markkinataloudessa ihmisten väitetty ahneus, itsekeskeisyys ja häikäilemättömyys hyödyttäisivät kaikkia. Nimittäin jos joku rakentaa kaivoksen naapuritontillesi, sinullahan olisi ahneena ja itsekeskeisenä ihmisenä taloudellinen kannustin tarkkailla kaivoksen toimintaa tarkemmin kuin yhdenkään virkamiehen, sillä jos kaivoksesta aiheutuu sinulle haittaa, olet oikeutettu korvauksiin. Joten jos ihmiset ovat ahneita ja itsekeskeisiä, markkinataloudessa nämä voimat saadaan valjastettua palvelemaan hyvää. Ihmisten väitetty ahneus ja itsekeskeisyys ovatkin ennemmin perusteluja markkinatalouden puolesta eikä sitä vastaan.

 

Lupasin myös näyttää, että esittämäni malli on toiminut käytännössä.

 

Ensimmäinen esimerkkini markkinatalouden toimivuudesta luonnonsuojelussa tulee Kaliforniasta. Sikäläisillä kullankaivajilla oli ongelma 1800-luvulla: kullan etsiminen vaati paljon vettä mutta vettä ei tunnetusti ole saatavilla rajattomasti. Heidän käyttämänsä ratkaisu oli markkinatalous ja yksityinen omistusoikeus: jos halusit ottaa vettä joesta, jouduit maksamaan. Tämä tarkoitti, että vettä kannatti käyttää harkiten ja tehokkaasti, esimerkiksi juomavedeksi, kullan huuhtomiseen ja maanviljelyyn. Kaikki kuitenkin muuttui vuonna 1902, jolloin voimaan astui Newlands Reclamation Act -niminen laki, joka kumosi aikaisemmin käytössä olleen yksityisoikeuden vedenjakelusta. Pian lain käyttöönottamisen jälkeen vesivarat vähenivät, koska maanviljelijät pystyivät käyttämään jokien vettä lähes ilmaiseksi. Tämä johti vedenkäytön rajattomaan kasvuun ja veden tuhlaamiseen. [3, 4]

 

Toinen esimerkkini on Hooker Chemical Company, joka rakensi ja ylläpiti 1940-luvulla ongelmajätteiden kaatopaikkaa. Niin pitkään kun kaatopaikan omisti yksityinen yritys, sillä oli taloudellinen kannustin pitää huolta kemikaalien turvallisesta säilyttämisestä kaatopaikalla, koska muuten se olisi joutunut korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Kaatopaikan taso ylittikin selvästi tuon ajan ympäristölakien vaatiman minimitason. Tilanne muuttui vuonna 1951, jolloin kunta osti kyseisen maa-alueen. Kaupan yhteydessä yhtiö kirjatutti kauppakirjaan, että maa-aines sisältää säilöttyä ongelmajätettä ja, että sen suojausten ylläpidosta on pidettävä huolta, eikä yhtiötä voida syyttää mahdollisista ongelmista mikäli kaatopaikan turvallisuudesta ei pidetä huolta. Kunnan virkamiehiä tämä ei juurikaan kiinnostanut, sillä heitä ei sitonut korvausvelvollisuus. Ääniä kalastelevat poliitikot päättivätkin tulevina vuosina rakentaa vanhan ongelmajätteen kaatopaikan yhteyteen köyhien perheiden lapsille tarkoitettuja kouluja ja asuntoja. Rakennustöiden yhteydessä kemikaalien suojana olleet rakenteet murtuivat ja tämän seurauksena maaperä vähitellen saastui. 1970-luvun loppulla suoritetuissa testeissä todettiin joka kolmannen alueella asuneen kehossa merkkejä altistumisesta vaarallisille kemikaaleille. [5, 6]

 

Kolmantena esimerkkinäni on National Audubon Societyn omistama yli 100 neliökilometrin yksityinen Paul J. Rainey -luonnonsuojelualue Louisianassa. Luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 1924. Alueen omistava, voittoa tavoittelematon säätiö myi yksityiselle yritykselle öljyn- ja kaasunporausluvan alueelleen 1950-luvulla. Alueelta kerättiin öljyä ja kaasua aina 90-luvun lopulle. Tämän ansiosta säätiö onnistui keräämään yli 20 miljoonaa dollaria lisää varoja käytettäväksi luonnonsuojeluun, eikä öljyn- ja kaasun poraamisesta luonnonsuojelualueelta todettu seuranneen mitään vahinkoa alueen luonnolle, koska säätiö asetti täysin huomattavasti ympäristölainsäädäntöä ja julkista valvontaa tiukemmat ja tehokkaammin toimivat rajat ja ehdot porauksille. [7, 8]

 

Vastaavia esimerkkejä löytyy lukematon määrä. Markkinataloutta on virheellisesti syytetty lähes kaikesta pahasta, mitä maailmassa on ikinä tapahtunut. En tietenkään väitä, että markkinatalous olisi täydellinen järjestelmä tai, että luonnon tuhoamista ei tapahtuisi markkinataloudessa. Mutta väitän, että erittäin vapaaseen markkinatalouteen ja vahvaan yksityisomistukseen perustuva yhteiskunta olisi huomattavasti sääntelyä, holhousta ja hyvinvointivaltiota tehokkaampi tapa paitsi tuottaa hyvinvointia myös suojella luontoa.

 

Lähteet:
1. Kainuun ely-keskuksen GTK-taustaisella ylijohtajalla kytkös Talvivaaran syntyvaiheisiin, Juha Kauppinen, Suomen Luonto. http://suomenluonto.blogit.fi/kainuun-ely-keskuksen-ylijohtajalla-kytkos-talvivaaran-syntyvaiheisiin/

 

2. Public Choice, William F. Shughart, The Library of Economics and Liberty. http://econlib.org/library/Enc/PublicChoice.html

3. Searching out the headwaters: Change and rediscovery in western water policy. Bates, Getches, MacDonnel, Wilkinson. Island Press.

4. Water marketing in Texas: Opportunities for reform. Griffin, Boarder. Natural Resources Journal 32-2.

5. Love Canal - The Truth Seeps Out, Eric Zuesse, Reason Magazine. http://reason.com/archives/1981/02/01/love-canal

6. Love Canal Revisited : Race, Class, and Gender in Environmental Activism, Elizabeth Blum, University Press of Kansas. ISBN 978-0-7006-1560-5.

7. To drill or not to drill - let the environmentalists decide. Dwight R. Lee. The Independent Review. http://www.utdallas.edu/~plewin/ToDrillOrNot.pdf

8. PC Oil Drilling in a Wildlife Refuge. Pamela Snyder, Jane Shaw. Wall Street Journal. http://perc.org/articles/pc-oil-drilling-wildlife-refuge

]]>
24 http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124327-talvivaara-ja-holhousvaltion-epaonnistuminen#comments Kotimaa Tue, 13 Nov 2012 11:41:23 +0000 Jouni Flemming http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124327-talvivaara-ja-holhousvaltion-epaonnistuminen
Aikuisilla on oikeus myydä seksiä http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123795-aikuisilla-on-oikeus-myyda-seksia <p>Liberaalipuolueeksi itseään kutsuvan RKP:n ministeri on sitä mieltä, että aikuiset, suostuvaiset ihmiset eivät saa edes määrätä millä ehdoin haluavat harrastaa keskenään seksiä. </p><p>&nbsp;</p> <p>Perusteluksi tälle oikeusministeri antaa perinteisen "mutta kun tästä vapaudesta voi seurata jotain pahaa" -argumentin.[1] Tämä perustelu on täysin järjetön, koska se pätee aivan mihin tahansa asiaan. Tottakai seksipalveluiden vapaasta myynnistä voi seurata ongelmia, kuten ihmiskauppaa - mutta aivan mistä tahansa vapaudesta voi seurata jotain pahaa! Onko sinulla vapaus päättää mitä syöt? No, saatat syödä jotain epäterveellistä - pitääkö epäterveelliset ruuat siis kieltää? Onko sinulla vapaus päättää mitä puet päällesi? No, saatat pukeutua talvella liian kevyesti ja paleltua - pitääkö meille perustaa pukeutumisministerin virka ja alkaa säännellä talvella myytävien vaatteiden kylmänkestävyyttä? Ja niin edelleen ja niin edelleen. </p><p>&nbsp;</p> <p>Mistä tahansa vapaudesta voi seurata jotain ikävää. Tämä on aivan totta. Mutta mitä nämä sääntelyn puolestapuhujat eivät ota puheeksi on se, että aivan kuten kaikista vapauksista voi seurata jotain pahaa, myös jokaisesta sääntelytoimesta voi seurata jotain pahaa. Meillä on olemassa valtava määrä todistusaineistoa sen puolesta, että jonkin ikävänkin asian kieltämisestä seuraa usein paljon ikävämpiä asioita. Esimerkiksi seksin myymisen kieltämisestä seuraa se, että liiketoiminta siirtyy rikollisten käsiin ja ihmiskauppaan ja hyväksikäyttöön liittyvät ongelmat eivät suinkaan ratkea vaan todennäköisesti pahenevat.</p><p>&nbsp;</p> <p>Tottakai olisi hienoa, että kenenkään ei tarvitsisi myydä seksiä elääkseen (ellei tee sitä siksi, että pitää siitä). Mutta se, että kiellämme tämän ei tarkoita, että seksikauppaan liittyvä rikollisuus vähenisi - päinvastoin, se luultavasti vain lisääntyisi. Täsmälleen sama ilmiö on havaittu alkoholin ja huumeiden kieltolakien yhteydessä.</p><p>&nbsp;</p> <p>Ymmärrän, että seksin ostaminen on erittäin paljon tunteita nostattava aihe. Siksi muutama tarkennus lienee vielä tarpeellinen: Ei, en kannata kaikkien lakien kumoamista. En kannata sitä, että murhaaminen olisi laillistettava, koska murhaamisen estävä lainsäädäntö toisi mukanaan jotain pahaa. En kannata tätä, koska tämä on täysin eri asia. Kannatan sitä, että aikuiset ihmiset saavat päättää itse omasta elämästään ja kehostaan. Murhaamista ei tule laillistaa, koska siinä ihminen ei päätä vain omasta elämästään ja kehostaan vaan myös jonkun toisen.</p><p>&nbsp;</p> <p>Ja ei, en toivo, että lapseni (joita minulla ei ole), alkaisivat aikuisina myymään seksiä. Mutta kyse on vain minun toivomuksestani. En esimerkiksi myöskään toivoisi, että lapseni alkaisivat isoina poliitikoiksi. Mutta jos minulla olisi lapsia ja he todella haluasivat täysi-ikäisinä alkaa myydä seksiä, se on heidän valintansa enkä minä koe, että minulla on mitään oikeutta pakottaa omia valintojani heille. En, vaikka he tekisivät jotain niin järjetöntä, että lähtisivät mukaan politiikkaan.</p><p>&nbsp;</p> <p>Lähteet:<br /> 1. STT/Ilta-Sanomat, <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288514422476.html" title="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288514422476.html">http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288514422476.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Liberaalipuolueeksi itseään kutsuvan RKP:n ministeri on sitä mieltä, että aikuiset, suostuvaiset ihmiset eivät saa edes määrätä millä ehdoin haluavat harrastaa keskenään seksiä.

 

Perusteluksi tälle oikeusministeri antaa perinteisen "mutta kun tästä vapaudesta voi seurata jotain pahaa" -argumentin.[1] Tämä perustelu on täysin järjetön, koska se pätee aivan mihin tahansa asiaan. Tottakai seksipalveluiden vapaasta myynnistä voi seurata ongelmia, kuten ihmiskauppaa - mutta aivan mistä tahansa vapaudesta voi seurata jotain pahaa! Onko sinulla vapaus päättää mitä syöt? No, saatat syödä jotain epäterveellistä - pitääkö epäterveelliset ruuat siis kieltää? Onko sinulla vapaus päättää mitä puet päällesi? No, saatat pukeutua talvella liian kevyesti ja paleltua - pitääkö meille perustaa pukeutumisministerin virka ja alkaa säännellä talvella myytävien vaatteiden kylmänkestävyyttä? Ja niin edelleen ja niin edelleen.

 

Mistä tahansa vapaudesta voi seurata jotain ikävää. Tämä on aivan totta. Mutta mitä nämä sääntelyn puolestapuhujat eivät ota puheeksi on se, että aivan kuten kaikista vapauksista voi seurata jotain pahaa, myös jokaisesta sääntelytoimesta voi seurata jotain pahaa. Meillä on olemassa valtava määrä todistusaineistoa sen puolesta, että jonkin ikävänkin asian kieltämisestä seuraa usein paljon ikävämpiä asioita. Esimerkiksi seksin myymisen kieltämisestä seuraa se, että liiketoiminta siirtyy rikollisten käsiin ja ihmiskauppaan ja hyväksikäyttöön liittyvät ongelmat eivät suinkaan ratkea vaan todennäköisesti pahenevat.

 

Tottakai olisi hienoa, että kenenkään ei tarvitsisi myydä seksiä elääkseen (ellei tee sitä siksi, että pitää siitä). Mutta se, että kiellämme tämän ei tarkoita, että seksikauppaan liittyvä rikollisuus vähenisi - päinvastoin, se luultavasti vain lisääntyisi. Täsmälleen sama ilmiö on havaittu alkoholin ja huumeiden kieltolakien yhteydessä.

 

Ymmärrän, että seksin ostaminen on erittäin paljon tunteita nostattava aihe. Siksi muutama tarkennus lienee vielä tarpeellinen: Ei, en kannata kaikkien lakien kumoamista. En kannata sitä, että murhaaminen olisi laillistettava, koska murhaamisen estävä lainsäädäntö toisi mukanaan jotain pahaa. En kannata tätä, koska tämä on täysin eri asia. Kannatan sitä, että aikuiset ihmiset saavat päättää itse omasta elämästään ja kehostaan. Murhaamista ei tule laillistaa, koska siinä ihminen ei päätä vain omasta elämästään ja kehostaan vaan myös jonkun toisen.

 

Ja ei, en toivo, että lapseni (joita minulla ei ole), alkaisivat aikuisina myymään seksiä. Mutta kyse on vain minun toivomuksestani. En esimerkiksi myöskään toivoisi, että lapseni alkaisivat isoina poliitikoiksi. Mutta jos minulla olisi lapsia ja he todella haluasivat täysi-ikäisinä alkaa myydä seksiä, se on heidän valintansa enkä minä koe, että minulla on mitään oikeutta pakottaa omia valintojani heille. En, vaikka he tekisivät jotain niin järjetöntä, että lähtisivät mukaan politiikkaan.

 

Lähteet:
1. STT/Ilta-Sanomat, http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288514422476.html

]]>
77 http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123795-aikuisilla-on-oikeus-myyda-seksia#comments Kotimaa Wed, 07 Nov 2012 10:59:56 +0000 Jouni Flemming http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123795-aikuisilla-on-oikeus-myyda-seksia
Valtion tehtävä ei ole luoda työpaikkoja http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118520-valtion-tehtava-ei-ole-luoda-tyopaikkoja <p>Kutsun valtiouskoksi sellaista ajatusmaailmaa, jonka mukaan valtio pystyisi ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia. Yksi tämän uskomusjärjestelmän peruspilari on se, että valtion tulisi luoda työpaikkoja. Minusta valtion ei pidä luoda työpaikkoja ja voin perustella miksi.</p><p>&nbsp;</p> <p>Iron Sky -elokuvan puuhamiehiin kuulunut Jarmo Puskala kirjoitti Facebookissa valtion roolista kulttuurin tukijana. Hän, onnekseni, korosti asian taloudellista puolta. Puskalan mukaan valtio on nimittäin sijoittajana siitä erikoisessa asemassa, että se tienaa jokaisesta syntyneestä työpaikasta. Joten valtion kannattaa tukea esimerkiksi elokuvatuotantoa, koska jokainen tuotettu elokuva synnyttää työpaikkoja.</p><p>&nbsp;</p> <p>Olen eri mieltä. Minusta valtion ei kannata toimia sijoittajana, eivätkä uudet hankkeet edes synnytä työpaikkoja.</p><p>&nbsp;</p> <p>Haluan aloittaa kantani perustelun seuraavalla esimerkillä: Ajatellaan, että yhtä suomalaista elokuvaa tuetaan miljoonalla eurolla. Tästä syntyy töitä, sanotaanko vaikkapa 40 hengen tuotantotiimille yhdeksi vuodeksi, sekä tämän lisäksi töitä syntyy elokuvamyyjille, teattereille ja markkinoijille vaikkapa 20 hengelle yhteensä kolmeksi kuukaudeksi. </p><p>&nbsp;</p> <p>Toisin sanoen, miljoonan euron sijoitus synnytti työpaikan 40 ihmiselle vuodeksi ja 20 ihmiselle kolmeksi kuukaudeksi, eli yhteensä 540 työkuukautta. Aika hieno saavutus, eikö totta?</p><p>&nbsp;</p> <p>Mutta hetkinen, entäpä jos elokuvan tukemisen sijaan, valtio olisi sijoittanut nämä rahat siten, että se olisi palkannut peruspäivärahalla olevia työttömiä puhdistamaan eduskuntatalon portaita hammasharjoilla? </p><p>&nbsp;</p> <p>Lasketaanpa: Peruspäiväraha on noin 550 euroa kuukaudessa (brutto), jonka valtio maksaa työttömälle joka tapauksessa. Ajatellaan, että valtio palkkaisi nämä ihmiset ja tarjoasi palkkana vaikkapa 1500 euroa kuukaudessa (brutto), tällöin valtion kulut kasvaisivat 1500-550 = 950 euroa per työllistetty. Tällä kustannuksella ja samalla miljoonan euron sijoituksella voisimme siis synnyttää huimat 1053 työkuukautta!</p><p>&nbsp;</p> <p>En tietenkään ehdota työttömien palkkaamista eduskuntatalon siivoamiseen hammasharjoilla, koska siinä ei olisi mitään järkeä. Siinä ei ole järkeä, koska tällainen työ ei ole tuottavaa. Oleellista on siis tuottavien työpaikkojen määrä, ei pelkkä työpaikkojen määrä.</p><p>&nbsp;</p> <p>Joten minkälainen työ on tuottavaa ja minkälainen ei ole? Toisin kuin voisi kuvitella, tuottava työ ei tarkoita sitä, että työn tuloksena syntyisi jotain - tuottahaan eduskuntatalon puhdistaminen hammasharjoillakin puhtautta mutta se ei silti tuottavaa työtä. Ainoa järkevä tapa määritellä työn tuottavuus on se, että työ on tuottavaa, jos joku on valmis siitä maksamaan vapaaehtoisesti. Siivoaminen hammasharjoilla ei ole tuottavaa, koska lähes kukaan ei ole valmis maksamaan siitä vapaaehtoisesti.</p><p>&nbsp;</p> <p>Tästä pääsemme ongelman ytimeen: valtion ei kannata toimia sijoittajana ja työpaikkojen luojana, koska valtion virkamiehen on täysin mahdotonta tietää, onko hänen sijoituskohteensa tuloksena syntyvä työpaikka todellisuudessa tuottavaa työtä vai ei. Tämän lisäksi, toisten rahoja sijoittavalla virkamiehellä ei ole edes taloudellisia kannustimia sijoittaa rahoja mahdollisimman tehokkaasti, koska sijoitusten tuotoilla ei ole hänelle mitään merkitystä. Täten on siis selvää, että valtion ei kannata yrittää luoda työpaikkoja, koska näin syntyvien työpaikkojen järkevyydestä eli tuottavuudesta ei ole mitään takeita.</p><p>&nbsp;</p> <p>Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Valtion ei kannata luoda työpaikkoja mutta se ei edes itse asiassa pysty luomaan työpaikkoja. Tämän, tavalliselle ihmiselle jo lähes ennenkuulumattoman, väitteen perusteleminen on vaikeampaa. Tämän ymmärtämiseen tulee nähdä, että talous koostuu näkyvästä ja näkymättömästä puolesta, joista molemmat ovat yhtä todellisia mutta, joista jälkimmäistä on vaikeampaa havaita.</p><p>&nbsp;</p> <p>Ajatellaan, että valtio sijoittaa aikaisemmin mainitut miljoona euroa ja tämän sijoituksen ansiosta ihmisiä palkataan töihin. Eikö valtio näin toimiessaan aivan selvästi luonut uusia työpaikkoja - ottamatta kantaa työpaikkojen tuottavuuteen? Nämä uudet työpaikat ovat sijoituksen näkyvä puoli. Mutta näkymätön puoli on aivan yhtä tärkeä ja näkymättömäksi jää se, mistä valtio on saanut kyseisen miljoonan euron potin sijoitettavakseen. Sen on täytynyt tulla, tavalla tai toisella, tavallisilta kuluttajilta. </p><p>&nbsp;</p> <p>Tästä väistämättä seuraa, että nämä miljoona euroa ovat poissa yksityisestä kulutuksesta ja sijoituksista - jos valtio vie osan rahoistasi veroina, et selvästikään voi kuluttaa tai sijoittaa näitä rahojasi itse. Tämän seurauksena on, että sen sijaan, että sinä kuluttajana päätät minkälaisia tuotteita tai palveluita ostat omilla rahoillasi ja näin tuet näitä yrityksiä, joku valtion virkamies päättää puolestasi minkälaisia tuotteita tai palveluita näillä, sinulta verotetuilla rahoilla kannattaa tuottaa ja mitä yrityksiä tukea. Tästä seuraa tuotannon vääristymistä. Tuotanto alkaa vastata siihen, mitä valtion virkamiehet olettavat sinun kuluttajana haluavan, eikä siihen, mitä todellisuudessa haluat. Tuotannon vääristymisen lisäksi verorahoja sijoittavat virkamiehet vetävät puoleensa lobbareita, jotka pyrkivät vaikuttamaan sijoituspäätöksiin ja seurauksena on yritysmaailman ja julkisen vallan sekoittumista.</p><p>&nbsp;</p> <p>Näkyvää on siis se, että valtion tekemä sijoitus loi uusia työpaikkoja. Näkymättömiksi jäävät ne työpaikat, jotka katoavat yksityiseltä sektorilta, koska valtio heikensi kuluttajien ostovoimaa sijoitustaan vastaavan summan. Kun ymmärrämme myös tämän, on selvää, että valtion sijoitustoimien kokonaisvaikutus työpaikkojen määrään on aina parhaimmillaankin nolla. Parhaimmillaankin siis olettaen, että valtion virkamies käyttää rahat tehokkaasti. Jos ja kun rahoja ei käytetä tehokkaasti, lopputulos on negatiivinen sekä työpaikkojen kokonaismäärän että laadun suhteen.</p><p>&nbsp;</p> <p>--</p><p>&nbsp;</p> <p>Olen muuten ehdolla kunnallisvaaleissa Turussa numerolla 667. Jos pidit kirjoitustani hyvänä, tai edes ajatuksia herättävänä, olisi kivaa jos viitsisit käydä tykkäämässä kampanjasivustani Facebookissa: <a href="http://www.facebook.com/JouniFlemmingEdistyksenPuolesta" title="http://www.facebook.com/JouniFlemmingEdistyksenPuolesta">http://www.facebook.com/JouniFlemmingEdistyksenPuolesta</a></p><p>&nbsp;</p> <p>Myös nettisivuihini <a href="http://www.jouniflemming.fi" title="www.jouniflemming.fi">www.jouniflemming.fi</a> voi tutustua.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kutsun valtiouskoksi sellaista ajatusmaailmaa, jonka mukaan valtio pystyisi ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia. Yksi tämän uskomusjärjestelmän peruspilari on se, että valtion tulisi luoda työpaikkoja. Minusta valtion ei pidä luoda työpaikkoja ja voin perustella miksi.

 

Iron Sky -elokuvan puuhamiehiin kuulunut Jarmo Puskala kirjoitti Facebookissa valtion roolista kulttuurin tukijana. Hän, onnekseni, korosti asian taloudellista puolta. Puskalan mukaan valtio on nimittäin sijoittajana siitä erikoisessa asemassa, että se tienaa jokaisesta syntyneestä työpaikasta. Joten valtion kannattaa tukea esimerkiksi elokuvatuotantoa, koska jokainen tuotettu elokuva synnyttää työpaikkoja.

 

Olen eri mieltä. Minusta valtion ei kannata toimia sijoittajana, eivätkä uudet hankkeet edes synnytä työpaikkoja.

 

Haluan aloittaa kantani perustelun seuraavalla esimerkillä: Ajatellaan, että yhtä suomalaista elokuvaa tuetaan miljoonalla eurolla. Tästä syntyy töitä, sanotaanko vaikkapa 40 hengen tuotantotiimille yhdeksi vuodeksi, sekä tämän lisäksi töitä syntyy elokuvamyyjille, teattereille ja markkinoijille vaikkapa 20 hengelle yhteensä kolmeksi kuukaudeksi.

 

Toisin sanoen, miljoonan euron sijoitus synnytti työpaikan 40 ihmiselle vuodeksi ja 20 ihmiselle kolmeksi kuukaudeksi, eli yhteensä 540 työkuukautta. Aika hieno saavutus, eikö totta?

 

Mutta hetkinen, entäpä jos elokuvan tukemisen sijaan, valtio olisi sijoittanut nämä rahat siten, että se olisi palkannut peruspäivärahalla olevia työttömiä puhdistamaan eduskuntatalon portaita hammasharjoilla?

 

Lasketaanpa: Peruspäiväraha on noin 550 euroa kuukaudessa (brutto), jonka valtio maksaa työttömälle joka tapauksessa. Ajatellaan, että valtio palkkaisi nämä ihmiset ja tarjoasi palkkana vaikkapa 1500 euroa kuukaudessa (brutto), tällöin valtion kulut kasvaisivat 1500-550 = 950 euroa per työllistetty. Tällä kustannuksella ja samalla miljoonan euron sijoituksella voisimme siis synnyttää huimat 1053 työkuukautta!

 

En tietenkään ehdota työttömien palkkaamista eduskuntatalon siivoamiseen hammasharjoilla, koska siinä ei olisi mitään järkeä. Siinä ei ole järkeä, koska tällainen työ ei ole tuottavaa. Oleellista on siis tuottavien työpaikkojen määrä, ei pelkkä työpaikkojen määrä.

 

Joten minkälainen työ on tuottavaa ja minkälainen ei ole? Toisin kuin voisi kuvitella, tuottava työ ei tarkoita sitä, että työn tuloksena syntyisi jotain - tuottahaan eduskuntatalon puhdistaminen hammasharjoillakin puhtautta mutta se ei silti tuottavaa työtä. Ainoa järkevä tapa määritellä työn tuottavuus on se, että työ on tuottavaa, jos joku on valmis siitä maksamaan vapaaehtoisesti. Siivoaminen hammasharjoilla ei ole tuottavaa, koska lähes kukaan ei ole valmis maksamaan siitä vapaaehtoisesti.

 

Tästä pääsemme ongelman ytimeen: valtion ei kannata toimia sijoittajana ja työpaikkojen luojana, koska valtion virkamiehen on täysin mahdotonta tietää, onko hänen sijoituskohteensa tuloksena syntyvä työpaikka todellisuudessa tuottavaa työtä vai ei. Tämän lisäksi, toisten rahoja sijoittavalla virkamiehellä ei ole edes taloudellisia kannustimia sijoittaa rahoja mahdollisimman tehokkaasti, koska sijoitusten tuotoilla ei ole hänelle mitään merkitystä. Täten on siis selvää, että valtion ei kannata yrittää luoda työpaikkoja, koska näin syntyvien työpaikkojen järkevyydestä eli tuottavuudesta ei ole mitään takeita.

 

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Valtion ei kannata luoda työpaikkoja mutta se ei edes itse asiassa pysty luomaan työpaikkoja. Tämän, tavalliselle ihmiselle jo lähes ennenkuulumattoman, väitteen perusteleminen on vaikeampaa. Tämän ymmärtämiseen tulee nähdä, että talous koostuu näkyvästä ja näkymättömästä puolesta, joista molemmat ovat yhtä todellisia mutta, joista jälkimmäistä on vaikeampaa havaita.

 

Ajatellaan, että valtio sijoittaa aikaisemmin mainitut miljoona euroa ja tämän sijoituksen ansiosta ihmisiä palkataan töihin. Eikö valtio näin toimiessaan aivan selvästi luonut uusia työpaikkoja - ottamatta kantaa työpaikkojen tuottavuuteen? Nämä uudet työpaikat ovat sijoituksen näkyvä puoli. Mutta näkymätön puoli on aivan yhtä tärkeä ja näkymättömäksi jää se, mistä valtio on saanut kyseisen miljoonan euron potin sijoitettavakseen. Sen on täytynyt tulla, tavalla tai toisella, tavallisilta kuluttajilta.

 

Tästä väistämättä seuraa, että nämä miljoona euroa ovat poissa yksityisestä kulutuksesta ja sijoituksista - jos valtio vie osan rahoistasi veroina, et selvästikään voi kuluttaa tai sijoittaa näitä rahojasi itse. Tämän seurauksena on, että sen sijaan, että sinä kuluttajana päätät minkälaisia tuotteita tai palveluita ostat omilla rahoillasi ja näin tuet näitä yrityksiä, joku valtion virkamies päättää puolestasi minkälaisia tuotteita tai palveluita näillä, sinulta verotetuilla rahoilla kannattaa tuottaa ja mitä yrityksiä tukea. Tästä seuraa tuotannon vääristymistä. Tuotanto alkaa vastata siihen, mitä valtion virkamiehet olettavat sinun kuluttajana haluavan, eikä siihen, mitä todellisuudessa haluat. Tuotannon vääristymisen lisäksi verorahoja sijoittavat virkamiehet vetävät puoleensa lobbareita, jotka pyrkivät vaikuttamaan sijoituspäätöksiin ja seurauksena on yritysmaailman ja julkisen vallan sekoittumista.

 

Näkyvää on siis se, että valtion tekemä sijoitus loi uusia työpaikkoja. Näkymättömiksi jäävät ne työpaikat, jotka katoavat yksityiseltä sektorilta, koska valtio heikensi kuluttajien ostovoimaa sijoitustaan vastaavan summan. Kun ymmärrämme myös tämän, on selvää, että valtion sijoitustoimien kokonaisvaikutus työpaikkojen määrään on aina parhaimmillaankin nolla. Parhaimmillaankin siis olettaen, että valtion virkamies käyttää rahat tehokkaasti. Jos ja kun rahoja ei käytetä tehokkaasti, lopputulos on negatiivinen sekä työpaikkojen kokonaismäärän että laadun suhteen.

 

--

 

Olen muuten ehdolla kunnallisvaaleissa Turussa numerolla 667. Jos pidit kirjoitustani hyvänä, tai edes ajatuksia herättävänä, olisi kivaa jos viitsisit käydä tykkäämässä kampanjasivustani Facebookissa: http://www.facebook.com/JouniFlemmingEdistyksenPuolesta

 

Myös nettisivuihini www.jouniflemming.fi voi tutustua.

]]>
65 http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118520-valtion-tehtava-ei-ole-luoda-tyopaikkoja#comments Raha Thu, 27 Sep 2012 10:57:42 +0000 Jouni Flemming http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118520-valtion-tehtava-ei-ole-luoda-tyopaikkoja
Yritysverotus tulee lopettaa, koska yritykset eivät edes maksa veroja http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117327-yritysverotus-tulee-lopettaa-koska-yritykset-eivat-edes-maksa-veroja <p> Jotkut vaativat yritysverojen nostamista, koska monet yrityksethän tekevät jättivoittoja. Toiset muistuttavat, että yritykset luovat työpaikkoja, joten yritysverojen lasku nostaisi työllisyyttä. Sen sijaan sitä, että yritykset eivät tosiasiassa edes maksa veroja, ei juuri kukaan tunnu ymmärtävän. </p><p>&nbsp;</p> <p> Väitän siis todellakin niin, että yrityksiä ei voi verottaa. Perustelen väitteeni sillä, että ainoastaan ihmisiä voi verottaa. Vain ihminen - yksilö - on taloudessa toimiva yksikkö. Kaikki muut tahot, kuten yritykset, yhteisöt, säätiöt ja niin edelleen, ovat pohjimmiltaan vain ihmisten välisiä sopimuksia. </p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> <p>Toki yrityksen nimissä olevalta pankkitililtä voidaan siirtää rahaa valtion pankkitilille ja kutsua tätä veroksi. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita, että yritys maksaisi nämä verot. Nimittäin mistä nuo rahat tulevat yrityksen tilille ja mihin kaikkeen tämä rahan siirtäminen vaikuttaa?</p><p>&nbsp;</p> <p>Kaikki rahat verojen maksuun tulevat lopulta ihmisten taskuista, tämä pätee myös yritysveroihin. Yritysverojen tapauksessa mahdollisia verojen maksajia on siis kolme:</p><p>&nbsp;</p> <p>1. Yrityksen asiakkaat<br /> 2. Yrityksen työntekijät<br /> 3. Yrityksen omistajat</p><p>&nbsp;</p> <p>Yrityksen asiakkaat maksavat yritysverotuksesta korkeampien tuotteiden ja palveluiden hintojen muodossa, tai niiden heikompana laatuna. Tämä johtuu siitä, että ilman yritysveroja yritys voisi kilpailla asiakkaista laskemalla hintojaan vähintään yritysveroja vastaavan määrän, eikä tämä pienentäisi sen voittoja. Päinvastoin, tämä voisi lisätä sen voittoja, mikäli se näin tehdessään saisi enemmän asiakkaita ja saisi suuremmalla tuotantomäärällä lisää tehokkuutta. </p><p>&nbsp;</p> <p>Yritysvero voi langeta kokonaan tai osittain myös yrityksen työntekijöiden mkasettavaksi. Työntekijät maksavat yritysverotuksesta matalamman palkan muodossa. Tämä on selvää, sillä jos yrityksellä on varaa maksa työntekijöille tällä hetkellä palkkoina X euroa kuukaudessa ja tämän päälle valtiolle yritysveroa Z euroa, yritys voisi yhtä hyvin maksaa työntekijöille suoraan X+Z euroa kuukaudessa. Toisin sanoen, työntekijä häviää yritysverojen vuoksi joka kuukausi yritysverotusta vastaavan osuuden keinotekoisesti lasketun palkkansa vuoksi.</p><p>&nbsp;</p> <p>Se, kuinka suuri osuus yritysveroista on siirtynyt yrityksen asiakkaiden maksettavaksi ja kuinka suuri osuus työntekijöiden maksettavaksi vaihtelee tapauskohtaisesti.</p><p>&nbsp;</p> <p>Asiakkaiden ja työntekijöiden lisäksi myös yrityksen omistajat voivat olla yritysverojen maksajia. Omistajat maksaisivat yritysverotuksen pienempinä voittona eli pienempänä korkona sijoittamalleen pääomalle.</p><p>&nbsp;</p> <p>Yritysten omistajien verottaminen saattaa kuulostaa hyvältä idealta mutta sekään ei ole oikotie onneen. Ensinnäkin, ketkä ovat suurimpia yritysten omistajia Suomessa? Suurimpia yritysten omistajia ovat eri eläke- ja vakuutusrahastot, sekä yksityiset sijoitusrahastot. Eli verottamalla näitä yritysten omistajia, verotamme käytännössä katsoen nykyisiä ja tulevia eläkeläisiä ja nostamme tavallisten ihmisten vakuutusmaksuja. Yksityisten sijoitusrahastojen omistajia puolestaan ovat enimmäkseen keskituloisia, töissä käyviä ihmisiä.</p><p>&nbsp;</p> <p>Toiseksi, yritysten omistajien verottaminen on muutenkin vaikeaa, sillä yrityksen omistajat haluavat - aivan kuten monet muutkin - maksaa mahdollisimman vähän veroja. Yrityksen omistajat ovat kuitenkin sellaisessa asemassa, jossa he voivat jättää verojaan maksamatta eli siirtää yritysveroja mahdollisimman paljon yrityksen asiakkaiden ja työntekijöiden maksettavaksi. Tämä on tietysti yrittämisen kannalta hyvä asia, sillä mikäli yritysverot todella jäisivät omistajien maksettavaksi, tämä kannustaisi sijoittajia viemään loputkin pääomansa pois Suomesta.</p><p>&nbsp;</p> <p>Kun ymmärtää edellä kertomani seikat voi nähdä savuverhon taakse ja nähdä, että yritysverotus on pohjimmiltaan poliitikkojen käyttämä silmänkääntötemppu. Tällä tempulla he uskottelevat äänestäjilleen, että hyvinvointivaltiota rahoitetaan joidenkin kasvottomien suuryritysten satumaisista rikkauksista. Todellisuudessa nämä, kuten kaikki verot, lankeavat aivan tavallisten suomalaisten maksettaviksi, tavalla tai toisella.</p><p>&nbsp;</p> <p>Näistä syistä ehdotankin, että Suomesta poistettaisiin yritysverotus kokonaan. Tällainen järjestelmä on käytössä esimerkiksi Virossa, jossa veroja maksetaan vasta kun rahaa siirretään pois yrityksestä osinkojen tai palkkojen muodossa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jotkut vaativat yritysverojen nostamista, koska monet yrityksethän tekevät jättivoittoja. Toiset muistuttavat, että yritykset luovat työpaikkoja, joten yritysverojen lasku nostaisi työllisyyttä. Sen sijaan sitä, että yritykset eivät tosiasiassa edes maksa veroja, ei juuri kukaan tunnu ymmärtävän.

 

Väitän siis todellakin niin, että yrityksiä ei voi verottaa. Perustelen väitteeni sillä, että ainoastaan ihmisiä voi verottaa. Vain ihminen - yksilö - on taloudessa toimiva yksikkö. Kaikki muut tahot, kuten yritykset, yhteisöt, säätiöt ja niin edelleen, ovat pohjimmiltaan vain ihmisten välisiä sopimuksia.

 

 

Toki yrityksen nimissä olevalta pankkitililtä voidaan siirtää rahaa valtion pankkitilille ja kutsua tätä veroksi. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita, että yritys maksaisi nämä verot. Nimittäin mistä nuo rahat tulevat yrityksen tilille ja mihin kaikkeen tämä rahan siirtäminen vaikuttaa?

 

Kaikki rahat verojen maksuun tulevat lopulta ihmisten taskuista, tämä pätee myös yritysveroihin. Yritysverojen tapauksessa mahdollisia verojen maksajia on siis kolme:

 

1. Yrityksen asiakkaat
2. Yrityksen työntekijät
3. Yrityksen omistajat

 

Yrityksen asiakkaat maksavat yritysverotuksesta korkeampien tuotteiden ja palveluiden hintojen muodossa, tai niiden heikompana laatuna. Tämä johtuu siitä, että ilman yritysveroja yritys voisi kilpailla asiakkaista laskemalla hintojaan vähintään yritysveroja vastaavan määrän, eikä tämä pienentäisi sen voittoja. Päinvastoin, tämä voisi lisätä sen voittoja, mikäli se näin tehdessään saisi enemmän asiakkaita ja saisi suuremmalla tuotantomäärällä lisää tehokkuutta.

 

Yritysvero voi langeta kokonaan tai osittain myös yrityksen työntekijöiden mkasettavaksi. Työntekijät maksavat yritysverotuksesta matalamman palkan muodossa. Tämä on selvää, sillä jos yrityksellä on varaa maksa työntekijöille tällä hetkellä palkkoina X euroa kuukaudessa ja tämän päälle valtiolle yritysveroa Z euroa, yritys voisi yhtä hyvin maksaa työntekijöille suoraan X+Z euroa kuukaudessa. Toisin sanoen, työntekijä häviää yritysverojen vuoksi joka kuukausi yritysverotusta vastaavan osuuden keinotekoisesti lasketun palkkansa vuoksi.

 

Se, kuinka suuri osuus yritysveroista on siirtynyt yrityksen asiakkaiden maksettavaksi ja kuinka suuri osuus työntekijöiden maksettavaksi vaihtelee tapauskohtaisesti.

 

Asiakkaiden ja työntekijöiden lisäksi myös yrityksen omistajat voivat olla yritysverojen maksajia. Omistajat maksaisivat yritysverotuksen pienempinä voittona eli pienempänä korkona sijoittamalleen pääomalle.

 

Yritysten omistajien verottaminen saattaa kuulostaa hyvältä idealta mutta sekään ei ole oikotie onneen. Ensinnäkin, ketkä ovat suurimpia yritysten omistajia Suomessa? Suurimpia yritysten omistajia ovat eri eläke- ja vakuutusrahastot, sekä yksityiset sijoitusrahastot. Eli verottamalla näitä yritysten omistajia, verotamme käytännössä katsoen nykyisiä ja tulevia eläkeläisiä ja nostamme tavallisten ihmisten vakuutusmaksuja. Yksityisten sijoitusrahastojen omistajia puolestaan ovat enimmäkseen keskituloisia, töissä käyviä ihmisiä.

 

Toiseksi, yritysten omistajien verottaminen on muutenkin vaikeaa, sillä yrityksen omistajat haluavat - aivan kuten monet muutkin - maksaa mahdollisimman vähän veroja. Yrityksen omistajat ovat kuitenkin sellaisessa asemassa, jossa he voivat jättää verojaan maksamatta eli siirtää yritysveroja mahdollisimman paljon yrityksen asiakkaiden ja työntekijöiden maksettavaksi. Tämä on tietysti yrittämisen kannalta hyvä asia, sillä mikäli yritysverot todella jäisivät omistajien maksettavaksi, tämä kannustaisi sijoittajia viemään loputkin pääomansa pois Suomesta.

 

Kun ymmärtää edellä kertomani seikat voi nähdä savuverhon taakse ja nähdä, että yritysverotus on pohjimmiltaan poliitikkojen käyttämä silmänkääntötemppu. Tällä tempulla he uskottelevat äänestäjilleen, että hyvinvointivaltiota rahoitetaan joidenkin kasvottomien suuryritysten satumaisista rikkauksista. Todellisuudessa nämä, kuten kaikki verot, lankeavat aivan tavallisten suomalaisten maksettaviksi, tavalla tai toisella.

 

Näistä syistä ehdotankin, että Suomesta poistettaisiin yritysverotus kokonaan. Tällainen järjestelmä on käytössä esimerkiksi Virossa, jossa veroja maksetaan vasta kun rahaa siirretään pois yrityksestä osinkojen tai palkkojen muodossa.

]]>
29 http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117327-yritysverotus-tulee-lopettaa-koska-yritykset-eivat-edes-maksa-veroja#comments Raha Mon, 17 Sep 2012 05:52:58 +0000 Jouni Flemming http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117327-yritysverotus-tulee-lopettaa-koska-yritykset-eivat-edes-maksa-veroja