Jouni Flemming

Kaikki blogit puheenaiheesta Metsänkasvu

Lisää metsänkasvua

Pääministeri Juha Sipilä heitti sunnuntain (3.3.2019) haastattelutunnillaan radion kuuntelijoille metsiemme tulevan kasvuluvun 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Se voi toteutua, kun jatkamme nykyisen hyvän metsänhoidon tiellä.

Lukema voi tuntua hurjalta. Eduskuntavaalien allahan käydään kiistelyä siitä, voimmeko jatkaa hakkuita nykyisellä tasolla (72,4 miljoona kuutiota vuonna 2017), tai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80 miljoonaa kuutiota vuodessa, vai pitäisikö meidän vähentää hakkuita nykyiseltä tasoltaan.

Hiilipörssin nyrkkisääntöjä

Puustoaan hyvien hoito-ohjeiden mukaan kasvattava metsätilallinen odottaa jo herkeämättä hiilipörssin avautumista. Hän tietää metsänsä olevan hiilen nieluvarasto. Sinne päätyy hiilen vuotuinen nieluvirta, minkä suuruus pörssin meklaria kiinnostaa.

Mutta miten metsätilallinen mittaa näkymättömän alkuainehiilensä määrän, kun vain puuston kuutioista on tähän asti puhuttu?

Viljelypuun kasvu varmistaa biotalouden

Suomalainen metsätalous tuntee kolme puuston kasvun paalua: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on koko vuosikasvu runkopuuna, kaikissa maamme metsissä.
 
50 miljoonan kuution kasvun lähtöpaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti tämä tapahtui vuonna 1949 (kuva). Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsäntutkimuslaitoksen professori Ransa Olavi Huikari jyrisi, että merkittävä syy heikkoon kasvuun oli kangasmetsiin hiipivä soistuminen.
 

Euroopan metsämahdit

Vuoden 2018 kuluessa kiihtyneestä metsiemme biomassan ja niiden hiilen nielujen keskustelusta lienee jäänyt mieleemme, että tavalla tai toisella Suomi on tässä Euroopan mahtimaita.

Ainakin yhdessä asiassa olemme se mahti: metsiemme ja niiden biomassan pitkäaikaisessa mittaamisessa. Silloinen Metsäntutkimuslaitos aloitti Valtakunnan Metsien Inventoinnin (VMI) jo 1921, ja tänään mittauskierros Hangosta Utsjoelle on tehty jo 12 kertaa. VMI-tulokset ovat nyt kaikkien lukijoiden, kansainvälistenkin tutkijoidenkin, arvioitavissa Luonnonvarakeskuksen (LUKE) verkkosivuilla.

Quo vadis - Mihin menet metsätalous?

Metsätalouden suuri muutos lähestyy usein huomaamatta. Muutos kääntää metsätalouden pohjavirtaa, megatrendiä, ja muutoksen vaikutus kestää pitkään, vähintään yli yhden sukupolven tai jopa puolen vuosisadan ajan.

Metsätalouden pohjavirran iso muutos tapahtui heti sotien jälkeen. Tehometsätalous tuli maahamme, tai ainakin tehohakkuut tulivat. Meidän oli saatava sotakorvaukset maksetuiksi määräaikaan mennessä, lupauksemme mukaan.

Metsätalouden monet kestävyydet

Muuan nykysuomeen pesiytyneitä, lähes puhki kuluneita sanapareja on kestävä kehitys. Sanapari on peräisin 1980-luvulta, Norjan pääministeri Gro Harlem Brundtlandilta. Kestävän kehityksen ytimessä on ylisukupolvisuus. Haluamme säilyttää hyvän nykytilan tuleville sukupolville, ja mieluusti vielä parempana.

Kestävä kehitys sisältyi jo 1990-luvulla Suomen kansalliseen metsäohjelmaan. Aloimme puhua metsätalouden ekologisesta ja taloudellisesta kestävyydestä.

Puun riittävyys tarvitsee 2020-luvun metsäviljelmiä

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita maakunnasta toiseen, puun riittävyys on alkanut huolettaa. Nykyhuoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi.

Jo sotien jälkeen sellun raaka-aine puhutti. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne ja kokeili puubiomassan lisätuotantoa nykyisen Luonnonvarakeskuksen mailla Uudenmaan Ruotsinkylässä ja Lapinjärvellä. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.

Ilmastohiilen manttaaliluvulle tuli tarve

Euroopan unionin ympäristövaliokunta ehdotti heinäkuussa 2017 uutta ilmastosääntöä suomalaisille metsille. Ehdotus oli jatkoa Pariisin 2015 ilmastosopimukselle. Metsiä tulisi hoitaa jatkossa niin, että tulevien vuosien puustomme varmasti nielee ilmakehän hiiltä. Vaatimus sai lisäpontta kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) lokakuun 2018 raportin kuohunnassa.

Happosateista ja metsävaurioiden uhkasta selvittiin

Metsävauriot kuohuttivat mieliämme 1980-luvulla. Puhuimme happosateista, jotka olivat pääosin peräisin kivihiiltä käyttävien voimaloiden ja teollisuuden rikkidioksidin päästöistä. Happosateiden uhka oli enemmän Etelä-Suomen ongelma. Kuusen kasvatusmetsien harsuuntumista mitattiin muun muassa Salpausselällä.

Euroopan happamoituneita vuoristometsiä tuhoutui silloisen rautaesiripun rajan itäpuolisissa Itä-Saksassa ja Tsekeissä. Etelätuulet kuljettivat sieltä sateita Suomeen, ja sadevesiemme happamuuden pelättiin lisääntyvän entisestään.

Mikä sai pohjoisen puut kasvuun?

Luonnonvarakeskus päivitti lokakuussa Suomen metsävaratiedot. Puustomme paisuu edelleen. Viime mittauskaudella (2013-2017) puuston kokonaismäärä oli 2473 miljoonaa kiintokuutiometriä (kuva).

Merkittävä osuus puustomme kohenemisesta tulee Pohjois-Suomesta. Tuoreimpien tietojen mukaan Lappi puskee nyt puuta 13,7 miljoonaa kuutiota vuodessa, kun kasvu 1990-luvun alussa oli vain kahdeksan miljoonaa kuutiota. Kasvun nousua on yli 70 prosenttia.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä